Alaikäisten vakava väkivaltarikollisuus kasvoi oudosti – tästä on kysymys - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Alaikäisten vakava väkivaltarikollisuus kasvoi oudosti – tästä on kysymys

Alle 18-vuotiaiden tapon yritysten määrän kasvua ei voi selittää pelkällä tilastollisella vaihtelulla, asiantuntija sanoo. Miksi vuosi 2020 sai väkivaltaiset nuoret liikkeelle?

Tänä vuonna on kerrottu useista nuorten tekemistä henkirikoksista.

30.1. 15:03

Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten tekemistä vakavista väkivaltarikoksista, eikä se ole yllätys.

Lokakuun lopulla kerrottiin 15-vuotiaasta tytöstä, jota epäillään murhan yrityksestä. Teon uhrina oli poliisi, jota tyttö yritti lyödä hedelmäveitsellä kiinniottotilanteessa.

Joulukuussa Helsingin Koskelassa paljastui henkirikos, jota poliisi tutkii kolmen 16-vuotiaan pojan tekemänä murhana. Uhri oli samanikäinen poika.

Perjantaina Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin tapausta, jossa kahta 16-vuotiasta poikaa syytetään taposta ja törkeästä ryöstöstä. Kysymys on lokakuun lopulla Helsingin Vallilassa tapahtuneesta puukotuksesta. Rikoksen uhri, vuonna 2001 syntynyt mies, kuoli myöhemmin sairaalassa. Toista pojista syytetään myös Tampereella ja Loimaalla lokakuussa tapahtuneista tapon yrityksestä, törkeän ryöstön yrityksestä, kotirauhan rikkomisesta ja muista rikoksista.

Vuonna 2020 poliisin tietoon on tullut 48 alle 18-vuotiaan tekemäksi epäiltyä henkirikosta, sellaisen yritystä tai törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua. Asia käy ilmi Poliisihallituksen tilastoista.

Määrä on huomattavasti suurempi kuin pitkään aikaan. Miksi väkivalta on ryöpsähtänyt juuri vuonna 2020?

16-vuotiaiden poikien tekemäksi epäilty murha tapahtui Koskelan sairaala-alueella.

Jotta ilmiötä voisi avata, täytyy ensin tutkia tilastoja ja pureutua perusteellisesti siihen, keitä ovat ne nuoret, jotka väkivaltaa tekevät.

Poliisihallituksen tilastossa on ilmoitettu rikoksesta epäiltyjen rikosten määrä, eli käytännössä siinä on kerrottu uhrien määrä tekijöiden määrällä. Myöskään rikosnimikkeiden mukaan kasatun tilaston tiedot eivät kerro tekijöiden määrää, sillä sama tekijä on voinut syyllistyä useampaan rikokseen.

Tarkempaa tietoa tekijöiden määrästä löytyy vuoteen 2017 asti Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisemasta Rikollisuustilanne-katsauksesta, mutta senkin luvut ovat bruttolukuja, eli sama tekijä voi esiintyä tilastossa yhden vuoden kohdalla useamman kerran.

Katsauksen laatijoihin kuuluva Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkija Martti Lehti kertoo, että nuorten tekemien henkirikosten määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, mutta alle 18-vuotiaiden tekemän vakavan väkivaltarikollisuuden, muun muassa tapon yritysten määrän kasvu ei selity enää normaalilla vaihtelulla.

Luku olisi vielä suurempi, jos mukaan luettaisiin myös törkeät pahoinpitelyt ja niiden yritykset.

Usein rikosnimikkeet muuttuvat poliisin suorittaman esitutkinnan ja oikeusprosessin eri vaiheissa. Poliisi voi esimerkiksi päätyä tapon yrityksen, mutta syyttäjä katsookin asian törkeäksi pahoinpitelyksi tai toisinpäin.

– Voisi sanoa, että henkirikoksista epäiltyjen määrä ja tekojen määrä oli tavallista korkeampi, mutta se menee vielä normaalin vuotuisen vaihtelun piiriin. Yrityksistä ja törkeistä pahoinpitelyistä epäiltyjen määrä taas ei mene, Lehti selittää.

Lehti huomauttaa, että törkeästä väkivallasta epäiltyjä nuoria on jo pitkään ollut ja on edelleen vuosittain vähän. 2010-luvulla heitä on ollut keskimäärin sata vuodessa.

Määrä ei vuonna 2020 ole järjettömän suuri, mutta korkeampi kuin viime vuosikymmenellä keskimäärin. Tavallisesti taposta, murhasta tai surmasta epäiltyjä alle 18-vuotiaita on ollut keskimäärin noin yksi per vuosi, Lehti sanoo.

Vakavia rikoksia tekevistä nuorista ja heidän teoistaan tiedetään varsin paljon.

