Sisko aavisti pahaa heti, kun Sari, 17, ei tullut aamulla hoitamaan hevosia – voisiko kammottava rikos vielä ratketa? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kristiina Liinaharja menetti siskonsa tuntemattoman surmaajan käsiin. Rikos on ollut pimeänä 33 vuotta. Omaisen ääni -juttusarjassa puhuvat rikosten uhrien omaiset.­

Kuka surmasi siskoni Sarin, 17?

Kristiina Liinaharjan sisko Sari, 17, katosi 33 vuotta sitten. Ruumis löytyi puoli vuotta myöhemmin metsästä. Perheen isä kuoli hautajaispäivän iltana.


23.1. 17:45

Tammelalaisen Kristiina Liinaharjan sisko Sari, 17, katosi 33 vuotta sitten.

Sari lähti kotoaan bussipysäkille illalla 6. helmikuuta 1987. Ystävät odottivat häntä Forssan keskustassa. Lunta tuprutti, ja bussi oli myöhässä. Sari ei enää noussut kyytiin, kun bussi tuli.

Saria kyyditti joku muu kohti kuolemaa.

Miksi?

Sitä vastausta Kristiina Liinaharja odottaa yhä.

Täsmälleen puoli vuotta hän, veli ja vanhemmat joutuivat odottamaan Sarin löytymistä. Noin 30-vuotiaaksi asti Kristiina Liinaharja vielä uskoi, että Sarin surmaaja jää kiinni. Pariinkymmeneen vuoteen hän ei ole aktiivisesti ajatellut asiaa enää rikoksena, vaan suruna, joka seuraa elämässä mukana.

Kristiina Liinaharja oli abiturientti, kun hänen siskonsa Sari katosi helmikuussa 1987. Sari löytyi kuolleena puoli vuotta myöhemmin.­

– Syy, miksi puhun nyt, on toive siitä, että Sarin surma katsottaisiin vielä kerran läpi. Minä haluaisin katsoa tekijää silmiin ja kysyä, mitä hän siellä metsässä teki. Miksi hän teki tämän sisarelleni, Kristiina Liinaharja sanoo kotitilallaan Tammelassa.

Kristiina Liinaharja on suvun 38. sukupolvi 500 vuotta vanhan tilan hoitajana.

Perhe muutti Tammelaan Kivijärveltä muutama vuosi ennen Sarin katoamista. Äiti ja isä olivat opettajia. Yrjö-isä oli tuolloin jo sairaseläkkeellä. Äiti tuli Tammelaan töihin ja teki vielä pitkän uran kyläkoulun opettajana. Musikaalinen isä oli myös kulttuuripersoona.

– Siinä katoamisillassa ei ollut mitään erikoista. Minä olin omien ystävieni luona. Sari oli korjaillut sukkahousujaan ja sanonut sitten äidille hei ja lähtenyt bussipysäkille. Nuoret kokoontuivat siihen aikaan Forssan torilla. Moni saattoi tarjota myös kyytiä Forssaan, jos huomasi bussipysäkillä ihmisiä. Siinäkään ei ollut mitään epätavallista, että joku otti pysäkiltä kyytiin, jos oli itsekin menossa Forssaan, Kristiina Liinaharja kertoo.

Sari ei osannut pelätä vaaraa, sillä se autossa vaani.

Sari haaveili ammatista autojen ja tekniikan parissa. Hän oli musikaalinen ja soitti viulua.­

– Kävimme täällä Tammelassa Sarin kanssa yhdessä rippikoulun, vaikka olin häntä vuoden vanhempi. Olin äidin kanssa OAJ:n bussimatkalla Euroopassa sinä kesänä, kun olisin ikäni puolesta voinut päästä jo ripille, Kristiina Liinaharja kertoo.

Parin tuhannen asukkaan Kivijärveltä tulleet tytöt ymmärsivät vasta Tammelassa, mitä nuorisokulttuuri oli.

– Sari lähti tapaamaan ystäviään hyvillä mielin. Siinä ei ollut mitään riitaa kotiväen kesken. Se on ainoa hyvä asia tässä kauheudessa.

