”Ei nuoren kuulu syödä unilääkkeitä ja käydä hoidossa siksi, että pelkää koulua ja kiusaajia.”
Näin kirjoittaa eräs koulukiusatun nuoren äiti.
Ilta-Sanomat julkaisi keskiviikkona haastattelun, jossa Käpylän peruskoulun henkilökuntaan kuuluva henkilö kritisoi kovin sanoin ns. Kiva koulu -ohjelmaa. Koulun oppilas joutui henkirikoksen uhriksi Koskelassa 4. joulukuuta. Taustalla oli uhrin pitkäkestoista kiusaamista.
Artikkelin jälkeen IS myös kysyi netissä oppilaiden, opettajien ja vanhempien kokemuksia Kiva koulu -ohjelmasta ja siitä, auttaako se kiusaamisen estämisessä kouluissa. Kysely poiki lähes sata yhteydenottoa.
KiVa-koulu-ohjelman tunnus.
Yhteydenotoissa toistuvat karut kertomukset: vuosia jatkuneet nimittely, haukkuminen, ryhmän ulkopuolelle jättäminen sekä myös fyysinen väkivalta, kuten töniminen, kuristaminen ja lyöminen. Ulkovaatteet varastettiin tai sotkettiin kerta toisensa jälkeen. Lapsi palasi aina koulusta itkien kotiin.
Tämä kaikki tapahtui kertojien mukaan Kiva koulu -ohjelmaan sitoutuneissa kouluissa. Kiva koulu on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma, jossa on Suomessa mukana yli 900 koulua ja joka on käytössä yli 20 eri maassa.
Moni kertoi myös kiusatuksi tulemisen vakavista seurauksista: kouluun meneminen pelottaa ja tulee psyykkisiä ongelmia, kuten masennusta. Joillekin kiusaaminen oli aiheuttanut itsetuhoisuutta.
”Ilman masennusta en ole selvinnyt, ja itsetuhoarpia löytyy vähän sieltä sun täältä ympäri kehoa”, kirjoitti koko peruskoulun ajan kiusaamista kokenut poika.
Ilta-Sanomien kiusatuilta oppilailta, kiusattujen vanhemmilta ja opetusalan ammattilaisilta saamissa vastauksissa nousi esiin erityisesti neljä ongelmakohtaa Kiva koulu -ohjelmasta.
1. Malli ei ole oikealla tavalla käytössä
”Jos koululle ottaa yhteyttä kiusaamistapauksesta, tuumataan, ettei se ole mahdollista, koska meillä on Kiva koulu”, erään kiusatun vanhempi kirjoitti.
”Kiva koulu on suoraan sanottuna aivan turha, pelkkää hyssyttelyä ja asioiden sormien läpi katsomista, jotta se oma koulu näyttäisi hyvältä tilastoissa”, kiusattu kirjoitti.
”Itse Kiva koulu -systeemiä en hauku. Tiedän ohjelman olevan hyvä ja toimiva, jos sitä käytetään oikein ja systemaattisesti. Sen pitäisi kuitenkin olla systeemi, johon koko koulun henkilökunta sitoutuu ja jonka ohessa harjoitellaan päivittäin yhteisöllisyyden ja empatian taitoja, eikä mikään irrallinen kortti joka vetäistään esiin, jotta opettajat voivat niin sanotusti pestä kätensä asiasta.”
Kiva koulu -ohjelman mukaan se tarjoaa kouluille tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta sekä sitouttaa kaikki koulun aikuiset kiusaamisen vastaiseen työhön. Kouluissa toimii kolmen opettajan tai muun aikuisen Kiva-tiimi, joka ottaa käsittelyyn kiusaamistapaukset.
Monessa viestissä kerrottiin, että Kiva koulu -ohjelma ei oikeasti näkynyt koulussa käytännössä ollenkaan: kiusaamista saatettiin käsitellä alakoulussa yhdellä tunnilla tai välituntivalvojilla oli Kiva koulu -heijastinliivit päällä, siinä kaikki.
