Pirjo, 65, ihastui Marokon-matkalla Noureddineen, 33, ja kutkuttava tunne johti rakkauteen – osa ystävistä paheksui niin, että katkaisi välit - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Pirjo, 65, ihastui Marokon-matkalla Noureddineen, 33, ja kutkuttava tunne johti rakkauteen – osa ystävistä paheksui niin, että katkaisi välit

Kun 65-vuotias Pirjo Kiiski palasi lomalta Marokosta vuonna 2014, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Tosirakkaus oli löytynyt.

Pirjo Kiiski ja Noureddine Zouhri elävät onnellisesti aviossa omakotitalossa Virolahdella.­

16.1. 18:01

Tosirakkaus ei katso ikää, kulttuuria tai rajoja. Tämän on saanut todistaa Pirjo Kiiski, 71, joka löysi odottamatta yli 30 vuotta itseään nuoremman rakkauden, Noureddine Zouhrin, 39, maailman toiselta puolen.

– Olen ollut aiemmin naimisissa, eikä minulla ollut mitään tarvetta löytää miestä. Kun palasimme matkalta kotiin pojantyttäreni kanssa, kyyneleet nousivat silmiini. Sanoin hänelle, että mummi on rakastunut, Kiiski kertoo.

Tuolloin elettiin elokuuta 2014. Kiiski toimi kauppiaana Virojoella sijaitsevassa K-extra Joutsenessa.

Kiiskin ystävä ja työntekijä pyysi häntä siskonsa häihin Pohjois-Afrikassa sijaitsevaan Marokkoon. Kiiski empi hetken, mutta suostui lopulta. Hän otti matkaseuraksi pojantyttärensä.

Kun Kiiski saapui seurueineen Marokkoon, lentokentällä oli vastassa hänen ystävänsä kaksi veljeä. Nainen kiinnitti heti huomiota ystävänsä toiseen veljeen, Noureddineen, joka oli tuolloin 33-vuotias.

– Lähdimme lentokentältä yhdellä porukalla syömään ja aloimme tutustua. Sisälläni vahvistui kummallinen, kutkuttava tunne. Ajattelin, että hän oli juuri se oikea minulle, Kiiski muistelee.

Loma kesti kaksi viikkoa, ja Kiiski ehti käydä kolmissa eri häissä.

Kiiskin mukaan matka oli upea kokemus, mutta kotiin lähtiessä mieltä jäi kaihertamaan. Kiiski kuitenkin ajatteli, että hänen ja Zouhrin kipinä oli jo taakse jäänyttä elämää – pelkkä lomaromanssi.

 Rakastuin Pirjossa hänen iloiseen elämänasenteeseensa ja hänen silmiinsä. Pidän myös siitä, että Pirjo puhuu niin paljon.

Pariskunta kuitenkin jatkoi yhteydenpitoa matkan jälkeen.

Kiiski vietti iltaisin useita tunteja tietokoneen ääressä. Naisella oli tietokoneen vieressä nippu paperilappuja, joille hän kirjoitti suomenkielisiä sanoja ja opetti niitä arabiaa puhuvalle Zouhrille. Tämä oli osannut muutaman sanan suomea jo aiemmin, mutta halusi oppia lisää.

Kiiski vieraili uutenavuotena 2014 Zouhrin luona uudelleen. Rakastunut pari tiesi jo tuolloin, että kyseessä olisi loppuelämän rakkaus.

Kiiski ja Zouhri rakastavat eläimiä. Heillä on on muun muassa lampaita ja kanoja, joiden kanssa riittää töitä päivittäin.­

Vuodesta 2014 on nyt jo seitsemän vuotta. Kiiski ja hänen aviomiehensä Zouhri istuvat Virolahdella sijaitsevan kotitalonsa keittiön pöydän ääressä ja muistelevat tähän asti kuljettua yhteistä matkaa. He vaikuttavat silmin nähden onnellisilta.

– Rakastuin Pirjossa hänen iloiseen elämänasenteeseensa ja hänen silmiinsä. Pidän myös siitä, että Pirjo puhuu niin paljon. Joudun usein ruokakaupassa käydessämme sanomaan, että tules nyt jo, Zouhri nauraa ja halaa Kiiskiä.

Zouhri saapui Suomeen kesäkuussa 2015 saatuaan työluvan ja alkoi myydä mansikoita Kiiskin omistaman k-kaupan edessä. Samana syksynä hän aloitti suomenkielen opinnot. Pariskunta avioitui elokuussa 2015 maistraatissa ja juhli lähipiirin kesken.

