Teemu Keskisarjan kolumni: Kuinka huono ja paha oli Donald Trump? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Kuinka huono ja paha oli Donald Trump?

Trumpia sopii saatanallistaa vasta sitten kun näemme, minkälaisia enkeleitä tuli hänen jälkeensä, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

26.1. 8:51

Trumpista tulee mieleen Nikita Hruštšov, vaikkeivät tukkatyylit voisi olla erilaisemmat. Hruštšov oli terroritaustainen raaka moukka ja villiintyjä vailla vertaa.

Kukaan twitter-häirikkö ei tänään julkeaisi paukutella kengällään YK:n yleiskokouksen pöytää.

Neuvostoliitossa Hruštšov sulatti suojasäällä Stalinin jäätävää perintöä.

Hruštšov teki koko joukon munauksia, mutta historiaan hän taisi painua suhtkoht pirteänä poikkeuksena, verrattuna kalkkeutuneeseen yrmistelijään Leonid Brežneviin. Neukkujen sisäiset valtataistelut ja Porkkalan palautus eivät tunnu tässä toistamisen arvoisilta. Kiitos Hruštšoville – luontojaan arvaamattomalle kaverille – siitä ettei hänen kaudellaan sattunut ydinsotaa, vaikka Kuuban kriisissä läheltä liippasi.

Luin koko 1980-luvun sanomalehtiä siinä vakaumuksessa, että Ronald Reagan on pelle, pelkkä näyttelijä ö-luokan Hollywood-filmeistä. Suomalaiset journalistit todistivat pistämättömän puolueettomasti Reaganin älyn mitättömyyden, seniilin töpeksimisen Nancy-vaimon tossun alla jne.

Reagan oli sotahullu, joka pilasi liennytyksen Tähtien sota -varusteluprojektillaan. Edistykselliset piirit kautta Länsi-Euroopan tyrmistyivät, kun Reagan vihapropagandassaan nimitti Neuvostoliittoa ”pahan valtakunnaksi”.

Reaganin liberalistiset uudistukset romuttivat USA:n finanssisektorin ja yllyttivät Suomeen saakka kasinomiesten rikoksia, niin minä itse kirjoitin taannoin yhteen historiikkiin. Parempia kansainvälisen politiikan asiantuntijoita kuten Max Jakobsonia lukiessani huomaan: Kappas, Reagan olikin suurmiesten parhaita. Hän voitti kylmän sodan älykkäillä, rohkeilla ja varovaisilla vedoilla. Amerikassakin hän aikaansai paljon enemmän rahaa kuin pahaa.

En ennusta Trumpille reaganmaista rehabilitointia.

Hymähdän vain, että Suomen tiedotusvälineet ovat ajanhengen renkeinä motkottaneet Trumpista naurettavan yksimielisesti.

Odotan mediatutkijain kvantitatiivisia analyysejä, mutta noin silmämääräisesti: neljän vuoden Trump-jutuista 92 prosenttia oli kiukkuisia ja viisi prosenttia sitä rataa että trumpismi johtuu sydänmaiden reppanoiden epätoivosta.

Päivänpolitiikan päätyttyä eivät liene muistelemisen arvoisia räävittömät iskulauseet, roskaväen mellakointi puolesta ja vastaan tai pikkuvaltioiden närkästys. Trump oli presidentti, jonka aikana isompia sotia ei syttynyt, Kiinan maailmanherruus viivästyi ja Yhdysvaltojen taloudella pyyhki pitkään hyvin.

Ilmastoasioissa historiankirjoituskin kaiketi kiroaa Trumpia.

Pandemiasta hän selvisi odotetusti – niin surkeasti kuin sopi odottaa maassa, joka terveydenhuolloltaan, paikallishallinnoltaan ja väestöoloiltaan oli kuin luotu jättiläisuhriksi.

En sympatiseeraa Trumpia vaan varmuuden vuoksi väitän vastustamatonta valtamielipidettä vastaan.

Trumpin haukuskelu turruttaa etiäisemme. Jos Trump oli pahinta mitä demokratialle ym. voi tapahtua, superlatiivit loppuvat kesken ennen aikojaan.

Osaammeko enää pelätä sellaisia paholaisia, jotka eivät polarisoi arvopohjia vaan painavat nappia?

Kirjoittaja on historioitsija.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?