Soittokierros tuhansille vanhuksille paljasti korona-ajan käsittämättömän julmuuden: ”Perheelliset ihmiset huutelevat ikääntyneille ulkoilulenkeillä” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Soittokierros tuhansille vanhuksille paljasti korona-ajan käsittämättömän julmuuden: ”Perheelliset ihmiset huutelevat ikääntyneille ulkoilulenkeillä”

Koronakriisin keskellä viime keväänä Suomessa soitettiin yhteensä 150 000 kotonaan asuvalle vanhukselle ja kysyttiin, kuinka voit. Raportti on ajoittain hyytävää luettavaa.

12.2. 6:45 | Päivitetty 12.2. 10:44

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitossa (Valli ry) toimiva Etsivän vanhustyön verkostokeskus selvitti kevään 2020 koronaepidemian aikana tehtyä soittokierrosta ja yhteydenpitoa iäkkäisiin asukkaisiin eri kunnissa.

Soittokierroksesta tehty selvitys maalaa lukijan eteen kolmiulotteisen näkymän.

Toisaalta on hyvinvoivia, reippaita vanhuksia, joilla on turvaverkot kunnossa. Toisaalta on paljon yksinäisyyttä, hätää ja ahdistusta, jotka pahenivat koronapandemian aikana. Lisäksi oli paljon vanhuksia, joita ei saatu kiinni.

Heidän tilanteestaan on vaikea sanoa mitään.

Ikäihmiset ovat koronapandemiassa riskiryhmää.

Tauti on heille vaarallinen, ja kuolo voi korjata ja on korjannutkin. Suurin osa koronaan menehtyneistä on yli 70-vuotiaita. Heistä tulee riskiryhmäläisiä ei pelkästään iän ja heikomman vastustuskyvyn takia, vaan myös siksi, että ikäihmisillä voi olla myös perussairauksia.

Korona toi rajoituksia liikkumiseen ja elämiseen.

Turvavälit ja maskit korvasivat läheisen kanssakäymisen. Vanhusväestöä haluttiin suojata, ja moni kotonaan asuva, ikääntynyt ei tavannut omaisiaan normaalisti. Lisäksi ne vanhukset, joilla ei ollut lähiomaisia eristäytyivät koronan pelossa entistä enemmän.

Omaisten huoli vanhuksistaan on yhdistänyt suomalaisia taistelussa koronavirusta vastaan.

Monet vanhukset asuvat edelleen kotonaan, monet yksin ja – yksinäisinä.

 Hauras tukiverkosto, avuntarve ja sosiaalinen eristäytyneisyys kuormittivat monen mieltä.

Pandemian alussa, maalis-huhtikuussa sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti huolehtimaan yli 70-vuotiaiden hyvinvoinnista.

Esimerkiksi 20.3. annetussa ja 16.4. päivitetyssä ministeriön ohjeessa todetaan, että ”Hallituksen linjauksen mukaisesti toimintaohjeena on, että yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan karanteeninomaisissa olosuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnissa on huomattava määrä sellaisia henkilöitä, jotka eivät aiemmin ole olleet kotihoidon asiakkaita, mutta joiden avuntarpeisiin, esimerkiksi kaupassa ja apteekissa asiointiin, on nyt vastattava. Kunnan tulee tiedottaa yli 70-vuotiaita asukkaita siitä, mistä apua on tarvittaessa saatavilla.”

Vanhustenhoito kuuluu kunnille.

Ministeriön ohjeen jälkeen monessa kunnassa käynnistettiin soittokierros kotonaan asuville yli 70-vuotiaille. Siis sellaisille, jotka jotka eivät ole kunnan tarjoaman kotihoidon, palveluasumisen tai tehostetun palveluasumisen piirissä, ja joiden puhelinnumero ei ole salainen.

Operaatio oli vallankumouksellinen.

Tällä kertaa puhelu soitettiin kotonaan asuvalle ikääntyneelle eikä niin, että ikääntyneen odotettiin soittavan jonnekin ja kysyvän apua.