Nuorten tekemiä henkirikostapauksia Suomessa 1970-luvulta 2000-luvulle tutkineelle Lehdelle on muodostunut hyvä käsitys siitä, että rikoksentekijät eivät ole olleet ns. normaaleja nuoria, eivätkä edes – Lehden sanoin – normaalisti epäsäntillisesti käyttäytyviä nuoria.

Syrjäytynyttä, moniongelmaista porukkaa, hän summaa.

Tutkimusten mukaan yli puolella on rankka, diagnosoitu alkoholiriippuvuus, Lehti sanoo. Se kertoo rajusta ja pitkäaikaisesta käytöstä, ja usein alkoholi ei ole ainoa päihde, vaan voidaan puhua sekakäytöstä.

Lehden mukaan pääosan perhetausta on sekava, joissain tapauksissa jo usean sukupolven ajalta. Lapsuuden perhe on todennäköisesti hajonnut jo hyvin varhaisessa lapsuudessa. Lisäksi vanhemmatkin ovat usein käyttäneet päihteitä.

– Sekin oli havaittavissa, että nuoret olivat oireilleet jo pitkään. Heihin oltiin pitkään kohdistettu erilaisia yhteiskunnan toimenpiteitä, kuten esimerkiksi huostaanottoja, erityisopetusta ja mielenterveyspalveluita. Se ei ollut johtanut haluttuun lopputulokseen. Sillä tavalla ei voi sanoa, että heitä olisi jätetty heitteille, vaan on menty yhteiskunnan keinovalikoiman puitteissa.

Kynttilöitä surmatun 16-vuotiaan löytöpaikalla Koskelan sairaalan alueella perjantai-iltana.

Nuorten tekemillä henkirikoksilla on muutamia yhteisiä piirteitä.

Siinä missä aikuisen tekemä henkirikos tapahtuu tyypillisesti kahden toisensa ennalta tuntevan, päihteitä nauttineen henkilön välillä yksityisasunnossa, nuorten henkirikokset tehdään useammin ryhmässä ja julkisella paikalla. Uhri taas on keskimääräistä useammin tuntematon, mutta päihteiden käyttö on tavallista myös alaikäisillä.

Lehti on havainnut, että nuorten tekemät henkirikokset joissa uhri on kuollut, näyttävät keskittyvät tiettyihin ajanjaksoihin.

Hänen mukaansa 1970-luvun alussa nähtiin selvä piikki, samoin 1980-luvun kasinovuosina ja 2000-luvun alussa. Näistä 1970-luvun rikospiikkiä tosin selittää ainakin osin se, että tuolloin nuoriakin oli huomattavasti paljon enemmän, kun sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat olivat astumassa aikuisuuteen.

– Pinnallisesti ajatellen 2000-luvun alku ja 1980-luvun jälkipuolisko olivat jossain määrin samanlaisia. Oli tavallaan hurja taloudellinen nousukausi, ja jonkin verran rikoksissa näkyi omaisuusrikoksiin liittyvien henkirikosten lisääntyminen. Täytyy kuitenkin muistaa, että tapauksia oli silloinkin todella vähän, Lehti sanoo.

Useimmiten vakava väkivaltarikollisuus liittyy itsehillinnän puutteeseen, impulsiivisuuteen ja aggressiivisuuteen, Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Alo Jüriloo kertoi aiemmin Ilta-Sanomien jutussa.

– Useimmat väkivaltarikoksiin syyllistyvät alaikäiset ovat kuumakalleja, joilla palaa päreet, harkintakyky pettää, ja nyrkki puhuu ennen kuin ehtii edes sanoa mitään.

Psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma puolestaan nosti esiin asosiaalisuuden. Asosiaalinen persoona määritellään sellaiseksi epäsosiaaliseksi henkilöksi, joka ei sopeudu yhteiskuntaan sekä jatkuvasti ja katumatta loukkaa toisten oikeuksia.

Noin puolet asosialisuudesta määräytyy geneettisesti ja puolet kasvuympäristöllä.

– Tiedetään, että on olemassa temperamenttiin vaikuttavia geenejä, jotka vaikuttavat todennäköisyyteen käyttäytyä väkivaltaisesti. Mutta erittäin suuri osuus eli noin puolet on siitä, millaisessa perhehelvetissä lapsi kasvaa, Lauerma sanoo.

– Jos kasvetaan sellaisessa perheessä, jossa ei ole minkäänlaista tukea tai ohjausta, vanhemmilla on asosiaalinen tausta, perheessä ei välttämättä ole vuorokausirytmiä tai ruokaa, hampaita ei opeteta harjaamaan, koulunkäyntiä ja harrastuksia ei tueta ja lasta häväistään ja ehkä nolataan tunneilmaisusta, jopa pahoinpidellään. Sieltä on kyllä vaikea nousta vahvaan ja normaaliin ihmisyyteen.

