Korona heitti sukeltajan hyisen kauniisiin vesiin - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Korona heitti sukeltajan hyisen kauniisiin vesiin

Suomalaisille Thaimaan luolapelastusoperaatiosta kesällä 2018 tutuksi tullut sukellusyrittäjä Mikko Paasi kertoo löytäneensä pandemian keskellä ankeasta tilanteesta myös hyviä puolia.


7.2. 7:00

Kun uusi koronavirus alkoi levitä maailmalla kutakuinkin vuosi sitten, harva aavisti, minkälaiset mittasuhteet pandemiaksi yltynyt kriisi pian saisi. Viruksen leviämistä on pyritty hillitsemään valtioiden asettamilla rajoituksilla, joilla on ollut isoja vaikutuksia lukemattomien ihmisten elämään.

Sukellusyrittäjä Mikko Paasi on yksi niistä suomalaisista, joiden arjen koronavirus on mullistanut ainakin toistaiseksi.

– Tähän aikaan vuodesta oltaisiin normaalisti sorvin ääressä Thaimaassa Koh Taon saarella. Sukellusfirmaa pyörittämässä, niin kuin on parikymmentä vuotta tehty, Paasi kertoo IS:lle.

Nyt tilanne on toinen, sillä tällä kertaa Paasi, hänen puolisonsa Krista sekä perheen 5-vuotias tytär viettävät talveaan lumen keskellä Suomessa.

Paasista, 46, tuli koko kansan tuntema nimi kesällä 2018, kun hän osallistui Thaimaassa kahdentoista Tham Luangin luolaan loukkuun jääneen jalkapallojuniorin sekä heidän valmentajansa pelastusoperaatioon. Ympäri maailmaa seurattu vaarallinen ja vaikea operaatio päättyi lopulta onnellisesti, kun kaikki saatiin turvallisesti ulos lähes kolmen luolassa vietetyn viikon jälkeen.

Mikko Paasi toimittajien ja kuvaajien ympäröimänä Tham Luangin luolalla heinäkuussa 2018.

Thaimaasta ja muualta maailmasta apuun tulleita sukeltajia juhlittiin sankareina, ja Paasi palkittiin myös kuningas Maha Vajiralongkornin myöntämällä Thaimaan korkeimmalla kunniamerkillä.

Arkielämässä Paasin työtä on kuitenkin ollut jo pitkään Koh Tao Divers -nimisen sukellusyrityksen vetäminen Siaminlahdella sijaitsevalla, piskuisella Koh Taon saarella. Yrityksen ovet ovat kyllä pysyneet auki pandemiankin aikana, ainoastaan asiakkaat puuttuvat.

Perhe päätti lähteä Suomeen viime keväänä, vaikka koronaviruksesta ei vielä tuolloin ollut kotisaarella tietoakaan.

– Kun lautat lakkasivat kulkemasta, Koh Tao olisi ollut tavallaan mahtava paratiisi olla eristyksissä kaikesta. Päätimme kuitenkin tulla kotimaahan moikkaamaan perhettä. Sitten tilanne kärjistyikin niin, että jäätiin tänne hieman pidemmäksi aikaa. Täällä ollaan vieläkin ja tullaan olemaan syksyyn asti. Hiljaista on sukellusalalla ympäri maailman nyt, Paasi sanoo.

Siaminlahdella sijaitseva Koh Taon saari on monille suomalaisille tuttu lomakohteena.

Thaimaa on ottanut tiukan linjan ulkomaalaisten maahantulossa, mikä myös selittää osin sen menestystä viruksen torjumisessa. Periaatteessa Paasien olisi mahdollista päästä maahan, mutta se ei ole kovin helppoa.

Edellytyksenä olisi muun muassa valtion määräämä kahden viikon karanteeni ennalta osoitetussa, hintavassa hotellissa.

– Se sulkee heti pois kaikki lyhyet reissut. Perheen kanssa matkustaessa se tulisi myös jumalattoman kalliiksi. Ja kun 5-vuotiasta aktiivista lasta pidetään kaksi viikkoa neljän seinän sisällä, ei kenelläkään ole enää hauskaa, Paasi huomauttaa naurahtaen.

Paasi testaamassa kahden suljetun kierron sukelluslaitteen yhdistelmää Lopella sijaitsevalla Iso-Melkuttimen järvellä.

Paasit ovat laskeskelleet, että Thaimaahan matkustamisen kustannukset olisivat suuremmat kuin hyöty, jonka siellä työskentelemisestä saisi. Samat säännöt pitävät poissa maasta myös suurimman osan turisteista, eli sukelluskoulun asiakkaista.

Thaimaa on tilanteen pahentuessa suitsinut myös maan sisäistä matkailua. Siksi Koh Taolla ei näy myöskään thaituristeja tai muualla maassa vakituisemmin asuvia ulkomaalaisia.

– Se oli tietysti taas aikamoinen niitti vyön alle, Paasi myöntää.

