Pitkittynyt yskä vei Petrin lääkäriin – röntgenkuvassa näkyi yllätys, joka muutti elämän - Kotimaa - Ilta-Sanomat

–Työllistyminen syövän jälkeen oli itseräätälöityä ja yksi selviytymiskeino, Petri Mäkynen sanoo.­

Pitkittynyt yskä vei Petrin lääkäriin – röntgenkuvassa näkyi yllätys, joka muutti elämän

”En ole enää sama ihminen kuin ennen”, Petri Mäkynen, 50, kertoo.


16.1. 19:01

Vuonna 2014 keuhkosyöpään sairastui noin 2 600 ihmistä. Yksi heistä oli Petri Mäkynen.

Sairaus hiipi esiin vähitellen. Vain erikoinen yskä antoi viitteitä siitä, ettei kaikki ollut kunnossa.

– Sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, sairaan­hoitajana työskentelevä Mäkynen huokaa.

– Kesällä 2014 en kauheasti ihmetellyt, vaikka yskä vaivasikin. Ja minut on vieläpä koulutettu tunnistamaan eri yskänsortteja.

Yskäkohtaukset tulivat ja menivät. Tutut saattoivat huomauttaa asiasta. Muuten elämä rullasi aivan kuin ennenkin.

– Syksyllä makoilin ja katselin televisiota. Siinä ollessani ajattelin, että nyt on uskallettava kohdata totuus. Kaikki ei ole kohdallaan.

Kilpisjärven takana Pohjois-Norjassa vakituisesti asuva Mäkynen lähetettiin röntgenkuviin.

– Pääsin ensimmäisestä kuvauksesta pois, niin röntgenhoitaja hihkaisi perään, että nyt mennään vielä ct-koneeseen. Silloin arvasin, että paukku löytyi.

Petri Mäkynen kuvattuna Norjan Nessebyssä elokuussa 2013.­

Joulu teki tuloaan. Mäkyselle lyötiin antibioottikuuri kouraan ja toivoteltiin hyviä jatkoja kahdeksi viikoksi.

– Olihan se aika metka fiilis. Sairaanhoitajana tajusin kyllä, millaisen ”joululahjan” olin saanut.

Joulua Mäkynen yritti viettää mahdollisimman normaalisti.

– Siinä oli äiteetä ja muuta sukua, niin koetin olla positiivisena. Kaikki sanoivat myöhemmin, että he olivat aistineet, ettei kaikki ole kunnossa. He eivät vain olleet uskaltaneet sanoa mitään.

Tutkimukset jatkuivat tammikuussa. Löydös oli aggressiivinen. Mäkysen onneksi syöpä oli koteloitunut eikä etäpesäkkeitä löytynyt.

Maaliskuussa Mäkynen leikattiin Tromssan sairaalassa Norjassa.

– Edelleen muistan, kuinka olin lähdössä leikkaukseen ja minulle sanottiin, että tilaa vain menolippu. Enkä ollut menossa mihinkään Kanarialle, vaan leikkauspöydälle.

 Muistan, kuinka olin lähdössä leikkaukseen ja minulle sanottiin, että tilaa vain menolippu.

Kului vuosi. Se meni sopeutuessa. Mäkyseltä poistettiin oikeasta keuhkosta alin ja keskilohko.

– Olen jonkin sortin invalidi. Hyvä kun jaksan hapettaa itseni. Silloin piti alkaa miettiä, että pystynkö ja kuinka pystyn tekemään töitä silloisessa työpaikassani.

Onnekseen Mäkynen oli jo 1990-luvulla kiinnostunut ihmisten seksuaalisesta hyvinvoinnista. Hän opiskeli seksuaaliterapeutiksi, ja nykyisin hänellä on oma vastaanotto. Sen ohella hän jatkaa töitä Norjassa yösairaanhoitajan virassa 50-prosenttisesti.

– Työllistyminen syövän jälkeen oli itseräätälöityä ja yksi selviytymiskeino. Seksuaaliterapeutiksi opiskelu oli itselle mielenkiintoista, ja silti pystyin säilyttämään puolikkaan sairaanhoitajan viran Norjassa. Olen luonteeltani sellainen, että aina pitää olla varasuunnitelma. En tykkää pelata yhdellä kortilla elämääni.

Petri Mäkynen kertoo olevansa valmis kurkistamaan sairauden taakse.­

Nyt Mäkysellä on terveen paperit, mutta syöpä muutti miehen.

– Olen miettinyt ihan toisella tavalla, miten tämä jatkoaika eletään. En ole sama Petri Mäkynen kuin vuonna 2014. Miltä minusta tuntuu? En tiedä.

– Ehkä tässä on vielä etsikkoaika menossa. Käyn töissä, käyn kaupassa, maksan laskut. Välillä hymyilyttää, toisinaan ihmetyttää ja joskus kiukuttaa. Sitten ajattelen, että paskat, katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.

Mäkyseltä on usein kysytty, kuinka hän voi nähdä positiivisia puolia syövässä. Ei se helppoa olekaan, mutta mies on valmis kurkistamaan sairauden taakse.

– Mulle syöpä toi eteen uusia asioita. Mulla on oma yritys. Ilman syöpää en olisi koskaan toteuttanut sitä suunnitelmaa. Elämä on silti arjessa tasapainottelua.

– Mun hengityskapasiteetti toimii tähän sadan kilon ruhoon vain osittain. Saatan huokaista kesken keskustelun ja joudun säätelemään puhetta. Se saattaa joistain ihmisistä kuulostaa, että olisin epäkohtelias.

Mäkynen korostaa, että Norjan ja Suomen syöpäsairaiden vertaistuen merkitys on ollut erityisen tärkeässä roolissa.

– Vierailla mailla vakava sairastuminen ja yksin eläminen asettavat haasteita. Yksi positiivinen piirre on se, että on kanssakuulijoita ja samassa tilanteessa eläviä. He ovat antaneet minullekin hyvää vastakaikua ja perspektiiviä kohdata omat fiilikset syövän ja kontrollien kanssa eläessä.

Tänään Mäkynen lähtee koiran kanssa lenkille reippaammin, huomenna ehkä hitaammin. Mies on hyväksynyt, että arkea voi katsella myös rauhallisemmin silmin.

– Minä olen kerennyt tekemään kaikki asiat, mitkä muut tekevät hätäillen, Mäkynen nauraa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?