Kommentti: Kulku­tauti yllätti Savossa 1936, ja kaikki kokoukset, huvit ja hartaus­hetket kiellettiin, myös hautajaiset – entisen ajan koettelemuksista voi ottaa oppia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kulku­tauti yllätti Savossa 1936, ja kaikki kokoukset, huvit ja hartaus­hetket kiellettiin, myös hautajaiset – entisen ajan koettelemuksista voi ottaa oppia

Kangasniemen kunnanlääkäri Pauli Pylvänen ja Wuhanin silmälääkäri maksoivat hengellään valppautensa, vertailee Tuomas Manninen.

Kuva vasemmalla: Poliopotilaita kuntoutetaan Invalidisäätiön sairaalassa vuonna 1954. Kuva oikealla: Wuhanin keskussairaalan silmälääkäri Li Wenliang varoitti joulukuussa 2019 koronaviruksesta – ja menehtyi siihen helmikuussa.­

28.1. 7:59

Korkea kuume, kova päänsärky, nivelkipuja, lihaskipuja, ihottumaa, imusolmukkeet laajenevat. Vatsaoireita.

Kuolleisuus lievässä versiossa 5–20 %.

Vakavassa versiossa 10–40 %.

Mikä se on?

Tällä kertaa vastaamme: pilkkukuume, typhus, jonka vatsaoireita aiheuttanut lievä versio tunnettiin lavantautina.

Historia kiinnostaa suomalaisia, erityisesti (ainoastaan) sotahistoria, muistelmat ja elämäkerrat. Minäkin olen lukenut satoja kirjoja veljessodasta, talvisodasta ja jatkosodasta ja yhden Lapin sodasta.

Viikko sitten löysin erilaisen Suomen. Aloin lukea Erkki Laitisen vuonna 2015 julkaistua Kangasniemen historian kolmatta osaa, joka kertoo sotien välisen ajan elämämenosta eteläsavolaisessa 10 000 asukkaan maalaispitäjässä.

Yllätyin, innostuin. Suosittelen kaikille paikallishistorioita, paikalla ei niin väliä. Voin vakuuttaa, että meillä sotahistorian harrastajilla on paljon oppimista entisen ajan arjen kovista koettelemuksista.

Poliopotiladen kuntoutusta 1954. Poliorokotukset aloitettiin Suomessa vuonna 1957, ja rokotusten ansiosta poliovirus hävisi maastamme 1960-luvulla. Vuonna 1984 ilmennyt uusi polioepidemia saatiin sammumaan koko väestöön kohdistuneella rokotuskampanjalla.­

Elokuussa 1934 Kangasniemelle levisi lapsihalvaus eli polio. Sairaala piti tyhjentää muista potilaista, kokoukset kiellettiin, koulut suljettiin ja linja-autoja alettiin desinfioida. Epidemia oli ohi lokakuussa.

Kiinalainen silmälääkäri Li Wenliang menehtyi koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen.­

Takauma nykyhetkeen: Li Wenliang oli Wuhanin keskus­sairaalan silmä­lääkäri, joka varoitti joulu­kuussa 2019 uudesta viruksesta – ja menehtyi siihen helmi­kuussa.

Mistä päästään Pauli Pylväseen.

Maaliskuussa 1936 Kangasniemen kunnanlääkärin Pauli Pylväsen vastaanotolle tuli viisi potilasta eri puolilta pitäjää.

Kaksi kuoli.

Pylvänen lähetti verinäytteet Helsinkiin seerumilaboratorioon, missä tauti tunnistettiin pilkkukuumeeksi. Se oli yllätys. Pilkkukuumeen, tuon ikivanhan vainoajan, oli luultu kukistuneen. Edellinen epidemia oli ollut 20 vuotta aiemmin Kainuussa.

Alkoi kuumeinen toimeliaisuus: kaikki kokoukset, huvit, iltamat ja hartaushetket kiellettiin, myös hautajaiset. Lääkintähallitus lähetti Kangasniemeen hätäapuna kolme sairaanhoitajaa ja kolme asuntojen puhdistamisen ammattilaista, desinfioijaa.

Ikävä kyllä tauti levisi myös naapuripitäjissä Haukivuorella ja Pieksämäellä ja joitain tapauksia löytyi Virtasalmelta, Jäppilästä ja Mikkelistä. Armeija lykkäsi näiden pitäjien asevelvollisten toukokuulle ajoittunutta palvelukseen astumista.

Epidemian huippu koettiin ennen vappua. Toukokuussa pahin oli ohi. ”Ainoastaan 17 kuoli”, totesi Lääkintähallitus raportissaan. Kangasniemen 35 potilaasta kuusi kuoli. Kaikki eivät mahtuneet sairaalaan, vaan osa eristettiin koteihinsa.

Erinomaisen ansiokkaasti toiminut kunnanlääkäri Pylvänen sairastui ja kuoli syksyllä. Osasyynä pidettiin ylirasitusta.

Viranomaiset jäljittivät pilkkukuumeen leviämisreitin Pieksämäelle. Ajallisesti ensimmäinen kuolema oli tapahtunut romaniseurueessa, joka oli sen jälkeen kierrellyt Kangasniemellä ja Haukivuorella. ”Potilas nolla” oli romaniseurueeseen lyöttäytynyt, Venäjältä saapunut valkolaismies.

