Nean, 16, äiti ja isä kuolivat huumeisiin – näin Nea selviytyi menestyväksi lukiolaiseksi, joka matkaa kohti unelmiaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

– Minulla on ainakin miljoona hyvää muistoa äidistäni, Nea sanoo.­

Nyt puhuu Nea, 16: sekä äiti että isä kuolivat huumeisiin

Lasten ja nuorten ääni kuuluu huumekeskustelussa vain hyvin harvoin. Siksi nyt puhuu 2-vuotiaana huostaanotettu Nea, 16.


24.1. 7:55

16-vuotiaan Nean äiti kuoli huumeisiin noin vuosi sitten.

Hautajaisten jälkeen Nea vei äidin haudalle posliinisen enkeli­nallen. Nallella oli kimaltavat siivet ja kolot jaloissa. Nea pujotti toisesta jalasta nallen sisään kirjeen äidilleen ja oman uuden koulu­kuvansa.

– Laitoin kuvan, että äiti näkisi, miltä minä nyt näytän. Äitini oli niin huonossa kunnossa huumeiden takia, etten voinut nähdä häntä kolmeen vuoteen ennen hänen kuolemaansa. Me puhuimme puhelimessa toistemme kanssa melkein kerran viikossa. Äiti oli minulle rakas. Äiti rakasti minua. Äiti sanoi minulle, että olen hänen elämänsä valo, kuvankaunis nuori nainen sanoo.

Mikään hänessä ei paljasta sitä, että huumemaailma on koskettanut häntä läheisten kautta. Hymyilevän ja valoisan nuoren naisen tausta on kuitenkin poikkeuksellisen rankka. Nean onneksi hän sai varttua rakastavassa ja huolehtivassa perheessä, joka oli myös äidille läheinen.

Nea otettiin huostaan taaperoikäisenä. Pientä lasta ei voitu pitää kodissa, jossa huumeiden käyttö oli jatkuvaa arkea.

Nea kantaa mukanaan muistoa varhais­lapsuudesta, Ihaa-pehmolelua.

– Ilman pehmoleluani en lähde mihinkään kauas.

Nea kantaa mukanaan muistoa varhaislapsuudesta, Ihaa-pehmolelua.­

Nea haluaa kertoa tarinansa. Hän haluaa auttaa muita samassa tilanteessa olleita tai yhä olevia lapsia. Hän haluaa myös, että ihmiset pysähtyisivät hetken miettimään, kun kohtaavat huumeiden käyttäjän.

– Jokainen heistä on ollut joskus pieni viaton vauva. Ei kukaan huume-elämää itselleen toivo. Oma äitini oli otettu huostaan pienenä, koska hänen omassa perheessään käytettiin huumeita. Äitini asui lastenkodissa ja nuorisokodissa.

– Hän joutui eroon omasta sisaruksestaan ja tutustui nuorisokodissa isompiin poikiin. Siellä huumekokeilut alkoivat. Äiti ehti käyttää huumeita varmaan yli 20 vuotta. Oli oikeastaan ihme, että hän eli niin pitkään. Hänen olisi ollut vaikeaa selviytyä ilman huumeitakin, koska hänellä oli pahoja sairauksia, Nea kertoo.

Ulkona tuikkivat jouluvalot. Ne tuovat valoa pimeään. Nean tähtinä ovat hyvät muistot äidistä.

– Vaikka elämässä olisi paljon huonoja juttuja, niistäkin voi seurata jotakin hyvää. Minun elämässäni on ollut paljon surua ja huolta läheisten huumeidenkäytön vuoksi. Minä toivon, että tämä lehtijuttu voisi auttaa erityisesti lapsia ja nuoria ja avaisi ihmisten silmiä. Huumeet voivat koskea tänä päivänä ketä tahansa eikä se näy niiden ihmisten kasvoista.

 Vaikka elämässä olisi paljon huonoja juttuja, niistäkin voi seurata jotakin hyvää.

Nea haluaa rohkeasti puhua taustastaan, mutta haastattelussa ja kuvissa hän esiintyy silti tunnistamattomana, jotta saa olla sosiaalisessa mediassa rauhassa eikä menneisyys tarraa häneen kiinni hetkellä, jolloin hän ei ole siihen valmis.

– Nea on hyvä esimerkki siitä, miten vaikean kokemuksen voi kääntää voimavarakseen, Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka sanoo.

– Meillä on paljon lapsia, jotka tulevat perheistä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat käyttäneet huumeita. He ovat kuitenkin selviytyneet. Jokainen lapsi, jonka me pystymme pelastamaan huumeettomaan elämään, on inhimillisesti ja yhteiskunnan kannalta lottovoitto.

Vainikka oli läsnä Nean haastattelussa.

