Teemu Keskisarjan kolumni: Rukoilen monikulttuurin paluuta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Rukoilen monikulttuurin paluuta

Menneisyyden Suomi oli monikulttuurinen, tänään jyrää litteä lattea yksikulttuuri, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

9.2. 8:00

Ennen ei ollut kaikki paremmin.

Ennen oli kaikki erilaisemmin ja moninaisemmin. Impivaarassa vallitsi 1900-luvulle saakka kotoperäinen monikulttuuri.

Ennen oli suomen kielessä ja suomenruotsissa vivahteita niin äärettömästi etteivät ne mahtuneet sanakirjoihin ja murrekortistoihinkaan. Saman äidinkielen taitajat Kälviältä Kivennavalle töin tuskin tajusivat toistensa tervehdyksiä. Murre-erot rikastuttivat kirjallisuutta ja loivat markkinoille eksoottista värinää.

Nyttemmin yleiskieli on syövyttänyt pois paikallisen eriskummallisuuden. Murteita kuulee vain telkkarin tökeröissä sketseissä. Eroa ei liioin löydy herrasväen ja rahvaan tai kaupunkilaisten ja maalaisten puheenparsista.

Ennen sivistyneistö opetteli suomea, käytti ruotsia ja vaihtelevasti latinaa, saksaa, ranskaa ja venäjää. Ulkomailta tulvi laadukkaita vaikutteita kansallisiin rientoihin. Nykyään ”kansainvälisen” tiedekirjoittelun tylsistää vapaaehtoinen pakkoenglanti.

”Nuorisokulttuuri” tarkoittaa 2020-luvulla kulutuksen apinoimista, elektronisten tekeleiden suoratoistoa ja avunhuutoja yhteiskunnalle. On vaikea käsittää, miten nuoret aikoinaan keksivät ilmaiseksi ja omasta päästään kokonaisia taidesuuntauksia.

Muinoin suomalaiset ikäihmiset lauloivat maailman alkuperäisintä runoutta, tänään he kököttävät ylikansallisen viihteen vastaanottajina.

Ennen Aurajoen ja Iijoen törmät olivat elinkeinoiltaan kuin eri planeetoilta. Tänään leipä tulee kaikkialle julkisesta sektorista, tulonsiirroista ja kiinalaisten turhakkeiden kaupustelusta.

Maakunta merkitsi ennen mielenmaisemaa ja sievää hallintorakennusta torin laidalla. Nykyläänien avit ja elyt pursuvat yleiseurooppalaista byrokratiaa.

Ennen sieluja pelastivat lahkot taivaan ja helvetin väliltä. Nyt kristityt, ateistit ja muslimit tuputtavat ja puputtavat samoja suvaitsevaisuuden kliseitä.

Ennen suomalaisia haukuttiin uralilaistaustaisiksi mongoleiksi tai ”Pohjolan neekereiksi” ja ruotsalaisia ”viikingeiksi”. Tänään rotujen kilvoittelu on kriminalisoitu.

Vielä 1980-luvulla tummahipiäiset olivat harvinaisia ja mielenkiintoisia; jokaisella Suomeen kulkeutuneella oli oma tarinansa. Tänään etnisten vähemmistöjen yleistarinat yhtenevät kaikissa länsimaissa.

Ennen sukupuolisuutta väritti hyveiden, paheiden, himojen ja estojen salaperäinen sateenkaari. Tänään heterojen ja homojen ”identiteetissä” on identtisiä piirteitä: ei tabuja rikottavaksi vaan popsittavaksi, jotta kestämme vapauksien vankilan ja yksinäisen parittelun intternetissä.

Rukoilen monikulttuurin paluuta, mutta tiedän että globaalin monoteismin epäjumala ei rukouksiini vastaa. Sama gigatrendi jyrää koko maapallolla. Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella, mutta yksikulttuuri on vastustamaton ja väistämätön. Nöyrin mielin ehdotan vain pientä sanaston päivitystä. Puhukaamme kaihtelematta yksikulttuuristrategiasta, yksikulttuurikoordinaattoreista ja yksikulttuurisuuden haasteista.

Kirjoittaja on historioitsija.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?