Saara Kankaanrinnan kolumni: Lainaamisen taito - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Lainaamisen taito

Yhteiskäytämme ja olemme osa luontoa koko ajan valtavan lajimäärän kanssa. Tämän tasapainon heiluttaminen muodostaa aina riskin, kirjoittaa Saara Kankaanrinta.

25.1. 8:00

Joensuu, Tukholma, Turku, Buenos Aires, Helsinki, Hanko. Olen asunut kaikissa vähintään vuoden. Pienin on 8 000 asukkaan, suurin 15 miljoonan ihmisen kylä.

Jokaisessa paikassa kotiutumisen rutiinit ovat samanlaiset. Etsin kirjaston ja hankin kirjastokortin. Mikään ei juurruta paremmin. Pääkirjastot häikäisevät, ja tavallisia sivukirjastoja rakastan.

Kirjasto on ollut jakamistaloutta kauan ennen kuin sana keksittiinkään. Jos kirjastoa ei vielä olisi, meillä pyörisi kymmenen eri tiekarttaa tiedon kiertotaloudesta. Mutta niitä kirjastoja ei vaan kuuluisi. Ei niihin nykyään olisi varaa, vaikka rutiköyhässä Suomessa oli.

Kirjastojärjestelmä opettaa sukupolvesta toiseen lainaamisen taidon. Lainakirjoihin suhtaudutaan kunnioituksella, koska ne ovat yhteisiä. Seuraava lukija odottaa. Voisimmeko suhtautua luontoon näin?

Tunnetusti emme peri maailmaa vanhemmiltamme, vaan lainaamme sen lapsiltamme. Käytön jäljiltä niin kirjat kuin korvet tulisi olla kunnossa.

Täydennän sanontaa vielä muunlajisilla. Yhteiskäytämme ja olemme osa luontoa koko ajan valtavan lajimäärän kanssa. Tämän tasapainon heiluttaminen muodostaa aina riskin.

 Käytön jäljiltä niin kirjat kuin korvet tulisi olla kunnossa.

Vastikään on käynnistynyt koko Suomen kattava Ilmastolukupiiri-kampanja. Järjestäjinä ovat kirjastot ja kansalaisjärjestöt.

Lukupiiri on rautainen annos arkista demokratiaa. Jokainen voi matalalla kynnyksellä osallistua, jakaa, oppia, olla samaa tai eri mieltä turvallisesti. Kirjan lukeminenkin on erilaista, kun keskustelu odottaa.

Uutisten, väkivallan ja öyhöttämisen keskellä kirjapiiri tuntuu suorastaan viehättävän maltilliselle ja fiksulle toiminnalle.

Monimuotoisuus kulkee ilmastonmuutoksen rinnalla lukupiirissä. Luonnonkriisejä ei voi käsitellä erikseen. Niillä on samat juurisyyt ja voimistavat vaikutukset toisiinsa.

Emme ole riittävässä mitassa ymmärtäneet luonnon biologista termostaattia. Veden kierto ja vaikutus maanperän, kasvillisuuden ja merien kautta on keskeinen hiilen rinnalla. Ilmastonmuutos ei ole vain päästökysymys.

Teemoihin liittyen kolme kirjavinkkiä piireille:

Kanava- ja valtion tiedonjulkistamispalkinnot ansaitusti saanut Juha Kauppisen Monimuotoisuus. Tämän lukeminen pitäisi olla kansalaisvelvollisuus.

Rachel Carsonin Äänetön kevät. 1960-luvun klassikko, joka räjäytti ympäristötietoisuuden.

Kirja on vanha, ja siitä syntyy tärkein osa lukukokemusta: Miten meni nämä 60 vuotta ”kehitystä”? Kuvittelemmeko hallitsevamme riskit edelleen samaan malliin?

Kolmas vinkki on lähes kaunokirjallinen Entangled Life: How Fungi Make Our Worlds, Change Our Minds, and Shape Our Futures, kirjoittajana Merlin Sheldrake.

Elintärkeät sienet ja sienijuuret avartavat ajattelua. Ne rikkovat kaavoja, rajoittuneita käsitteitä ja käsityksiä luonnosta.

Biologikirjailija julkaisi videon, jossa kirjan sivuilla tursuili kasvatettuja sieniä, jotka hän myös söi. Ainoa hyväksyttävä tapa syödä sanansa!

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?