”Saattaa olla tulossa kylmintä kyytiä vuosiin” – Suomen talvi-ihme sai alkunsa 15 kilometrin korkeudessa Siperian yllä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Saattaa olla tulossa kylmintä kyytiä vuosiin” – Suomen talvi-ihme sai alkunsa 15 kilometrin korkeudessa Siperian yllä

”Tästä saattaa olla tulossa kylmintä kyytiä vuosiin ellei vuosikymmeneen.”

18.1. 18:34

Vuodenvaihteessa tapahtui viidentoista kilometrin korkeudessa Siperian yllä jotain, minkä seurausten kanssa tulemme elämään vielä pitkään.

Nyt se alkaa nimittäin olla virallista.

Talven ihmemaa.

Ensimmäisenä sen uskalsi sanoa isoon ääneen meteorologisen taivaan nouseva tähti, Forecan meteorologi ja sääblogisti Markus Mäntykannas.

Mäntykannas julisti viikonloppuna Suomeen ”Siperian talven”, joka jatkuu ja jatkuu hyytävänä ja kauniina ainakin hamaan maaliskuuhun asti.

”Siperian talven” ennustaja nauttimassa ennustamastaan pakkassäästä.

Yön yli nukkuminen ei ole muuttanut Mäntykannaksen ennustetta.

– Tästä saattaa olla tulossa kylmintä kyytiä vuosiin ellei vuosikymmeneen, Mäntykannas lupaa.

– Kylmin sydäntalvi, tässähän on alla hyvin lauha joulukuu, Mäntykannas tarkentaa.

Vuosituhannen kylmimmästä talvesta Mäntykannas ei suostu puhumaan. Se olisi varma tapa saada talven 2009/10 kannattajat nousemaan takajaloilleen.

Huopatossuissaan, mutta fanaattisina muistoissaan.

– Se talvi oli vielä ankarampi, koska pakkaskelit alkoivat jo marraskuussa ja kestivät maaliskuulle, Mäntykannas muistuttaa.

Jos pituuskasvu unohdetaan, Mäntykannas näkee nämä kaksi talvea lähisukulaisina.

Isoveli ja pikkuveli, voisi sanoa.

Huuruisen Siperia-ennusteensa Mäntykannas perusti Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) kuukausiennusteeseen.

Uutta on se, että kuukausiennusteet muuttuivat viime vuonna kattamaan kuuden viikon ajanjakson.

– Lähtökohtaisesti kuukausiennuste on tietysti nimensä mukaisesti neljä viikkoa, mutta uutisoimme, jos siellä on (loppupäässä) joku uutiskärki tai muuta jännää, Mäntykannas perustelee kuusiviikkoista loikkaa maaliskuun alkuun.

Nyt oli eväitä katsoa kauemmaksi?

– Kyllä. Kovasti näytti siniseltä Suomen kohdalla, mikä viittaa pitkäkestoisen sääasetelman olevan jämähtämässä paikoilleen.

– Vallitsevana ilmansuuntana olisi itä, Mäntykannas sanoo.

– Se tukee ennustetta. Kun idästä tuulee, meillä on tavanomaista kylmempi talvisää. Sieltä Siperiasta juurikin, kylmiltä aroilta Venäjältä.

Mäntykannaksen mukaan korkeapaineen ”jämähtäminen” paikoilleen Suomen pohjoispuolelle ”tietää kylmää kyytiä”, sillä mahdolliset matalapaineet ohjautuvat silloin eteläisemmille leveysasteille.

Menevät ohi.

Mistä tämä ”Siperian kylmä” tulee, aroilta, taigalta, tundralta, mereltä?

– Lähtökohtaisesti se tulee kaukaa Siperian metsistä ja tundralta, mutta toki se kulkee Venäjän arojen läpi ennen kuin rantautuu Suomeen.

– Tässä asetelmassa, kun korkea on meidän pohjoispuolella ja matala eteläpuolella, sieltä on idästä pitkä pyyhkäisymatka.

Saman tiivisti jo vuonna 1931 Uuno Kailas runoonsa Raja railona aukeaa, jossa ”Synkeä, kylmä on talviyö, hyisenä henkii Itä” ja kaukaa aroilta kohoaa Iivana Julman haamu.

Mäntykannas muistelee talvea 2010.

– Nyt muutos tapahtui myöhemmin, mutta tässä on samoja asetelmia ja selkeitä piirteitä siitä talvesta. On tavanomaista korkeampi ilmanpaine Pohjois-Euroopassa, itätuulet ovat vallitsevia ja matalapaineet ohjautuvat etelämmäksi Eurooppaan.

