Demokratialla on kilpailijoita – tiedätkö, mitä ovat rajoitettu demokratia, harvainvalta ja yksinvalta? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Demokratialla on kilpailijoita – tiedätkö, mitä ovat rajoitettu demokratia, harvainvalta ja yksinvalta?

Demokratialla on ollut vaihtoehtoja. Niitä on nähty esimerkiksi Saudi-Arabiassa, Kiinassa ja 1990-luvun Venäjällä. Ne eivät yleensä houkuta.

4.2. 6:55

1.–5.2. kouluissa vietetään Uutisten viikkoa. IS käsittelee Uutisten viikolla useissa artikkeleissa sitä, miksi demokratia on hieno asia.

Yksinvalta

Ennen maanviljelyksen keksimistä ihmiset elivät pienissä ryhmissä, jossa kaikki olivat sukua toisilleen. Varsinaisia yhteiskuntajärjestyksiä alkoi syntyä vasta, kun asuinpaikat ja kauppa kasvoivat.

Ensimmäisissä valtioissa valtaan nousivat kuninkaat, joilla usein nähtiin jumalallisia ominaisuuksia. Tunnetuimpia ovat Egyptin faaraot.

Myöhemmin käsitys hallitsijoiden jumaluudesta karisi. Yksinvalta kuitenkin palasi eri muodoissa. 1600-luvulta alkaen Euroopan kuninkaat yrittivät pistää mahtiaatelin kuriin ottamalla vallan kokonaan omiin käsiinsä. Usein heillä oli tässä alempien säätyjen tuki. Tunnetuin esimerkki on Ranskan ”aurinkokuningas” Ludvig XIV.

Nykyisin merkittävin yksinvaltaisesti hallittu valtio on Saudi-Arabia, jossa yksi suku pitää valtaa.

Tutankhamon oli yksi Egyptin jumalkuninkaista.

Aurinkokuningas Ludvig XIV otti kaiken vallan itselleen kukistaakseen suuraatelin.

Harvainvalta

Jo antiikin aikana oli kauppiastasavaltoja, joissa yhden valtiaan tai perheen sijasta valtaa pitivät varakkaimmat suvut. Demokratian alkumuodot syntyivät tällaisissa oligarkioissa. Suurimmalla osalla kansaa ei ollut sanaa päätösten tekoon ja orjat suljettiin kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Rooman imperiumi nielaisi Kreikan ja Lähi-idän kauppatasavallat. Sen hajottua keskiajalla ne tekivät paluun Italiassa.

Nykyään suoranaisia oligarkioita ei juuri ole, mutta monet puolidemokratiat sisältävät niiden piirteitä. Venäjästä puhuttiin 1990-luvulla oligarkkien maana, mutta Vladimir Putinin aikana valtion valta on kasvanut.

Augustus oli Rooman ensimmäinen keisari. Hän säilytti tasavallan senaatin, mutta otti kaiken vallan itselleen.

Rajoitettu demokratia

Valtiot eivät kehittyneet suoraan yksinvallasta demokratiaan, välissä oli monta vaihetta. Jo keskiajalla oli parlamentin alkumuotoja, jotka saattoivat päättää esimerkiksi veroista.

Varsinaiseen parlamentarismiin siirryttiin Englannissa 1600-luvulla. Aatelin valta pysyi kuitenkin suurena ylähuoneen kautta.

Vasta 1900-luvulla yleistyi äänioikeus nykyisessä mielessä. Sitä ennen se oli usein varallisuuteen sidottu ja vain osalla miehistä.

Valtansa menettäneitä kuningashuoneita on yhä, lähin niistä Ruotsissa. Usein ne kertovat tasaisesta kehityksestä ilman verisiä kumouksia.

Leninismi

Venäläinen V.I. Lenin kehitti mallinsa saksalaisen filosofin Karl Marxin ajatuksien pohjalta. Lenin uskoi, että piti toteuttaa vallankumous, jossa yksityiset tuotantolaitokset otettaisiin yhteiskunnan haltuun. Se vaati vanhan yhteiskuntajärjestyksen murskaamista.

Tämä taas vaati ”proletariaatin”, köyhälistön diktatuuria. Käytännössä sitä toteuttaisivat etujoukkona toimivat kommunistisen puolueen jäsenet. Lenin ajatteli, että venäläisten työläisten sivistystaso oli niin huono, että ainakaan aluksi he eivät voisi itse valvoa etujaan.

Karl Marxin ajatukset olivat taustalla, kun Lenin alkoi rakentaa järjestelmäänsä.

Lenin ei antanut demokratian estää vallankumoustaan.

Ideana oli, että sosialismin kautta päästäisiin kommunismiin, jossa valtio kuihtuisi kokonaan pois, kuten Marx unelmoi. Ei tosin ollut selvää, kuinka tämä varsinaisesti tapahtuisi.

Leninin puolue otti vallan Venäjällä vuonna 1917. Muutama vuosi myöhemmin perustettiin Neuvostoliitto. Marxisti-leninistisen kommunismin ”lähetysvaihe” kesti sen romahtamiseen vuonna 1991 asti. Silloin idean houkutus pieneni.

Hallintotavaltaan leninistisiä yksipuoluemaita on silti edelleen useita. Merkittävin on Kiina.

Fasismi

Fasismi syntyi Italiassa 1920-luvulla vastarintana kommunismin leviämiselle. Benito Mussolini oli entinen sosialistijohtaja, josta tuli kiivas nationalisti ensimmäisen maailmansodan aikana.

Hänen järjestelmänsä perustui korporativismille. Yritykset pysyivät yksityisomistuksessa, mutta valtio sovitteli niiden ja työntekijöiden ristiriitoja. Päämääränä oli kansallinen suuruus.

Mussolini uskoi itseensä, ei demokratiaan.

Hitler, demokratian vihollinen.

Saksassa 1930-luvulla valtaan nousseet Adolf Hitlerin kansallissosialistit kehittivät järjestelmää raaempaan suuntaan. Saksan kansakunta piti puhdistaa ja sen vallan ulottua yli Euroopan.

Toisessa maailmansodassa fasistit ja natsit lyötiin. Mussolini surmattiin, ja Hitler tappoi itsensä.

Julkisesti heidän ajatuksiaan ei juuri enää ihailtu. Esimerkiksi Etelä-Amerikan sotilasdiktatuureissa niistä kuitenkin otettiin oppia.

Internetin myötä fasistiset ajatukset ovat saaneet uuden levityskanavan. Niihin uskovia pienryhmiä on vakiintuneissa demokratioissakin.

Lue kaikki Uutisten viikon jutut tästä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?