Pinta-alaltaan hieman Turun Ruissaloa pienemmällä Koh Taolla on noin 80 sukelluskoulua. Koh Tao Divers perustettiin vuonna 1987 niistä ensimmäisenä.

– Nyt kun porukka ei liiku, alkaa firmoja varmaan tippumaan pois. Meillä on pitkä historia ja olemme olleet siellä kauan. Emme ole ensimmäisenä lähdössä pois. Mutta ei niitä asiakkaita kyllä kenellekään oikein ole.

Normaalina talvena Mikko Paasi olisi perheineen Thaimaassa pyörittämässä sukelluskouluaan. Tämä talvi kuluu koronan vuoksi Suomessa.

Paasi on kuitenkin varma siitä, että Koh Tao Diversin ovet ovat auki heti, kun tilanne raukeaa.

– Mutta meillä menee tämä talous niin, että kaikki munat ovat yhdessä korissa ja tällä hetkellä tulee paljon takkiin, hän toteaa.

 Kun yksi ikkuna sulkeutuu, muita aukeaa. On tullut kaikenlaisia projekteja vastaan täällä Euroopan puolella.

Vaikka pandemia on vienyt Paasilta tulonlähteen monen muun yrittäjän tavoin, hän ei ole jäänyt pyörittelemään peukaloitaan viruksen väistymistä odotellessa.

– Kun yksi ikkuna sulkeutuu, muita aukeaa. On tullut kaikenlaisia projekteja vastaan täällä Euroopan puolella, Paasi kertoo.

Projektit kytkeytyvät nekin sukeltamiseen. Yksi niistä on muun muassa tutkijoista ja sukeltajista koostuva yhdistys Bottomline Projects, jonka Paasi perusti omasta kaveriporukastaan löytyneiden ihmisten kanssa.

Facebook-sivujensa mukaan yhdistyksen jäseniä yhdistää intohimo vedenalaisen maailman tutkimiseen ja dokumentoimiseen.

– Me tutkimme kaikenlaista, mitä veden alla voi tutkia. Eli meriä, järviä, riuttoja, luolastoja, hylkyjä, Paasi kiteyttää yhdistyksen idean.

– Ainahan me kaveriporukalla olemme etsineet hylkyjä, mutta ihan vaan siitä etsimisen ilosta ja että löydettäisiin jotain sukellettavaa. Kun olin tehnyt sitä aikani, rupesin miettimään, että ehkä siitä voisi tehdä jotenkin virallisempaa ja hankkia tutkijoita ympärille, hän lisää.

Paasi kuvattuna Helsingissä tammikuun 2020 lopulla. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen pandemiaksi noin puolitoista kuukautta myöhemmin.

Paasin mukaan tärkeintä oli löytää niin hyvä porukka, että työ ei tuntuisi työltä. Kansainvälisessä tiimissä ovat mukana muun muassa meribiologi Pauliina Ahti Jyväskylän yliopistolta, uusiseelantilainen meriarkeologi Matt Carter Major Projects -säätiöstä, sekä amerikkalainen meribiologi Richard Coleman Keski-Floridan yliopistosta.

– Todella lahjakkaita tutkijoita ja professoreita on saatu mukaan ihan kaveriporukalla. Meillä on helvetin hyvä tiimi, tunnemme toisemme ja voimme pitää hauskaa. Mutta samalla voimme myös tehdä ja julkaista tutkimusta yhdistyksen kautta sekä anoa rahoitusta tutkimusta varten. Yksittäisenä henkilönä tällainen ei onnistuisi.

Paasin mukaan tarkoituksena on yhdistää erilaisia tutkimuksesta kiinnostuneita tahoja, murtaa tiedeviestinnän normeja sekä ”tuoda tutkimusta ihmisten olohuoneisiin mielenkiintoisessa muodossa”.

Yksi käytössä olevista työkaluista on 3D-mallinnus, jonka avulla on jo toteutettu riuttaprojekteja Koh Taon ympäristössä. Niiden yhteydessä Paasi ja muut ovat seuranneet korallien kasvua ja samalla istuttaneet uusia koralleja.

– Olemme ruvenneet myös 3D-mallintamaan hylkyjä saaren ympäriltä. Sen myötä pystymme seuraamaan, kuinka nopeasti ne hajoavat sekä arvioimaan, pitäisikö ne poistaa ennen kuin niistä alkaa vapautua sisällä mahdollisesti olevia myrkyllisiä kaasuja tai öljyjä.

Yhdistyksen projekteja on viritelty myös Suomessa. Virossa on puolestaan ehditty jo mallintamaan tutkimustyötä varten uponneita sotalaivoja, joissa ei Paasin mukaan kukaan ollut ehtinyt vielä käydä.

Uusi aluevaltaus Paasille on ollut valo- ja videokuvaaminen, josta hän kertoo olleensa kiinnostunut jo pidemmän aikaa. Pandemian tuomalla ylimääräisellä ajalla hän on jo päätynyt mukaan dokumenttiprojekteihin.