– Myös silloin saatiin etelään paksut hanget, Mäntykannas lisää.

– Nyt näyttää siltä, että seuraava pyry tulee torstaina ja silloin on potentiaalia reippaalle lumikertymälle. Hetkellisesti voidaan mennä plussan puolelle.

Mutta vain hetkellisesti.

Lukitset Siperia-ennusteesi?

– Korostan toki, että pitkät ennusteet ovat kokeiluasteella, mutta tässä on jo taustalla monta malliajoa ja ne ovat pitemmän aikaa olleet sitä mieltä, että kylmä kuvio lukittuu Pohjois-Euroopan ylle.

– Näyttää siltä, että tuollainen tilanne olisi päällä, mutta ihan sataprosenttisesti en uskalla lukita, Mäntykannas empii, lähinnä ilmeisesti viran puolesta.

Sydän on jo Siperiassa.

Nyt pitää palata siihen, mitä tapahtui vuodenvaihteessa siellä Siperian yllä. Maallikolle tulee mieleen termi ”game changer”.

– Tapahtui voimakas ja äkillinen stratosfäärin (yläilmakehä) lämpeneminen, Mäntykannas paljastaa.

– Muutamassa päivässä 50 astetta.

Eikä siinä kaikki.

Pikku hiljaa suurelle sääyleisölle tutuksi tullut polaaripyörre sai lämpenemisestä riittävät meteorologiset syyt loiventaa tiukkaa olemustaan.

– Kun polaaripyörteessä tapahtuu hajoamista tai jakaantumista, muutokset säässä voivat olla hyvin pitkäkestoisia. Johonkin kolkkaan keskileveysasteilla voi tulla pitkäksi aikaa kylmiä talvisäitä, Mäntykannas selittää.

Vaikka moni osaa lausua polaaripyörteen, epäselvempää on, mikä se on.

– Se syntyy syyskuukausina lämpötilaerojen seurauksena, kun napa-alue alkaa jäähtyä ja lämpötilaero eteläisimmille leveysasteille kasvaa.

– Polaaripyörre syntyy siihen, missä lämpötilaero on suurimmillaan.

Mitä suurempi ero, sen voimakkaampi pyörre.

– Kun pyörre on voimakas, meidän talvemme on keskimäärin sellainen kuin viime talvi eli lauhaa, sateista ja lännen puoleiset tuulet ovat vallitsevia.

Mutta, Mäntykannas jatkaa.

– Jos pyörre ei olekaan voimakas ja pääsee hajoamaan, länsivirtaus voi kääntyä itävirtaukseksi, mikä tuo kylmän talvisään.

Pyörre voi reagoida, jos stratosfääri napa-alueiden ympäristössä lämpenee, kuten tapahtui vuodenvaihteessa.

– Se heijastui muutoksina polaaripyörteessä, joka alkoi heiketä ja kylmempää ilmaa pääsi valahtamaan sen sisältä eteläisemmille leveysasteille.

Vielä joutuu miettimään, mikä sai stratosfäärin äkkipäätä lämpenemään?

– Nyt taustalla oli pitkäkestoinen korkeapaine Siperian yllä, Mäntykannas vastaa ja lisää selitysten joukkoon maan erilaisten pinnanmuotojen ja lämpötilaerojen synnyttämät Rossby-aallot.

Ne tunkeutuvat ylös aina stratosfääriin saakka.

– Yleensä tämä tietää kylmää kyytiä jonnekin päin keskileveysasteita reilun viikon viiveellä, Mäntykannas kertoo.

Suomalaisen meteorologian toteemeihin kuten Martti ”Räntä” Mäkelään tai Erkki Harjamaan tai MTV:n Paavo ”Piippu” Salmensuuhun verrattuna Mäntykannas, 32, on nuori mies.

Ilmatieteellisen ennustetaivaan nouseva tähti Markus Mäntykannas aloitti Forecalla kahdeksan vuotta sitten.

– Pienestä pitäen olin kiinnostunut tieteestä ja katselin Pekka Poudan säälähetyksiä ja mietin, mistä tämä johtuu ja mikä fysikaalinen ilmiön tässä on taustalla. Lapsena koin tosi kovan ukkosmyräkän ja siitä se kipinä lähti.

Koulussa ala-asteella piti pitää kuukauden ajan sääpäiväkirjaa.

– Minulla se jämähti kymmenvuotiseksi projektiksi, se oli niin mielenkiintoista ja koukuttavaa, Mäntykannas naurahtaa.

Forecalla Mäntykannas aloitti vuonna 2013. Hän on mukana sisältötiimissä tuottamassa blogitestejä ja videoita.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?