– Monella oli ennakkoluuloja etenkin siitä, että Noureddine tulisi tänne vain elämään minun rahoillani. Hän on kuitenkin aina ollut hyvin työteliäs ihminen ja ilmoitti heti Suomeen tultuaan, että haluaa ansaita itse rahansa. Noureddine aloitti alun perin pienemmillä tuntimäärillä lähikaupungissa sijaitsevassa k-kaupassa, mutta sai hyvän työnsä ansiosta vakituisen paikan, Kiiski kertoo.

– Ikäero ei ole koskaan häirinnyt meitä. Olemme onnellisia. Miksi sen siis pitäisi häiritä ketään muutakaan, aviopari tuumii.­

Ennakkoluuloja pariskunta on kohdannut paljon. He eivät kuitenkaan välitä ihmisten puheista, sillä yhteistä onnea ei voi pilata kukaan.

– Kun palasin matkalta ensimmäisen kerran kotiin, minun oli pakko kertoa lähiperheelleni, että olin rakastunut. He eivät ottaneet sitä aluksi lainkaan hyvällä. Moni ajatteli heti pahinta. Minulta katosi myös ystäviä, joista kaikki eivät ole vieläkään palanneet. Jokut tutut eivät edelleenkään halua tervehtiä minua, Kiiski sanoo.

– Ensimmäinen vuosi oli vaikein. Nykyään lähipiirini hyväksyy Noureddinen täysin. Kaikki ovat huomanneet, että hän on hyvä mies. Noureddine auttaa sukulaisiani paljon, tekee usein marokkolaista ruokaa, ja tyttäreni käy meillä perheineen paljon syömässä.

Pariskunta harmittelee, että monet ihmiset ovat usein niin ennakkoluuloisia.

– Olen aina sanonut, että minä olen järkevä ihminen, joka elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Jos olisin mies, jolla olisi nuorempi nainen, se ei varmasti häiritsisi ihmisiä yhtä paljon. Siitäkin on kuittailtu. Ikä on kuitenkin vain numero, eikä se ole missään vaiheessa häirinnyt kumpaakaan meistä, Kiiski sanoo.

Zouhri on samaa mieltä.

– Kun saavuin Suomeen ensimmäisen kerran, minua tuijotettiin vaimoni kaupalla hirveästi. Pirjo kuitenkin sanoi minulle, että älä välitä ihmisten katseista. Tärkeintä on, että olemme onnellisia, Zouhri sanoo.

–Kun saavuin Suomeen ensimmäisen kerran, minua tuijotettiin vaimoni kaupalla hirveästi. Pirjo kuitenkin sanoi, että älä välitä ihmisten katseista, Zouhri kertoo.­

Vaikka Zouhri on muslimi ja Kiiski on luterilainen kristitty, he jakavat yhteiset arvot.

Pari kertoo käyvänsä mielenkiintoisia keskusteluja esimerkiksi molempien uskonnosta. Zouhri ja hänen äitinsä ovat myös käyneet Kiiskin kanssa kristillisessä kirkossa.

– Erilainen kulttuuri ei ole koskaan ollut meille ongelma. Olemme päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, että vaikka tulemme eri uskonnoista, meillä on sama jumala. Se on kaunis ajatus, Kiiski kuvailee.

Kiiski sanoo myös tehneensä heti ennen avioitumista selväksi, että hän haluaa mennä ja tulla vapaasti sekä elää elämää kuten ennen.

– Noureddine ei juo alkoholia, eikä käytä päihteitä. Minä kuitenkin sanoin hänelle, että jos haluaisin joskus ottaa lasillisen konjakkia, teen sen. Välillämme on aina vallinnut ymmärrys. Häntä parempaa miestä en voisi toivoa.

Miten syvän rakkauden voi sitten löytää, vaikka muilla ihmisillä olisi paljon ennakkoluuloja?

Kiiskillä ja Zouhrilla on tähän selkeä vastaus.

– Pitää olla oma itsensä, eikä saa pelätä tai kuunnella muiden mielipiteitä liikaa. Meillä kaikilla on oma elämä, joka meidän pitää elää haluamallaan tavalla. Jos emme rakastaisi toisiamme, emme olisi yhdessä.

Pariskunta kertoo, että yhdessä on aina hauskaa. Zouhri pitää erityisesti siitä, että Kiiski puhuu paljon. Heillä molemmilla on positiivinen elämänasenne.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?