Sari oli siskonsa Kristiinan tavoin heppatyttö, hyvin eläinrakas. Hänen piti hoitaa hevoset seuraavana aamuna, koska Kristiina oli ystäviensä luona.

 Minä huolestuin heti, koska Sari ei olisi koskaan jättänyt hevosten hoitoa väliin. Minun siskoni ei ollut sellainen.

– Minä huolestuin heti, koska Sari ei olisi koskaan jättänyt hevosten hoitoa väliin. Minun siskoni ei ollut sellainen. Sari olisi hoitanut tallivuoronsa. Muistan soitelleeni heti hänen ystävilleen, kun tulin kotiin eikä Saria näkynyt missään. Sari lähti perjantaina, ja muistan soittaneeni poliisille sunnuntaina.

– Poliisin asenne oli vähän sellainen, että kyllä routa porsaat kotiin ajaa, ja nuoret nyt karkailevat aina välillä. Poliisi laittoi silloin asian vaan tiedoksi. Kun Sari ei ilmaantunut kouluunkaan maanantaina, huoli oli jo kova, Kristiina Liinaharja kertoo.

Poliisi aloitti etsinnät, tutki perheen tilukset, pihakaivot ja Pyhäjärven rantaa.

Sari Liinaharja katosi kotinsa lähellä olevalta bussipysäkiltä. Pysäkki sijaitsi 1980-luvulla kuvassa keskellä olevan valaisinpylvään paikkeilla.­

Toivo alkoi vaihdella epätoivon kanssa, kun päivät kuluivat toisensa jälkeen eikä mikään tuonut Saria kotiin.

Niihin päiviin ajoittuivat Kristiinan penkkarit.

– Minä olin abiturientti ja Sari lukion toisella, kun hän katosi. Minusta on kuva, jossa kyyhötän penkkareissa istualtani. Vielä silloin halusin ajatella, että jos Sari olisi vain karannut.

– Muistan, että olen mennyt kirjoituksiin suoraan poliisikuulustelusta. Muistan myös menneeni kirjoituksiin aamutakissa tai pyjamassa. Se aika oli sekavaa, ja onhan siitä jo yli 30 vuotta, joten muistikuvat saattavat pettää.

Kirjoitusten jälkeen Kristiina pääsi töihin taidekeskus Retrettiin Punkaharjulle.

Ilta-Sanomat 29. huhtikuuta 1987. Tapausta käsiteltiin lehdissä ja etsintäkuulutus annettiin myös Interpolille.­

– Ostin ylioppilasrahoilla Rellu vitosen ja ajelin sillä Punkaharjulle. Kävin aika usein kotona kääntymässä. Minulla oli varmasti helpompaa Itä-Suomessa, kun nimeni ei näkynyt missään. Jos Savonlinnassa kuittasin pankkikorttikuitin, minulta kysyttiin siskoni katoamisesta. Sukunimemme on sellainen, että se jää mieleen.

– Minä pääsin ikään kuin turvaan Savonlinnaan. Perheelläni oli paljon vaikeampaa täällä. Toimittajia parveili. Sarin etsintäkuulutus oli lehdissä ja se oli annettu Interpolillekin.

Kesän loputtua Kristiina palasi kotiin. Sukulaisen koira sai syyskuussa pentuja. Kristiina oli auttanut niitä maailmaan yöllä, kun aamulla pihaan tulivat poliisit siviiliautossa ja siviilivaatteissa.

– Oli varhainen aamu. Näin heti, ettei Sari ole poliisiautossa. Minulla oli koiranpennut käsissäni. Näin naapurin poliisin ilmeen, kun hän nousi autosta. Tajusin, että nyt on tapahtunut se, mitä on pelätty. Minulle tuli niin voimakas huono olo, että menin oksentamaan.

Poliisit pyysivät herättämään äidin ja isän. He heräsivät aamuun, jolloin viimeinenkin toivo kuoli.