Korona-aikana Mikko Paasi on päässyt käyttämään myös taitojaan kuvaajana. Lopella sijaitsevan Iso-Melkuttimen järven jääkannen alla otetussa kuvassa sukeltaa Fredrik Lindblad.

Ensi vuonna näkee Ylen kanavilla päivänvalon oululaisen NTRNZ-tuotantoyhtiön työstämä kuusisosainen dokumenttisarja Untold Arctic Wars, joka käsittelee arktisilla alueilla käytyjä toisen maailmansodan taisteluita.

– Pääsin kokeilemaan taitojani ja kuvaamaan vedenalaiset osuudet siihen Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa.

Sukeltamassa Paasi on tänä talvena käynyt Siaminlahden trooppisten vesien sijaan jään alla ja Suomen hylätyissä kaivoksissa.

– Meillä täällä Suomessa on vähän suppeampi tuo sukelluskohteiden valikoima. Mereen ei ole talvella mitään asiaa, kun on niin kovat tuulet ja aallot. Suomessa ei ole yhtään luonnollista luolaa, johon voisi sukeltaa, mutta luojan kiitos meillä on näitä kaivoksia.

Patrik Grönkvist sukeltaa eteläsuomalaisessa kuparikaivoksessa Mikko Paasin ottamassa kuvassa. Kuva on otettu muutaman sadan metrin syvyydessä kaivoksen sisällä jääkaton alla. Vedenpintaan matkaa on 70 metriä.

 Minä olen vähän sellainen, ettei minua saa päästää vain makoilemaan. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan keksiä jotain uutta.

Paasin mukaan hylätyt kaivokset ovat ”uskomattoman kauniita” paikkoja ja tavallaan Suomen erikoisuus. Myös kaivoksia on ehditty jo tutkia ja dokumentoida porukalla, vaikka nekin ovat välillä olleet suljettuina koronatilanteen pahenemisen vuoksi.

– Paikkakunnalla kun on liikaa tapauksia, niin edes sinne maan alle kylmään veteen ei pääse. Sekin on kiellettyä, ettei virus leviä, Paasi sanoo naurahtaen päälle.

– Mutta hyvä niin. Antaa niiden päättää, jotka tietävät enemmän ja hoitavat nämä asiat, hän kuitenkin lisää.

Pari viikkoa sitten Paasi ja kumppanit sukelsivat Etelä-Suomessa sijaitsevassa hylätyssä kuparikaivoksessa. Veteen mennään moottorisahalla jäähän tehdystä avannosta, josta vedetään myös opasnarut kaivoksen käytäviin useiden kilometrien matkalle.

Paasi kokee aktiivisuuden auttaneen ankeista ajoista selviytymisessä.

– Minä olen vähän sellainen, ettei minua saa päästää vain makoilemaan. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan keksiä jotain uutta.

Hän kertoo huomanneensa, että pandemia on herättänyt kuluneen vuoden aikana vaihtelevia ajatuksia.

– Alussa sitä yritti olla jotain mieltä jostain asioista, mutta kun se oma mielipide ja tietokin muuttuvat päivittäin. Sitten sitä vaan meni sellaiseen talviunimoodiin, että antaa olla vaan, ei kannata ruveta mitään huutelemaan tai väittelemään, kun asiasta ei kukaan tuntunut tietävän mitään. Mieluummin sitä on vaan rauhassa ja menee maalaisjärjellä eteenpäin. Luottaa siihen, että tämä homma menee hyvin. Ja hyvinhän se on meillä mennytkin, Paasi sanoo viitaten Suomen hyvään koronatilanteeseen.

Paasi kertoo löytäneensä ikävästä tilanteesta myös paljon hyvää. Yksi havainto on ollut se, että tilanteiden muuttuessa hän on kyennyt myös itse muuttumaan.

– Nyt tulee tehtyä paljon sellaisia asioita, joita ei olisi muuten tehnyt tai jotka ovat jo unohtuneet vähän. Joitakin päätöksiä on tullut tehtyä kun on ollut pakko, ja niistäkin on seurannut paljon hyviä juttuja. Semmoisia asioita kun pitää mielessä, niin jaksaa taas eteenpäin.

Mikko Paasi kertoo huomanneensa, että tilanteiden muuttuessa myös hän itse kykenee muuttumaan.

Toistaiseksi kukaan ei tiedä, milloin maailmalla päästään palaamaan jälleen normaaliin elämänmenoon, minkälaiseksi se sitten pandemian jälkeen ikinä muodostuukaan.

Paasi sanoo miettineensä aiemmin, voisiko pandemia saada ihmiset kaihtamaan matkustamista myös päättymisensä jälkeen. Se tietäisi vaikeuksien jatkumista myös sukellusalalla.

– Sitä mukaa kun on menty pidemmälle, olen huomannut, että moni suunnittelee vielä suurempia reissuja, kunhan tuo tilanne rauhoittuu. Siihen tähdätään. Ja sitten ollaan valmiina ovet auki ja kaikki mintissä siellä päässä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?