”Tuntui kuin oksentaisin keuhkot ulos” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Tuntui kuin oksentaisin keuhkot ulos”

Johanna Kare haluaa näyttää valokuvillaan, kuinka koronavirus on vaikuttanut ihmisiin iästä, elämäntilanteesta ja ammatista riippumatta.


24.1. 19:01

Valokuvataiteilija Johanna Kare kuvaa Katso ihminen -projektissaan unohdettuja ihmisiä. Yhteistyössä Ihmisoikeuskeskuksen kanssa tehdyn näyttelyn koronakohtaloista piti olla esillä Helsingin rautatieasemalla joulukuussa, mutta se peruttiin – koronan takia.

25.1. klo 16.08: Ingressin sanamuotoja muokattu

”Tuntui kuin oksentaisin keuhkot ulos”

Arto Antturi ex-kirkkoherra, Sansan toiminnanjohtaja

”Olin 25. maaliskuuta ulkoilemassa, kun aloin tuntea oireita, pientä lämmön nousua, päänsärkyä ja kröhää. Olo huononi vuorokaudessa. Lääke laski kuumeen aina muutamiksi tunniksi ja aiheutti voimakasta hikoilua. Sitten kuume nousi jälleen. Ruokahalu meni ja makuaisti terävöityi äärimmilleen.

Kahvinkin haju tuli vastenmieliseksi, samoin liha ja mausteet. Yskä paheni muiden oireiden ohessa. Olin todella heikko, en jaksanut itse kävellä, vaan minut piti kantaa portaita alas. Olin potenut tautia kotona 8 vuorokautta ja laihtunut 7 kiloa. Ensimmäiset vuorokauden Meilahdessa olivat vaikeita. Valvoin yöt, nukkuminen ei onnistunut.

Välillä itkin, kun en voinut muuta tehdä. Lisähapen avulla happisaturaatio saatiin pidettyä 92–93 prosentin tuntumassa. En pystynyt itse kävelemään edes vessaan. Istuma-asennossa yskimistä oli vaikea saada loppumaan. Tuntui kuin oksentaisin keuhkot ulos. Ajattelin että olen valmis kuolemaan, jos sen aika on.

Pitkänäperjantaina olin ollut sairaalassa viikon. Ajattelin paljon Jeesusta ja hänen rakkauttaan minua kohtaan.Tiesin, että puolestani rukoillaan. Kiitollisuus täytti mieleni. Olen vain henkäyksen päässä Jumalasta.”

”Tuntuu epäinhimilliseltä, että ketään ei saa koskettaa”

Arja, 84, Lauttasaaren senioritalo

”Olen joutunut olemaan pitkään korona eristyksissä, erossa lapsistani ja lapsenlapsistani. Heitä saa tavata ainoastaan ulkona, maskien takaa, turvaväleillä. Tuntuu epäinhimilliseltä, että ketään ei saa koskettaa. Halipula kasvaa päivä päivältä vain suuremmaksi. Kun minnekään ei saa mennä, kasvaa ahdistus pienestä elintilasta ja aktiviteetin puutteesta. Yhtäkkiä vuorokaudessa onkin 29 tuntia. Samaan aikaan eristyksen ymmärtää ja sitä ei ymmärrä. Kunpa tämä ei jatkuisi enää.

Senioritaloon, jossa asun, tuli korona. Se hiipi hiljakseen minun sieluuni, ja vähitellen sen oppi tajuamaan. Saan olla kuitenkin hyvin kiitollinen senioritalossa asumisesta, koska siihen sisältyy paljon huoltoa, hoitoa ja ystävyyttä. Meistä pidetään niin hyvää huolta. Itse olen ahdistunut ikävästä ja ollut tänä aikana pelokas ja kiusaantunut ja kiukustunut epäinhimillisestä tilasta. Koronattomuus tuli itselleni tiedoksi tänään 29.12.2020 kello 10.55. Se oli minulle kovin tärkeä tieto.”

”Korona on nöyryyttänyt. Et pärjää yksin”

Maggie Lindholm yrittäjä, Cafe Rouge bistro

”Ensimmäisistä tiedoista tajusin, että korona ei jää alueelliseksi, koska ihmiset matkustavat ja liikkuvat valtioista toisiin ja alueilta toisiin. Tiedän, mitä globalisaatio tarkoittaa, niin hyvässä kuin pahassa. Koska olen elänyt lapsuuteni Libanonissa sodan keskellä,tiedän mitä tarkoittaa force majeure eli ylivoimainen poikkeuksellinen tapahtuma. Osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Kun korona tuli Suomeen, ihmiset pysähtyivät, eikä meille tullut asiakkaita. Se oli minulle hätätilanne, koska kulut juoksivat mutta tulot pysähtyivät. Ihmiset alkoivat perua juhlatilauksia. Se oli pahinta, menetin kaiken.

Korona on nöyryyttänyt. Tiedät, että et pärjää yksin. Ihminen ajattelee, että kun teen paljon työtä ja olen vahva, onnistun. Mutta se ei riitä.

Minulla on ollut monivaiheinen ja vaikea elämä, mutta korona on vaikein kokemus. Se koskee turvaa, jota minulla on kestänyt niin kauan rakentaa. On pelottavaa, kun ei tiedä tulevaa. Voi vain sinnitellä, vaikka asiakkaita ei käy. On kuin olisi pimeässä tunnelissa. Korona on näkymätön, se tekee siitä pelottavan.

Tilanne ei ole muuttunut paremmaksi. Otan ahdistuslääkettä, en saa nukutuksi, itken ja stressaan. Jumala koettelee ja yritän ymmärtää. En usko, että Jumala haluaa rangaista. Yritän miettiä, mikä tämä viesti nyt on. Ehkä se on nöyryyttä ja sitä, että ihminen on pieni kuin virus.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?