Riistakamera todisti murhe­näytelmää joella: Koski­karoja pyydystänyt mies talloi meri­taimenten munia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Riistakamera todisti murhe­näytelmää joella: Koski­karoja pyydystänyt mies talloi meri­taimenten munia

”Ajattelemattomuutta.”

Tallustaja tallentui riistakameraan.­

23.2. 19:52 | Päivitetty 23.2. 23:56

Lintu vai kala?

Ollako vai eikö olla?

Kysymykset saivat ajankohtaisuutta viime viikonloppuna Inkoossa, kun koskikaroja kaverinsa kanssa pyydystänyt lintuharrastaja kahlasi meritaimenen mätimunien ylitse.

Mätimunat kuin syysjuhlan paperilyhdyt.­

Meritaimen on Ingarskilanjoen suojelijoiden silmäterä.

Rymistely tallentui riistakameraan, jonka he olivat asentaneet seuraamaan elämää joen parhaalla kutusoraikolla.

Seuraukset olivat kauaskantoiset.

Talvinen joenpohja on taimenten kutupesien asutusaluetta. Soran suojassa ovat mätimunat kuin kotonaan.­

– Tämä oli opettavaista kaikille, sanoo Vaelluskala ry:n toiminnanjohtaja Henrik Kettunen.

Esitellään ensin osapuolet, vasta sitten opettavaisen tarinan loppuratkaisu.

Ingaskilanjoki on pittoreski Suomenlahteen laskeva joki läntisellä Uudellamaalla Inkoossa. Jokivarren tunnetuimmat asukkaat olivat pienessä Tähtelän mökissään ympäri vuoden viihtyneet Mauno ja Tellervo Koivisto.

Koskikara, Cinclus cinclus, on kaukana pohjoisessa elävä pieni varpuslintu, joka talvehtii Etelä-Suomen virtavesien varsilla.

Ravintonsa koskikara sukeltaa, mikä tekee siitä varpuslintujen joukossa oudon linnun.

Ingraskilajoen taimenryhmä tarkkailee taimenten elonkiertoa.­

Meritaimen, Salmo trutta, on lohensukuinen jalokala, joka myöhään syksyllä nousee Suomenlahdesta kutemaan Ingarskilanjokeen.

Mätimunat talvehtivat joen pohjassa suojassa soran sisällä.

Rengastaja, Homo sapiens, on lintuharrastaja, joka avustaa Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimistoa rengastamalla lintuja, kuten koskikaroja.

Koskikara yritetään saada lentämään virran yli viritettyyn verkkoon.

Se voi tapahtua ajamalla se verkkoon.

Vapaana virtaavia taimenjokia on enää vähän.

Ingarskilanjoki on yksi tunnetuimmista, sillä sen ruoppaamisesta käytiin 1980-luvulla korkean profiilin kiista.

Potra poikanen, kun kevät koittaa taimenpurolle.­

Taimenharrastajat ovat sittemmin kunnostaneet jokea talkoilla.

– Yli sata tonnia, arvioi Jason Holmström sen soran määräksi, joka on lapioitu ja kipattu jokeen, kun taimenelle on ennallistettu houkuttelevia ja turvallisia kutupaikkoja.

Holmström on kalastuksenvalvoja ja ”jokitalkkari”.

Viime syksynä taimenet palkitsivat tehdyn työn ruhtinaallisesti. Kutupesiä syntyi paljon, kutevia taimenia oli enemmän kuin miesmuistiin.

– Nyt odotetaan, että poikasalueet täyttyvät, Kettunen sanoo.

Poikaset kuoriutuvat munista toukokuussa.

Taimenen mätimunat ovat hauraita kaunokaisia.­

Kutusoraikon riistakameraan on tallentunut harmaahaikara, saukko, kettu, peura ja maanantaina ensimmäisen kerran koskikara.

Se oli huono merkki.

– Taisi olla syömässä mätimunia, Holmström epäilee.

Kun soraikossa saapastellaan, mätimunat litistyvät tai paljastuvat piiloistaan.

Näin teki koskikararengastaja, saapasteli umpimähkään.

– Hän kahlasi 50 metrin matkan juuri parhaiden soraikkojen yli. Siellä oli ainakin kuusi kutupesää, enemmänkin, Kettunen kertoo.

Hänen suvustaan on kyse. Meritaimenet nousevat ällistyttävän mataliin vesiin kutemaan.­

– Ajattelemattomuutta, Kettunen sanoo.

Kettunen otti yhteyttä Rengastustoimistoon, jotta ajattelemattomuus saataisiin jatkossa padottua.

Erityisesti, koska se tuskin rajoittui Ingarskilanjokeen.

Rengastustoimisto reagoi salamavauhtia ja antoi maanantaina rengastajille paimenkirjemäisen ohjeistuksen:

”Koskikarojen rengastamista varten purouoman pohjalla ei tule kulkea, vaan lintujen ajaminen kohti verkkoa tulee tehdä rantoja pitkin. Verkko tulee pystyttää sellaiseen kohtaan, että verkon pystytys ja lintujen irrotus onnistuu soraikkoja tallaamatta.”

Koska arvokkaita taimenpuroja ei erikseen merkitä kylteillä, sellainen voi olla missä vain, Rengastustoimisto muistutti.

Kettunen ottaa esiin asian, jota harva tulee ajatelleeksi.

– Virtavesissä ja koskipaikoissa ei pitäisi muutenkaan kahlata ilman erityistä syytä, siellä on kaikenlaisia eläimiä pohjassa, raakkujakin.

Ei kenestäkään ole mukavaa, jos kävellään yli.

– Samanlaisia ongelmia on kalastuksen puolella, Kettunen myöntää.

Ja ne vastaukset alun kysymyksiin Lintu vai kala ja Ollako vai eikö olla olivat siis sekä että ja ei olla, pois sieltä!

– Monet taimenten elvyttäjät lähtevät mielellään apumiehiksi koskikarojen seurantaan, Kettunen uskoo.

Nyt kun yhteinen sävel on löytynyt.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?