Teemu Keskisarjan kolumni: Tilsitistä brexitiin – uppoamassa ei ole saarivaltio vaan yhtenäisen Euroopan idea - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Tilsitistä brexitiin – uppoamassa ei ole saarivaltio vaan yhtenäisen Euroopan idea

Ohikiitävä EU:n aika ei kuvasta kokonaisuutta Euroopan historiasta tai tulevaisuudesta, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

12.1. 8:00

Pari vuotta ovat Suomenkin mediat töötänneet kuin sumutorvet brexitin järjettömyyttä, vaivalloisuutta ja tuhoisuutta.

Talousviisaat laskevat biljoonia tai bkt:n prosentteja. Laskelmista puuttuvat kulttuurin ja historian yhtälö sekä itsemääräämisen muuttuja. Ne vaikuttavat kansojen varallisuuteen kuin ”näkymätön käsi” Adam Smithin teoriassa.

Aikuisten pakkohistorian lyhyen oppimäärän mukaan britit nyt häippäsivät Euroopasta, jonka ykseydessä kauan kukoistivat.

Mutta historia ei ala eikä lopu 1900-luvun jälkipuolen ja 2000-luvun säädöksistä. Vientiä, tuontia, elinkeinoelämää, tiedettä ja taidetta on todistetusti mahdollista harjoittaa ilman EU:ta. ”Eurooppalaisista arvoista” kunnioitettavimmat periytyvät antiikista ja 1500–1800-luvuilta – filosofeilta jotka itse ällistyisivät rooliaan muka EU:n perustajaisinä.

Kuinka historiallista eronhetkeä Big Ben nyt lyö?

Luulenpa, etteivät sen enempää kannattajat kuin vastustajat viitsi järjestää seremonioita brexitin 50- tai satavuotismuistoksi.

Muisteltavaksi on niin paljon järeämpiä draamoja. Toisessa maailmansodassa vain kanaali erotti Englannin Euroopasta, jota Hitler ja Stalin yhdensivät. Sodan jälkeen britit vapaaehtoisesti purkivat imperiuminsa, joka oli maailmanhistorian laajin.

Komissaareja kai ylpistäisi vertaus Napoleoniin, joka kautta mantereen levitti valistuksellisesta lakikoodia, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon direktiivejä. Kesällä 1807 Tilsitissä Niemen-joen lautalla Napoleon ja Venäjän Aleksanteri I neuvottelivat sukkelasti Euroopan yhtenäisyydestä.

Kartta vakautui Ranskan valloituksista ja vasallivaltioista.

Koska Napoleon ei pärjännyt merellä, hän kuristi perivihollistaan Englantia mannermaansulkemuksella. Siihen Aleksanteri I lupasi pakottaa mukaan Ruotsinkin.

Tilsit on esimerkki suurpolitiikan kaaoksesta.

Maiden ja kansojen liikkeitä ei voi uskottavasti ennakoida.

Vuosina 1808–1815 seurasi vaikka mitä sotaa ja rauhaa. Ja sellainenkin ihme, että rutiköyhä perifeerinen Suomi korottui ”kansakunnaksi (ranskaksi nation) kansakuntien joukkoon”, kuten Aleksanteri I liioitteli Porvoon valtiopäivillä. Minulla ei ole harmainta aavistusta, koituuko brexit Suomen onneksi vai onnettomuudeksi. Kun propagandan savu ja siirtymävaiheen rekkajonojen pakokaasut hälvenevät, uppoamassa ei ehkä ole saarivaltio vaan yhtenäisen Euroopan idea, yksi monista vuosisatojen varrella.

Saavatko britit lipua hallintoaltaasta ja ankkuroitua minne lystää?

Kauppasaarto köyhdyttää saartajaa, mutta hinta ei ole ennenkään estänyt taistelua vallasta. Kukaties EU muiden eroajien pelotukseksi säätää mannermaansulkemuksen ja onnistuu paremmin kuin Napoleon.

Kuinka todennäköinen on Pohjois-Irlannin perunafarmareiden nälänhätä tai englantilaisten pakolaispaattien armada Itämerellä? Yhtä todennäköinen kuin Suomen puolustusvoimien hyökkäys Skotlantiin.

Se on itse asiassa melkein tapahtunutkin 1710-luvulla, kun Kaarle XII pyrki laivaamaan suomalaisarmeijan Pohjanmeren yli.

Never say never.

Kirjoittaja on historioitsija.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?