Sari Liinaharjan ruumis löytyi Rekirikontien varrelta. Pikkutie lähtee kaupan nurkalta oikealle päin. Kyltti on vääntynyt ja osoittaa väärään suuntaan.­

– Minulle on kerrottu, että Sarin löysi alun perin lapsi, joka meni kertomaan marjassa olleelle isälleen, että metsässä on eläimen luuranko. Isä oli tullut katsomaan ja sanonut, että ei se ole eläin, kun sillä on saappaat jalassa. Sari tunnistettiin hampaiden perusteella, Kristiina Liinaharja kertoo yksityiskohdista, jotka satuttavat.

Sari löytyi metsätien varrelta Forssan Koijärven Rekirikosta. Poliiseja oli löytöpaikalla hämännyt kello, jossa luki Mari.

– Sari oli löytänyt kellon pari vuotta aiemmin ja vienyt sen poliisilaitokselle. Kun kukaan ei tullut sitä noutamaan, hän oli saanut pitää kellon. Se oli hänen ranteessaan, kun hän katosi.

Kertomuksesta tulee tuska läpi. Minkälainen ihminen tekee pahaa 17-vuotiaalle tytölle, jättää metsään ja elää 33 vuotta teko tunnollaan?

– Meidän perhe meni rikki. Siihen aikaan ei ollut debriefingiä, traumaterapiaa eikä mitään muutakaan. Jäimme aika lailla oman onnemme nojaan.

Poliisi kuulusteli myös perheenjäseniä.

Kristiina Liinaharjan hoitama Vekkilän tila on 500 vuotta vanha. Porokoira Akka, australiankoolie Mora ja workingkelpienpentu Pimu ovat rakkaita Kristiina Liinaharjalle.­

– Me olimme kaikki useamman päivän poliisitutkinnassa välittömästi Sarin löytymisen jälkeen. Ymmärrän, että poliisin piti tehdä näin. Niinhän tehdään tänäänkin, että läheiset kuulustellaan, Kristiina Liinaharja sanoo.

– Poliisi keräsi kaikki maailman näytteet vaatteista, kotieläimistä, pehmoleluista ja ihan kaikesta. Sekin kuuluu tähän kuvioon.

Kotiin soitettiin, kun Sarin oikeuslääketieteelliset tutkimukset oli tehty.

– Vain minä olin kotona, kun poliisi soitti ja sanoi, että ruumiin saa hakea Hämeenlinnasta. Silloin ei ollut kännyköitä. Muistelen, että isä oli Kivijärvellä ja äiti opettajien täydennyskoulutuksessa. Olin vasta 19-vuotias. En osannut kysyä poliisilta, että voiko Sarin haku odottaa, kun äiti ja isä tulevat kotiin. Minä vain aloin toimia.

– Otin pihalta Opelin. Muistin, että vanhemmat olivat sanoneet, että meidän suvun asiat hoidetaan Sarasmäen hautaustoimistossa. Huomasin ystäväni kadulla ja pyysin hänet mukaani. Hautaustoimiston väki oli sydämellistä. He neuvoivat kuinka toimia.

 Otin pihalta Opelin. Muistin, että vanhemmat olivat sanoneet, että meidän suvun asiat hoidetaan Sarasmäen hautaustoimistossa.

–  Oli hirvittävää katsella arkkuja ja ajatella, millaisesta arkusta siskoni olisi pitänyt. Minä valitsin arkun, joka oli tyttömäinen. Halusin hakea hänet hautaustoimiston Chevroletilla, kun Sari tykkäsi jenkkiautoista.

Sarin hautajaisissa oli useita siviilipukuisia poliiseja.

– Poliisilla oli siellä useita kameroita kirkossa ja hautausmaalla. Kaikki ihmiset, jotka tulivat, olivatpa he hautajaisvieraita tai ei, kuvattiin. Poliisi analysoi kuvat ja meiltä kysyttiin niistä, kuka missäkin kuvassa on. Eihän me kaikkia tunnettu, kun hautajaisiin tuli kutsumattomiakin. Poliisilla oli sellainen ajatus, että joskus surmaaja saattaa tulla hautajaisiin. Tai jos surmaaja on joku meille tuttu, hänen käyttäytymisensä voi olla omituista, Kristiina Liinaharja kertoo.

Muistotilaisuus pidettiin perheen kotona. Tilaisuuden jälkeen Kristiina lähti ystävien luo. Perheen tueksi jäi sukulaisia.