Sotilaita rokotettiin pilkkukuumetta vastaan Kosmajärvellä huhtikuussa 1943.­

Pilkkukuume leviää vaatetäiden välityksellä. Bakteeri sikiää liassa. Savossa oli hiukan unohdettu hygienian vaaliminen, kun kulkutauteja ei ollut enää esiintynyt.

Perinteisesti ja maailman sivu pilkkukuume oli riehaantunut epidemioiksi sotavuosina ja nälänhädän aikoina, jolloin armeijat ja köyhä väki lähtivät liikkeelle, kulkemaan taudin kanssa, kulkutaudin väli-isäntinä.

Myös korona saapui Suomeen kulkutautina. Tänään suomalaisia ei liikuta sota eikä nälkä, vaan yltäkylläisyys. Sosioekonomisesti romaniseurue ja Itävallassa lasketteleva hiihtoturisti ovat valovuoden päässä toisistaan. Mutta osa samaa ilmiötä.

Sittemmin koronaan sairastuneissa ovat olleet yliedustettuina maahanmuuttajat. Ruotsissa kuolleiden joukossa on paljon ruotsinsuomalaisia.

Pilkkukuume vieraili Suomessa Kangasniemen epidemian jälkeen enää kerran. Vuonna 1942 se tappoi yli sata venäläistä sotavankia leireillä. Eräänlainen maahantulijaryhmä hekin olivat. Laiminlyöty. Syrjäytynyt.

Kangasniemen historioitsija Laitinen mainitsee ohimennen pakolliset isorokkorokotukset. Lukija säpsähtää. Rokotuspakko?

Niin hyvin on sisäistetty nykyajan henki, jossa rokottaminen on kädenojennus, johon ei ole pakko tarttua. Ei, vaikka asettaa hengenvaaraan oman yhteisönsä.

Piti oikein tarkistaa, ettei historiikissa ollut virhettä. Ei ollut. Pakko mikä pakko. Samalla löytyi internetin ihmemaasta mielenkiintoista isorokotustietoa.

Isorokko oli aikoinaan yleinen lasten ja aikuistenkin kulkutauti, joka kiersi Suomea 4–6 vuoden välein. Siihen kuolleisuus oli 20 %. Se oli hirveä tauti, joka merkitsi parantuneetkin loppuelämäkseen.

Rikosromaaneista tunnetaan rokonarpinen hahmo, mikä ei ole reilua.

Näin jonotettiin isorokkorokotukseen Helsingin Eteläesplanadilla vuonna 1963. ”Paikalla oli tänään aamupäivällä lukuisia perheitä lapsineen ja joku perheen jäsenistä lähetettiin aika ajoin panemaan kolikko pysäköintimittariin, sillä jonotus saattoi kestää useita tunteja”, Ilta-Sanomat kertoi 17. toukokuuta 1963.­

1700-luvulla opittiin rokotus eli rokonistutus. Lievempi tauti suojasi tappavalta isorokolta. Vahinkojakin sattui, kun ei ollut vielä Euroopan lääkevirastoa (EMA).

Nykyisin suomalaiset muuttuvat rokotekärsimättömiksi päivistä ja viikoista. Ennen elettiin pitemmällä aikajänteellä. Laumasuojan saavuttaminen kesti 150 vuotta.

Epidemiat seurasivat toisiaan, vaikka lääkärit, lukkarit, papit, virkamiehet, ylioppilaat ja tarvittaessa kylänmiehet ja kansannaiset antoivat vaillinaisten resurssiensa ja parhaan kykynsä mukaan rokotuksia.

Vuonna 1825 perustettiin Turkuun Rokkoaineen keskusvarasto ja maa jaettiin rokotuspiireihin. Vuonna 1830 lääkintätoimen pääjohtaja ehdotti pakkorokotuksia sakon uhalla. Suomi oli osa Venäjää, suhteellisen liberaalia suurvaltaa.

Keisari ei hyväksynyt pakkoa. Hän suositteli uutteruutta ja inhimillistä lämpöä kohtaamistilanteisiin sekä välttämään toimenpiteitä, jotka herättäisivät rahvaassa vastahakoisuutta ja nurjamielisyyttä.

Rahvas oli rokotuskriittistä tai epäileväistä, kuten sillä on tapana, kun herrat kotkottavat tai yrittävät peräti auttaa.

1832 puhkesi taas laaja epidemia.

Pikku hiljaa kypsyttiin pakkoon. Senaatti synnytti vuoden 1883 rokotusasetuksen, joka astui voimaan asteittain (rokotusjärjestys), kuten myöhemmin peruskoulu, ensin niissä kaupungeissa, joissa oli valmiina rokkoainevarasto ja lopuksi maalaiskunnissa etelästä kohti pohjoista eli vastakkaiseen suuntaan kuin peruskoulu.

Vuodesta 1897 lähtien saatiin liki kaikki rokotetuksi jo lapsena ja kymmenessä vuodessa isorokko käytännössä katosi.

Poikkeus hyvään kehitykseen oli sotavuoden 1918 epidemia: 2 469 sairastui, 752 kuoli, mikä on enemmän kuin toistaiseksi koronaan (655). Viimeisiä hengenvetoja isorokko veti vuonna 1936, jolloin 39 sairastui.

Rokotuspakko päättyi vuonna 1951.

Isorokko oli voitettu, hävinnyt.

Kello 8.45: Korjattu otsikkoon vuosiluvuksi 1936.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?