Suurin kritiikki viesteissä kohdistui siihen, että Kiva koulu on joissakin kouluissa kertojien mukaan käytännössä pelkkää sanahelinää, jonka taakse piiloudutaan vaikeissa kiusaamistapauksissa.
”Mistään Kiva koulu -hankkeista ei ole hyötyä, jos opettajat eivät ole motivoituneita niiden toteuttamiseen.
Ongelmaksi koettiin myös, että jotkut opettajat ja rehtorit vähättelevät kiusaamista.
”Mistään Kiva koulu -hankkeista ei ole hyötyä, jos opettajat eivät ole motivoituneita niiden toteuttamiseen.”
Viesteissä toistuu, kuinka kiusaamiseen ei ehditty tai ei haluttu puuttua. Joissakin tapauksessa kiusaaminen on loppunut vain, mikäli asiasta on ilmoitettu poliisille tai kiusattu oppilas on vaihtanut koulua.
”Koko kouluajan lastani kiusattiin sekä haukkumalla että fyysisesti. Pahin oli, kun lapseni pahoinpideltiin niin, että hän menetti tajunsa. Opettajat eivät puuttuneet asiaan heti vaan käskivät mennä oppitunnille. Sain lapseltani soiton, että yksi poika yrittää tappaa minua. Soitin luokanvalvojalle ja hän tokaisi vaan, että ei ehdi nyt hoitaa asiaa, kun hänen pitää mennä pitämään tuntia.
Onneksi tapaus tallentui valvontakameraan. Rehtori tuumasi, että se on vaan poikien välistä nahinaa, eikä suostunut asiaa käsittelemään sen enempää. Itse sitten tein siitä rikosilmoituksen. Kun poliisi näki videotallenteen tapauksesta, hän sanoi heti, että rikos on tapahtunut. Poliisin kanssa asia käsiteltiin niin, että vanhemmat olivat siinä myös läsnä.”
2. Selvittelykeskustelu turha tai syyllistävä
”Ratkaisuna pidettiin puhuttelua, jossa olivat osallisena minä, kiusaajani ja rehtorimme. Kiusaajan käskettiin pyytämään anteeksi ja lopettamaan kiusaaminen. Toimiiko tämä? No ei tietenkään! Puhuttelu oikeastaan vain pahensi kiusaamista. ”
Yksi Kiva koulun keinoista vähentää kiusaamista on niin sanottu selvittelykeskustelu, jossa kiusaamista on tarkoitus setviä kuulemalla erikseen sekä kiusattua oppilasta että kiusaajia. Keskustelut käydään koulun Kiva-tiimin johdolla. Tämän jälkeen tapauksesta puhutaan yhdessä kiusatun ja kiusaajien kanssa.
Viesteissä kävi kuitenkin ilmi, että monessa koulussa selvittelykeskusteluun on kutsuttu yhtä aikaa kiusattu ja kiusaajat. Tuolloin kiusattu ei välttämättä uskalla kertoa tapahtumista tai hän jää isomman kiusaajaporukan jyräämäksi.
”Monesti istuin Kiva-tiimin kanssa alas ja kiusaajat kutsuttiin sinne myös. Tilanne meni yleensä niin, että kiusaajia vain pyydettiin pyytämään anteeksi ja sen tehtyään heidän päitä siliteltiin. Minusta tuli se, joka olikin ylireagoinut tilanteeseen. Monesti minä olin se, jonka syyksi tilanne käännettiin.”
Voi käydä niin, että kiusattu päätyy pyytämään anteeksi kiusaajilta.
”Olin itse kaikki yhdeksän peruskouluvuotta kiusattu, eikä siihen koskaan puututtu kunnolla. Kerta toisensa jälkeen minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta. Kaikki kääntyi aina omaksi syyksi. Ihan sama mitä yritin tehdä tai olla tekemättä, syy oli minun.”
