Saara Kankaanrinnan kolumni: Kuivattakaa suot! - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Kuivattakaa suot!

Me ja muut -ajattelu lienee osa ihmisyyttä, pelkoa, jota viisas purkaa ja hullu lietsoo, kirjoittaa Saara Kankaanrinta kolumnissaan.

11.1. 8:00

”Drenare la palude!” ”Kuivattakaa suo!”, toitotti jo 1920-luvulla pääministeri, sittemmin diktaattori Benito Mussolini. Hän puhui sekä konkreettisesti soiden kuivatuksesta että käytti sitä kielikuvana virkamieskunnan siivoamiseen.

Mussolini loi fasismin, ja päätyi Hitlerin liittolaiseksi. Hänet teloitettiin 1945. Vuotta myöhemmin syntyi Donald Trump.

Trumpin ollessa vaipoissa me Suomessa kuivatimme soita. Uutta presidenttiämme jurppi kansan kyvyttömyys yhdistää voimat vaikeina aikoina. Paasikivi kirjaili päiväkirjaansa 1946: ”Suomen kansa on tosiaan poliittisesti vähälahjaista.”

Suomi on maailman soisimpia maita. Valtio on vauhdittanut soiden kuivatusta luodakseen lisää maa- ja metsätalousmaata. Ojien kunnostusta tuetaan valtion kirstusta edelleen.

Nyt tiedämme, että kun suo ojitetaan, sen pinta kuivuu ja turve saa happea. Monimuotoisuus häviää. Hiili vapautuu. Ojitettu suo kiihdyttää ilmastonmuutosta ja lorottaa rehevöittäviä päästöjä järviin ja Itämereen.

Tilanne kurjistuu ja kärjistyy, kun tasapainoa radikaalisti järkytetään eikä monimuotoisuudesta huolehdita. Luonnossa ja yhteiskunnassa.

 Elonkirjo, hiilivarasto, demokratia ja yhteiskuntarauha kukoistavat vain, jos niistä pidetään huolta.

”Drain the swamp!” Kuivattakaa suo, twiittasi Donald Trump 79 kertaa kampanjansa aikana 2016. Kierrätyslauseella hän uhosi horjuttavansa vallitsevaa hallintoa.

Trump on toikkaroinut presidenttikautensa läpi unohtumattomasti. Ensitöikseen hän tosiaan ”kuivatti suot” eli irrotti Yhdysvallat ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä.

Viimeiset metrit jäävät historiaan vähintään yhtä surullisina: presidentin lietsomassa hyökkäyksessä kongressiin kuoli viisi ihmistä.

Jos kansaa yllyttää, pitäisi jo tällä ihmiskunnan kokemuksella tietää, että se yltyy. Järki karkaa kuin hiili kuivatetusta suosta.

Me ja muut -ajattelu lienee osa ihmisyyttä, pelkoa, jota viisas purkaa ja hullu lietsoo. Internet on tehokas värkki, mahdollistaa uusia muotoja, laajuutta ja nopeutta. Hyvässä ja pahassa.

Demokratian alkutaipaleen versiossa, ostrakismissa, Antiikin kansalaiset äänestivät henkilön maanpakoon. Tarkoituksena oli estää vallankaappaukset ja tyrannia. Ruukunsirpaleisiin (kreikaksi ostraka), kirjoitettiin sen nimi, joka haluttiin karkottaa.

Yhteisöstä sulkeminen on siirtynyt bittimaailmaan ja harvojen käsiin. Twitter, Facebook ja nettijätit käyttivät ruukunsirpaleensa ja jäädyttivät Donald Trumpin tilit. Päätöksien perusteluna oli riski väkivaltaan yllyttämisestä.

Turha tuudittautua, etteikö vihamielisyyteen lietsova populismi voisi meillä Suomessa levitä käsiin. Pandemia ja kiihtyvät luonnonkriisit kiristävät koko maapalloa. Emmekä me ihan yksilinjaisia ole vielä soiden ja turpeen osalta.

Elonkirjo, hiilivarasto, demokratia ja yhteiskuntarauha kukoistavat vain, jos niistä pidetään huolta. Se onnistuu yhteistyöllä. Voimme osoittaa, että Paasikiven arvio ei enää pidä paikkaansa.

Alussa olivat tunnetusti suo, kuokka – ja Jussi. Mutta miten jatkossa? Se riippuu meistä jokaisesta.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?