Nean elämä sijaisvanhemmilla on ollut hyvää.

– Äitini ymmärsi, etteivät lapset voi kasvaa hänen luonaan, kun huumeiden käyttö oli niin rajua. Minä pääsin asumaan äidille läheiseen perheeseen. Äitini oli todella kiitollinen, että pääsin hyvään kotiin. Minä kutsun sijaisvanhempiani äidiksi ja isäksi. Biologisella äidilläni oli tietysti ikävä minua, sillä eihän kukaan haluaisi antaa omaa lastaan pois. Äitini ymmärsi kuitenkin, että ainoa mahdollisuus pitää minut terveenä ja turvattuna on antaa minut rauhalliseen ja rakastavaan kotiin. Äitini ei ollut itsekäs, Nea kertoo.

Hänen biologinen isänsä on kuollut. Isä kuoli nuorena, hieman yli 30-vuotiaana.

– Biologinen isäni käytti myös huumeita. Sain tietää biologisesta isästäni vasta, kun hän oli jo kuollut. Minä kirjoitan nyt kirjettä isäni haudalle. Minä ajattelen niin, että äiti on mennyt nyt isän luo.

Lapsen selviytymisen ehto huumeperheessä on Mirka Vainikan mukaan välillä huostaanotto, toisinaan selvitään kevyimmillä vaihtoehdoilla.

– Päihdeperhetyö on Suomessa mielestäni vähän huonolla mallilla. Lapsella on oikeus rauhalliseen kasvuun. Meillä ei ole enää yhtään kylää Suomessa, jota huumeet eivät jollain tavalla koskettaisi. Jos ihmiset näkisivät Nean kauniit kasvot ja valoisan olemuksen, he ajattelisivat, etteivät huumeet ole voineet millään lailla hänen elämäänsä koskettaa. Huumeet koskettavat yhä useampaa suomalaista. Ne eivät ole vain jonkun toisen ongelma, Vainikka sanoo.

Syvällä huumemaailmassa elävät vanhemmat luovat Vainikan mukaan usein toivoa selviytymisestä täysipainoiseen elämään.

– Lapsikin tajuaa, että vakavasti huumeongelmaisen vanhemman pääsy takaisin normaaliin yhteiskuntaan voi olla mahdotonta, kun vanhemman terveys on mennyt. Lapsi kantaa suurta huolta vanhemmasta ja pelkää vanhemman kuolemaa. Huumeperheiden lasten osa voi olla hyvin rankka ja sellaisesta selviytyminen voi vaatia vuosien terapian, Vainikka sanoo.

Äiti kävi katsomassa Neaa sijaisperheessä.

– Aina hän ei tullut. Siksi minulle ei kerrottu hänen tulostaan useinkaan etukäteen, etten turhaan odottaisi. Minun ja äidin välit olivat läheiset. Minulla on ainakin miljoona hyvää muistoa äidistäni. Minulla on myös yhä elämässä yksi lapsuudesta asti ollut läheinen henkilö, joka on minulle hyvin tärkeä.

Nea kuuli biologisesta isästään vasta tämän kuoltua. Myös isä käytti huumeita.­

Nea vaalii sydämessään hyviä muistoja äidistään. Niiden muistojen rinnalla on myös tummempia sävyjä.

– Äiti piikitti itseään niin, että se vammautti häntä. Minä ymmärrän sen, ettei hän olisi enää koskaan pystynyt palaamaan normaaliin elämään. Hän ei ollut käynyt ikinä töissä. Nuorena äiti haaveili, että hänellä olisi ollut oma kukkakauppa.

Äiti oli välillä koditon ja asui kavereilla. Välillä hän sovitti sakkoja vankilassa.

– Muistan, kuinka pienenä yritin antaa äidille 20 senttiä, kun tiesin, että hän on köyhä. Hän ei suostunut ottamaan sitä. Se on surullista.

Äiti yritti Nean mukaan katkaista monta kertaa huumekierteensä, mutta ei onnistunut.

– Äidin elämä oli viimeiset ajat todella huonoa. Hänellä oli asunto, mutta hän oli tehnyt sinne vain matoista vuoteen. Hänellä oli henkisiä ongelmia ja hän kärsi fyysisistä kivuista. Hän oli yrittänyt saada ennen kuolemaansa apua fyysisiin kipuihinsa, mutta hänet oli heitetty sairaalasta ulos. Äidistä löydettiin lukuisia huumausaineiden jäämiä, kun hän kuoli. Minä ajattelen niin, että ehkä hän oli yrittänyt hoitaa huumeilla myös fyysistä kipuaan, mikä hänellä oli.

Nea toivoo, että ihmiset näkisivät ihmisen huumeiden takaa.