Soittokierrosten tavoitteet

  • Etsiä ja löytää ja auttaa avun tarpeessa olevia iäkkäitä ihmisiä

  • Kohdata iäkkäät ihmiset puhelimessa yksilöllisesti

  • Lisätä ikääntyvien osallisuuden kokemuksia ja vähentää yksinäisyyttä.

Mukaan lähti yli 160 kuntaa eli yli puolet, kaupunkeja ja maalaiskuntia, isoja ja pieniä. Esimerkiksi Helsingissä soitettiin yli 30 000 vanhukselle. Yhteensä puhelimella tavoitettiin projektin aikana huhti-toukokuussa 150 000 henkilöä.

Mutta paljon jäi tavoittamatta.

Suomessa on yli 70-vuotiaitakin lähes miljoona, ja monet heistä asuvat edelleen kotonaan taajamissa tai syrjäseutujen autioituvissa kylissä.

– Puhelimen merkitys on noussut koronapandemian aikana uuteen arvoon. Digiyhteiskunta ei vielä tavoita kaikkia kansalaisia ja toisaalta vaatimus sähköisestä asioimisesta jakaa väestöä, sanoo erityisasiantuntija Päivi Tiittula.

Koronatilanne ei ole helpottanut.

– Nyt on taas ajankohtaista kysyä, olisiko syytä varmistaa puhelimitse koronarokotusajankohta niille iäkkäille, jotka eivät itsenäisesti ole pystyneet varaamaan aikaa, Tiittula pohtii.

IS tutustui yhdistyksen julkaisemaan raporttiin ja raportin taustamateriaaliin.

Taustamateraalissa kuvataan yksityiskohtaisesti, miten puhelinkierrosta kunnissa hoidettiin, kuka tai ketkä soittivat, mitä apua tarjottiin, paljonko vanhuksia saatiin kiinni ja millaisia kokemuksia sekä tuntemuksia nousi esiin puhelinkeskustelujen aikana.

 Perheelliset ihmiset huutelevat ikääntyneille ulkoilulenkeillä.

Teksti on ajoittain hyytävää luettavaa.

Kursivoidut kohdat ovat suoraan taustamateriaalista.

Soittokierros paljasti, että kunnissa on paljon palvelujen ulkopuolella olevia ikäihmisiä, jotka kuitenkin tarvitsisivat esimerkiksi lievitystä yksinäisyyteen. Yksinäisyys itsessään ei kuitenkaan ole kriteeri palveluiden saamiselle. Lisäksi monien vanhusten toimintakyky on alentunut, syystä tai toisesta.

Selvityksen mukaan koettiin tärkeäksi, että myös iäkkäimmät kotikaranteenissa olevat kuntalaiset, saavat oikea tietoa ja neuvoja näissä poikkeusoloissa. Huoliakin tuli esiin: eniten ikääntyneillä tuntuu olevan ikävä läheisiään, varsinkin lapsenlapsiaan.

Huijareitakin oli liikkeellä.

Selvityksessä todetaan, että kaupungin nimissä oli soitettu yksittäisiä epämääräisiä puheluita, joissa vanhuksen korona-asioiden hoitamista on koetettu sopia kodin ulkopuolelle.

Laajempana ilmiönä on muiden ihmisten jopa aggressiivinen suhtautuminen ulkoileviin tai asioitaan hoitaviin ikäihmisiin. Puheluissa tuli esille järkyttäviä tapauksia: Perheelliset ihmiset huutelevat ikääntyneille ulkoilulenkeillä. Ikääntyneitä on muun muassa käsketty kotiin lapsia tartuttamasta sekä pysymään neljän seinän sisällä.

Jyväskylässä soittokierroksen organisoinut palveluesimies Riitta Pylvänen kertoi selvityksessä, että ikäihmisten karanteeni on tarkoitettu nimenomaan suojelemaan ikääntyneitä tartunnoilta, mutta karanteeni ei kategorisesti kieltänyt heitä ulkoilmasta tai käymästä välttämättömillä asioilla.