Nyt kun tiedetään nuorten tekemän väkivaltarikollisuuden taustasta, voidaan pohtia tarkemmin sitä, miksi se on lähtenyt voimakkaaseen nousuun juuri vuonna 2020.

Koska rikostapausten ja tekijöiden määrä on lopulta varsin pieni, tarkkojen syiden löytämiseksi täytyisi pureutua tarkkaan tekijöiden ja tapausten taustaan.

Täydellisen vastauksen antaminen lienee mahdotonta, mutta heitetään asiantuntijoiden avulla ainakin muutama valistunutta arvausta parempi arvio.

Todennäköisesti alkuvuodesta puhjennut koronaviruspandemia on iso taustatekijä, vaikka se ei selitäkään asiaa suoraan. Pandemian vaikutukset, muun muassa rajoitustoimet, ovat kuitenkin heijastuneet moneen asiaan.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Pekka Heikkinen toteaa, että tyhjentävämpiä vastauksia saadaan vasta sitten, kun kriminologit ovat tutkineet vuonna 2020 sattuneet tapaukset kunnolla. Tutkimustuloksia saadaan ehkä ensi syksynä. Sitä ennen täytyy tyytyä arvioon.

Heikkinen kertoo, että koronavuonna päihteiden käyttö, niin nuorten kuin aikuistenkin, on siirtynyt enemmän koteihin ja yksityisiin tiloihin. Jos nuorten kodeissa on ollut ongelmia jo ennestään, on niitä tullut koronan myötä lisää. Se näkyy Heikkisen mukaan myös siinä, että poliisin kotihälytystehtävien määrä kasvoi vuonna 2020.

Nuoren miehen kuolemaan johtanut henkirikos tapahtui Mäkelänkadun ja Päijänteentien risteyksessä Helsingissä, Alepan edustalla. Poliisin mukaan tapaukseen liittyy huumeiden ostaminen.

Hän liittää nuorten tekemien tapon yritysten kasvaneen määrän tähän. Kun ollaan yksityisissä sisätiloissa tai syrjässä ulkona, ei läsnä ole vartijaa tai poliisia, kuten olisi monissa nuorten muuten kansoittamissa paikoissa, esimerkiksi ostoskeskuksissa tai nuorisotiloissa. Kukaan ei pääse puuttumaan asiaan, jos väkivaltatilanne syntyy.

Toisaalta koulujen ja nuorisotoimen kontrolli on koronan aikana heikentynyt.

Heikkinen toteaa, että Suomessa on ollut aina marginaalinen määrä ongelmanuoria, jotka tekevät rikoksia ja joutuvat rikosten uhreiksi. On puhuttu paljon muun muassa koulukotikarkureista, hatkalaisista.

Hän kuitenkin nostaa esiin ne nuoret, joita ei ole vielä esimerkiksi otettu huostaan, mutta joilla on vaikeat kotiolot eikä koulunkäyntikään suju. Korona-aika on ikään kuin luonut puitteet, joissa nämä nuoret ovat voineet elää päihteiden ja väkivallan sävyttämää elämää.

Vallilassa tapahtuneesta taposta syytetään kolmea alaikäistä poikaa.

– Tiedetään, että kun koulut suljettiin, osa oppilaista hävisi johonkin. He eivät pystyneet tai halunneet käydä etäkoulua, eivätkä vanhemmat pystyneet sitä valvomaan. Tämä osa nuoria on touhunnut epämääräisiä asioita, joihin ovat liittyneet huumeet ja teräaseet.

Heikkinen kuitenkin muistuttaa, että jos tarkastellaan uhrin kuolemaan johtanutta väkivaltarikollisuutta kokonaisuutena, se on ollut jo pitkään vähenemään päin.

Viimeisten viiden vuoden aikana uhrin kuolemaan johtaneita tapauksia on ollut keskimäärin noin 80 vuodessa, kymmenen vuoden aikana keskimäärin 89 vuodessa ja 15 vuoden aikana keskimäärin 99 vuodessa, Heikkinen luettelee.

Vaikka myös nuorten huumeiden käytön ja teräaseiden kantamisen tiedetään yleistyneen, suurin osa suomalaisista henkirikoksista on yhä edelleen perinteisiä, kahden toisensa tunteman miehen välisiä ryyppytappoja. Pienempi osa henkirikoksista liittyy parisuhteen päättymiseen, jengiväkivaltaan tai sattuman kauppaan.

Artikkelia varten on haastateltu myös Nuorisotutkimusseura ry:n vastaavaa tutkijaa Mikko Salasuota.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?