3. Vanhemmat eivät saa osallistua tarpeeksi
”Jouduin peruskoulussa todella rankan koulukiusaamisen uhriksi. Päälle syljettiin, minut pahoinpideltiin, kotirauhaa rikottiin, haukuttiin, syrjittiin ja ei yhtäkään kaveria. Sen yhden kerran, kun kiusaajani jäi verekseltään kiinni tilanteesta, asia keskusteltiin kiusaajan, minun ja opettajan välillä. Kummankaan osapuolen vanhemmille ei tiedotettu tapaamisesta.”
Sekä jotkut kiusatut että kiusattujen vanhemmat kokivat, että vanhemmille ei kerrottu koulusta tarpeeksi kiusaamistilanteista.
Kiva koulu -toimintamalliin kuuluu opas vanhemmille. Siinä käydään läpi kiusaamisen eri muotoja ja puuttumistapoja sekä Kiva koulu -mallin perusteet.
Mallin mukaan vanhemmille tulisi informoida kaikista Kiva-tiimin käsittelemistä lasta koskevista asioista. Tarvittaessa vanhempia voidaan pyytää koululle osallistumaan selvittelyyn, mutta ensisijaisesti kiusaamiseen liittyvät keskustelut käydään koulussa oppilaiden ja koulun aikuisten kesken.
”Poikani joutui systemaattisen kiusaamisen kohteeksi, josta kertoi minulle kotona. Minä otin yhteyttä luokanvalvojaan, joka tunnusti, että kyllä hän tietää, että poikaani kiusataan isolla joukolla koulussa. Hän ei ollut tehnyt koulussa asian eteen mitään eikä informoinut minua asiasta millään tavoin.”
4. Ei kunnollisia seuraamuksia kiusaajille
”Kiva koulu ajaa tärkeää asiaa, mutta yksinkertaisesti koulujen rangaistustoimet eivät riitä. On kiusaajan voitto, jos kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. On kiusaajan voitto, jos hänet erotetaan kahdeksi päiväksi koulusta, nehän ovat vain kaksi ylimääräistä vapaapäivää.
Mikä jälki-istunto se semmoinen on, jossa saadaan maata jumppapallolla uusissa monitoimiluokissa puhelimella, kun opettajilla ei ole valtuuksia ottaa oppilaalta puhelinta pois?”
Moni kiusattu tai kiusatun vanhempi koki turhauttavina palaverit, joissa kiusaamisesta puhutaan mutta kiusaajille ei ole teoistaan mitään seuraamuksia. Eikä näillä palavereilla ollut vaikutusta kiusaamiseen, vaan se sai jatkua. Kiusaajien koettiin pääsevän kuin koira veräjästä.
Koulujen mahdollisuuksista rangaista oppilaita vastaa lopulta laki.
Kiva koulu -ohjelmassa todetaan, että selvittelykeskustelut eivät ole aina riittävä keino puuttua kiusaamiseen, vaan vakavissa kiusaamistapauksissa saattaa olla syytä ottaa yhteyttä poliisiin ja ryhtyä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin. Tämä tulee kyseeseen etenkin fyysisen väkivallan kohdalla.
Eräs kuraattori kirjoittaa, että Kiva-malliin on luotettu vähän liikaakin:
”Ennaltaehkäisevä toiminta, missä luodaan hyvää ryhmähenkeä ja nollatoleranssia kiusaamisen suhteen, on tärkeää, mutta myös seuraukset pitää olla selvät, jos muut toimenpiteet eivät auta.
Kaikki jonkun rikosnimikkeen täyttävät tilanteet kannattaa siirtää poliisin tutkittavaksi, näin toimitaan myös muualla yhteiskunnassa. Mielestäni Kiva koulussa on hyviä komponentteja, mutta sitä on sekä kehuttu ja siihen on luotettu välillä liikaakin.”
Kursivoidut kohdat tekstistä ovat otteita Ilta-Sanomille lähetetyistä viesteistä, joita tuli lähes sata.