Pylvänen kertoo Ilta-Sanomille, että tapauksia ei onneksi ollut paljon. Pilkkahuudot keskittyivät muutamiin kaupunginosiin, ja ne herättivät vanhuksissa ahdistusta – koronamääräysten ja -rajoitusten lisäksi.

– Ihmetellä täytyy tällaista toimintaa, Pylvänen sanoo.

Jyväskylässä vanhusten tavoittaminen onnistui hyvin: yli 70-vuotiaita on alueella noin 16 000. Heistä jäi tavoittamatta 800 henkilöä. Tälle joukolle lähetettiin kirje, jossa annettiin informaatiota, muun muassa puhelinnumeroita, joihin voi soittaa. Pylväsen mukaan on silti vaikea sanoa, mitä juuri tälle ryhmälle kuuluu.

Keskusteluissa kävi ilmi, että hauras tukiverkosto, avuntarve ja sosiaalinen eristäytyneisyys kuormittivat monen mieltä. Turvattomuuden tunnetta aiheuttivat epävarmuus ja huoli siitä, mitä on tulossa ja kuinka kauan tilanne kestää. Joillekin suuri huolen- ja surunaihe kohdistui myös omaisten hyvinvointiin esim. puolison pärjääminen asumispalveluyksikössä, mihin vierailuja ei sallittu.

Keskustelutuen lisäksi moni puhelu sisälsi myös palveluohjausta esim. erilaisten kauppapalvelu-, asiointi- ja palvelunumeroiden etsimistä ja välittämistä.

Soittokierroksen tuloksena paljastui, että kunnissa on piiloon jäävää avuntarvetta. Vaikka koronaviruksen aiheuttaman tilanteen vuoksi on tiedotettu palvelunumeroista, niin kaikki apua tarvitsevat eivät koskaan ota yhteyttä. Huolta on erityisesti yli 80-vuotiaista ja muista riskiryhmistä.

Esimerkiksi Jyväskylässä soittokierrokselta jäi haaviin 150 vanhusta, joiden tilanteesta heräsi huoli ja heidät ohjattiin kaupungin vanhustenhoidon palvelujen piiriin. Tässä joukossa esiintyi yksinäisyyttä ja tarvetta palveluihin, joita ei oltu osattu kysyä.

Heille soitettiin vielä toisenkin kerran.

 Monesta vaikeasta tilanteesta on selvitty, niin tästäkin.

Valtaosalla soittoon vastanneista vanhuksilla asiat olivat hyvin ja turvaverkot kunnossa.

Puheluissa tuli esille myös positiivisia asioita.

Ikääntyneillä on valtavasti tärkeitä elämänkokemuksen tuomia selviytymiskeinoja käytössään. Puheluissa korostui myös selkeä taistelutahto, monesta vaikeasta tilanteesta on selvitty, niin tästäkin.

Soittojen aikana on annettu monenlaista neuvontaa liittyen koronaepidemiaan ja moneen muuhun käytännön asiaan. Ihmiset ovat halunneet myös keskustella kaikenlaisista arkisista asioista ”maan ja taivaan väliltä”. Tarve puhua on ollut suuri, koska ketään ei nyt ole voinut fyysisesti tavata.

Kaikilla ei aika käynyt pitkäksi koronakaranteenissa:

Kotona tehtiin puutöitä, siivouksia, puutarhan hoitoa, sukulaisiin oltiin yhteydessä puhelimitse ja tavattiin pihalla. Silti puhelu tuli tarpeeseen, vaikka ongelmia ei ollutkaan. Vanhuksille tuli tunne, että heistä välitetään ja halutaan tukea kotona pärjäämisessä.

Monet seitsemänkymppisistä ovat hyväkuntoisia: puheluun vastattiin ulkomaanmatkalta ja ihmeteltiin, miksi soitetaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?