– Jokainen huumeiden käyttäjä on jonkun rakas, isä, äiti, veli, sisko tai lapsi. Toivoisitko silloin, että häntä hyljittäisiin ja päälle melkein syljettäisiin? Hekin ovat ihmisiä. Ihmisen elämä voi lähteä huonoon suuntaan, vaikka hän ei sitä itse haluaisi.

Nea on sitä mieltä, ettei läheisten pitäisi kokonaan katkaista välejään huumeiden käyttäjiin, vaikka yhteydenpito voi olla raskasta.

– Tästä moni läheinen voi olla eri mieltä, mutta minä ajattelen niin, ettei välejä pitäisi katkaista kokonaan. Minä ymmärrän sen, että yhteydenpito voi olla vaikeaa, jos vaikka huumeiden käyttäjä on varastanut kodista jotakin. Minusta olisi hyvä lähettää huumeita käyttävälle läheiselle edes joku viesti silloin tällöin, että hän tietäisi, ettei häntä ole kokonaan unohdettu.

Mirka Vainikkaa koskettaa huume­perheissä kasvaneiden lasten pyyteetön rakkaus omia vanhempia kohtaan.

Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka järjestää vertaistukea, jos joku nuori tai lapsi haluaa ottaa yhteyttä luettuaan tämän jutun.­

– He rakastavat, suojelevat ja auttavat vanhempiaan kaikin tavoin. Meidän täytyy auttaa näitä lapsia, että he saavat turvallisen tulevaisuuden, Vainikka sanoo.

Neallakin on ollut vaikea jakso omassa elämässään, jolloin hän on tarvinnut erityistä tukea ja terapiaa.

– Minullakin on ollut vaikeaa elämässä, mutta sain nostettua arvosanat juuri silloin, kun elämään tuli kaikkea huonoa ja huolta. Vielä jokin aika sitten ajattelin, etten todellakaan ole menossa lukioon. Nyt opiskelen lukiossa hyvillä arvosanoilla. Minulla on tulevaisuudensuunnitelmia. Haluaisin perustaa yrityksen ja asua joskus kauniissa omassa asunnossa. Haaveilen myös asumisesta jossakin lämpimässä. Haluaisin auttaa myös huumeidenkäyttäjiä.

Äiti varoitti tytärtään huumeista. Nea on hyvin tietoinen huumeiden vaaroista, mutta hän on huolissaan siitä, miten joillakin voi olla sellainen kuvitelma, että huumemaailmassa olisi jotain hienoa ja tavoiteltavaa.

– TikTokissa saattaa tulla vastaan videoita, joissa tytöillä on hienoja laukkuja. Sitten siinä sanotaan, että tällaista elämä on, jos olet huumediilerin kanssa, on rahaa ja hienoja tavaroita. Kaikki eivät ole bilekäyttäjiä, vaan huumeet voivat viedä joiltakin ihan oikeasti elämän ja lapsilta vanhemmat. Ei se ole niin hienoa elämää kuin jotkut luulevat, Nea sanoo.

 Huumeet voivat viedä joiltakin ihan oikeasti elämän ja lapsilta vanhemmat.

Hän on huolestunut myös niistä uutisista, joissa huumeiden käyttäjiä auttavien paikkojen liepeille tulee diilereitä.

– Minusta on todella väärin, jos diilerit menevät myymään huumeita sinne mistä ihmiset hakevat apua huumeiden käytön lopettamiseen. Ihmiset yrittävät saada oman elämänsä takaisin ja sitten joku toinen yrittää saada heidät uudelleen sortumaan. Onko se raha todella ihmisen hengen arvoinen?

Nean äidin toive oli, että Nealla menisi hyvin.

– Sain samana päivänä kokeista kympin kolmella plussalla, kun sain tiedon äitini kuolemasta. Vaikka olen kokenut paljon surullisia asioita, minulla on elämässä paljon hyvää, hyvä perhe, hyviä läheisiä ihmisiä ja poikaystävä, joka tietää elämäni tarinan ja tukee minua kaikessa, koulunkäynnissäkin. Minä en salaa taustaani. Olen hyvin avoin. Puhuminen on auttanut minua. Olen hyvilläni siitä, ettei kukaan ole puhunut minusta pahaa taustani takia. Iltaisin minulle tulee yhä paha mieli kaikesta, mitä on tapahtunut, Nea sanoo.

Hän suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Edessä on kokonainen elämä.

– Aion mennä haaveitani kohti.

Nean nimi on muutettu.

Vertaistukea

Mirka Vainikka on lupautunut tarvittaessa järjestämään vertaistukea, jos joku nuori tai lapsi haluaa ottaa yhteyttä tämän artikkelin lukemisen jälkeen. Mirka Vainikkaan voi olla yhteydessä sähköpostilla: mirka.vainikka@irtihuumeista.fi

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?