Kristiina huomasi ystävän ikkunalaudalla istuessaan ambulanssin.

– Minulle tuli outo etiäinen, että se meni meille. Ambulanssi tuli takaisin eikä sillä ollut edes hälytysvaloja päällä.

Ambulanssi kuljetti Kristiinan isää sairaalaan. Siltä reissulta isä ei enää palannut. Hän kuoli Sarin hautajaispäivän iltana.

–Meidän perhe meni rikki. Siihen aikaan ei ollut debriefingiä, traumaterapiaa eikä mitään muutakaan. Jäimme aika lailla oman onnemme nojaan, Kristiina Liinaharja kertoo.­

– Äiti oli yrittänyt antaa isälle mukaan kylpytakkia ja hammasharjaa. Isä oli sanonut, että ei hän niitä tarvitse, hän lähtee Sarin luo. Niin siinä kävi, Kristiina Liinaharja kertoo.

Kristiina heräsi ystävänsä luona aamulla puhelimen soittoon.

– Minä vastasin. Siellä oli äiti, joka kertoi, että isä oli kuollut. Tuli tunne, että minulta lähtee taas ilmat pihalle.

– Me emme koskaan saaneet nähdä Sarin ruumista. Perhepappimme oli viisas. Hän sanoi, että nyt olisi hyvä käydä katsomassa isää sairaalassa. Me saimme hyvästellä isän, joka näytti rauhalliselta ja kauniilta. Siitä jäi hyvä muisto.

Sarin surmaa käsiteltiin Poliisi-TV:ssä 2000-luvun alussa. Se jakso poiki vinkkejä.

– Sarin katoamisyönä valkoinen Toyota oli suistunut ojaan. Se oli autettu takaisin tielle. Kuljettaja oli ollut hermostunut.

Yksi auttajista oli huomannut, että autosta puuttui sisätilamatto. Suistumispaikka oli noin kolmen kilometrin päässä Sarin ruumiin löytöpaikasta.

Sarin ruumiin läheltä löytyi myöhemmin auton sisätilamatto. Toinen sisätilamatto oli löytynyt jo aiemmin Rekirikontieltä.

– Yhden epäillyn kohdalta asia juuttui esitutkintaan. Näyttö ei riittänyt syytteeseen asti. Poliisi on tehnyt valtavasti työtä. Tiedän, että apuna on käytetty hypnoosiakin, Kristiina Liinaharja kertoo.

Samana vuonna tapahtuneesta Viking Sallyn henkirikoksesta on hiljattain nostettu syytteet.

Kristiina Liinaharja toivoo, että jonain päivänä Sarin henkirikos selviäisi. Ilta-Sanomien leikkeitä syksyltä 1987.­

– Se tuo toivoa, että jonain päivänä Sarinkin henkirikos selviäisi. Tiedän, ettei oikeudenkäynti toisi koskaan sisartani takaisin. Toivon silti, että jonakin päivänä asia etenisi oikeuteen asti.

Kristiina Liinaharja kertoo perheen raskaasta ajasta.

– Kotiin tuli uhkaussoittoja Sarin löytymisen jälkeen. Minä olen saanut tappouhkauksia toimiessani paikallispolitiikassa. Ajattelevatko nämä uhkailijat, miltä se tuntuu, kun meidän perheenjäsenistä yksi on oikeasti kuollut henkirikoksen uhrina?

Kristiina Liinaharja on kolmen aikuisen pojan äiti. Hän suree sitä, etteivät hänen poikansa saaneet koskaan tuntea tätiään.

– Voin vain aavistaa, miltä äidistäni tuntuu, kun hänen oma lapsensa on surmattu. Sisaruussuhteen pitäisi olla suhteista pisin. Minä sain tuntea sisareni vain 17 vuotta, Kristiina Liinaharja kertoo.

Ikävä on kova.

Onko läheisesi joutunut vakavan rikoksen uhriksi? Haluaisitko kertoa tarinasi? Ota yhteyttä sari.autio@iltasanomat.fi

Omaisen ääni -juttusarjassa puhuvat rikosten uhrien omaiset.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?