Tiedätkö, miksi tänään vietetään loppiaista? Taustalla lähes tuhannen vuoden takainen tosi­tarina yhdestä kristin­uskon suurimmista huijauksista - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tiedätkö, miksi tänään vietetään loppiaista? Taustalla lähes tuhannen vuoden takainen tosi­tarina yhdestä kristin­uskon suurimmista huijauksista

Suomessa loppiaiseen liittyy jos jonkinlaisia kansanperinteitä.

Itämaan tietäjillä on roolinsa niin loppiaisen vietossa kuin Kölnin tuomiokirkossakin.­

6.1. 8:00

Kun Saksan keisari Fredrik I Barbarossan joukot hyökkäsivät Pohjois-Italiaan ja valloittivat Milanon 1150-luvun loppupuolella, sai keisarin kansleri, Kölnin arkkipiispa Rainald von Dassel päähänsä niin mehukkaan juonen, ettei sitä voisi jättää toteuttamatta.

Jälkikäteen voidaan todeta, että kanslerin juonesta kehkeytyi yksi koko kristinuskon historian suurimmista ja onnistuneimmista huijauksista.

Hän ryhtyi levittämään huhua, jonka mukaan Milanosta saatiin sotasaaliiksi kolmen kuninkaan eli itämaan tietäjien luut – tärkeät ja arvokkaat pyhäinjäännökset, jotka olisi tuotu sinne jo 300-luvulla Konstantinopolista. Nykyiseen Istanbuliin ne taas olisivat päätyneet Konstantinus Suuren äidin, pyhän Helenan tekemän pyhiinvaelluksen päätteeksi.

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik I Barbarossan (1122 – 1190) patsas seisoo Hampurissa.­

Tänään keskiviikkona vietetään loppiaista. Se on vanhimpia kristillisiä juhlia ja sitä on vietetty jo ainakin 200-luvulta lähtien.

Sen viettämisen syy on vaihdellut historian saatossa. Syyssä on edelleen eroja idän ja lännen kirkkojen välillä.

Katolisesta kirkosta polveutuvassa evankelisluterilaisessa kirkossa loppiaista vietetään juurikin itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä. Käytännössä juhlassa on kyse joulun lopettajaisista.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko tuntee loppiaiseen liittyvän kansanperinteen kuin omat taskunsa. Hän kertoo, että aluksi Jeesuksen syntymäjuhlaa eli jouluakin vietettiin loppiaisena, sillä juhlapäivä ei ollut vielä vakiintunut. Suomeen kristillinen kalenteri tosin tuli hieman valmiimpana konseptina.

Kustaa Vilkunan Vuotuisessa ajantiedossa väitetään jopa, että lutherinuskoisessa Suomessa loppiainen on saanut osakseen varsin vähän huomiota, sillä siinä on lähellä Nuutinpäivä, jolloin on myös paljon joulunlopetusperinteitä.

– Edelleenkin Satakunnassa, ainakin toivoakseni, kulkee nuuttipukkeja, Nirkko sanoo.

Arkistotutkija Juha Nirkko.­

Loppiaiseen liittyy paljon kansanperinnettä. Niistä ehkäpä tunnetuin liittyy joulukuuseen, joka itsessäänkin alkaa olla jopa 200 vuotta vanha perinne. Viimeistään loppiaisena on aika kantaa joulukuusi ulos talosta.

Karjalan ja Inkerin ortodokseilla loppiaiseen liittyy niin sanottu Jordanilla käynti. Ortodoksisuudessa loppiaisena muistellaan Jeesuksen saamaa kastetta ja perinteisesti mennään veden ääreen, lähteille, avannoille ja kaivoille havaitsemaan enteitä.

– Ilmeisesti vedestä näkee jonkinlaista kuvajaista ja sen tulkinnasta on kiinni mitä tahansa. Vienan Vuonisessa uskottiin vetehisenkin nousevan avannolle, mikäli sitä osasi puhutella takaperin. Vetehinen kertoi tulevat kohtalot. Uimassakin saatettiin käydä, millä matkittiin Jeesuksen kastetta.

Nuuttipukittelua. Kuva vuodelta 2018.­

Itämaan tietäjien tarina on kehittynyt hyvin vaatimattomasta alusta vuosisadasta toiseen tarkaksi ja vivahteikkaaksi kertomukseksi, jonka yksityiskohdilla on paljon symbolisia merkityksiä.

Tietäjät esiintyvät Raamatussa ainoastaan Matteuksen evankeliumissa. Siinä kerrotaan, että itämaalta tuli tietäjiä etsimään juutalaisten vastasyntynyttä kuningasta.

He menivät kuningas Herodeksen, roomalaisten asettaman nukkehallitsijan, luo ja kysyivät, missä on tämä juutalaisten kuningas. Tarinan mukaan vallastaan huolestunut Herodes ei tietenkään ollut riemuissaan tästä ja määräsi, että pikkulapset täytyy löytää ja surmata.

– Matteuksen tarina on kauhean lakoninen. Siinä ei kerrota, keitä nämä tietäjät olivat, kuinka monta heitä oli, eikä sitä, minä päivänä he löysivät Jeesuksen. 6. tammikuuta on myöhemmän päättelyn tulosta, sanoo Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä.

Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä.­

Edes Jeesuksen syntymäpäivästä ei Raamatussa ole tarkkaa tietoa, vaan siinä mainitaan ainoastaan syntymän tapahtuneen Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Vasta 300-luvun kuluessa 25. joulukuuta vakiintui Jeesuksen symboliseksi syntymäpäiväksi.

Päivämäärä on ikään kuin kopioitu Rooman keisareilta ja aiemmilta pakanallisilta kulteilta. Se on jatkumoa Sol Invictukselle, eli voittamattoman auringon kultin juhlalle.

– Kyse oli auringon jumalasta, joka oli myös jonkinlainen Rooman keisarin personifikaatio. Oli luonnollista, että auringon syntymää juhlittiin vuoden pimeimpänä aikana, jonka jälkeen päivä alkaa pidentyä ja valo voittaa, Heikkilä sanoo.

Tällainen aiempien perinteiden korvaaminen uusilla kristillisillä versioilla on ollut historian saatossa hyvin tyypillistä. Ei ole siis sattumaa, että Johannes Kastajan muistopäiväksi valittiin juhannus, sillä olihan hän Raamatun mukaan puoli vuotta joulukuussa syntynyttä Jeesusta vanhempi.

– Se oli aikansa tuplajättipotti.

Loppiaiseen, kuten muihinkin suomalaisiin juhlapyhiin, liittyvää perinnetietoa on kerätty paljon ennen sotia. Silloin muisteltiin mahdollisimman vanhoja asioita, käytännössä ainakin 1800-luvun lopulla tunnettua perinnettä. Sen varhaisimpien perinteinen osalta ollaan suullisen perinteen varassa ja tieto on ehtinyt muokkautua, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Nirkko kertoo.

– Jos arkistodokumentteihin tukeutuu, niitä alkaa olla 1800-luvun puolivälistä lähtien. Se, mitä tehtiin 1700- ja 1600-luvulla on ollut vähän arvailua.

Säätä on ainakin ennustettu jo pitkään. Jos loppiaisena sataa lunta sen verran, että hiiren jäljet peittyvät, ei sinä talvena ole lumesta puutetta, perimätieto kertoo.

– Nythän meillä on lunta jo valmiiksi, mutta keskiviikkona pitäisi sataa vielä lisää.

Keisari Fredrik I Barbarossan kanslerin, Kölnin arkkipiispa Rainald von Dasselin rintakuva Kölnin tuomiokirkossa.­

Kustaan Vilkunan ajantieto kertoo myös, että Inkerinmaalla piirrettiin loppiaisena ristejä ovien ja ikkunoiden pieliin. Näin suojauduttiin pahalta.

Siitä, että juhlat on juhlittu, kertoo myös se, että loppiaisesta alkavat härkäviikot. Sillä nimellä kutsutaan pitkiä talvisia viikkoja ilman ylimääräisiä pyhäpäiviä ennen laskiaista. Töitä painetaan härkämäisesti ja usein niissä käytettiinkin härkiä vetojuhtina.

Loppiainen lopsahtaa, kivikuppi kipsahtaa, vanha sanonta kuluu. Härkäviikot on toimiva termi myös 2020-luvulla.

– Jääkiekkopiireissäkin puhutaan siitä, kun on paljon otteluita tulossa.

Perinteiden korvaaminen kristillisillä vastineilla on tutkimuksen piirissä hyvin tunnettu mekaniikka. Sitä kutsutaan latinalaisella termillä translatio christiana.

Historiallisesti katsoen itämaan tietäjien saapuminen Jeesusta kunnioittamaan on heikolla pohjalla, mutta kirkon oppien kehittelijöiden kannalta se on herkullinen tarinan itu. Kristinuskoon on nimittäin rakennettu näppärästi sisään se, että kaikki kansat täytyy tehdä Jeesuksen opetuslapsiksi, professori Heikkilä kertoo.

700-luvulla meillä on jo vakiintunut tarina, jossa tulijoita on kolme. Tietäjistä on siinä vaiheessa tullut kuninkaita. Se tarkoittaa sitä, että kuninkaatkin alistuvat symbolisesti uuteen uskoon. Kolme kuningasta edustavat eri ikäkausia: yksi heistä on parikymppinen, toinen neljissäkymmenissä ja kolmas kuusissakymmenissä. Näin yksi edustaa tulevaisuutta, yksi nykyisyyttä ja yksi menneisyyttä.

Bartolomé Esteban Murillon vuosien 1655-1660 välillä maalamassa Kuninkaiden kumarruksessa on kuvattu kolme eri ikäistä ja eri maailmankolkkia edustavaa itämaan tietäjää.­

Kuninkaat ovat lähtöisin eri valtakunnista ja edustavat eri etnisiä taustoja: yksi on eurooppalainen kalpeanaama, yksi tummaihoinen ja kolmas jotain siltä väliltä.

– On ajateltu, että he ovat edustaneet noihin aikoihin tunnettua kolmea maanosaa, Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Symbolisesti koko tunnettu maailma kumartaa Jeesukselle.

Jeesukselle tuodut lahjat, kulta, pyhä savu ja mirha, ovat Heikkilän mukaan tunnettuja uhrilahjoja myös muiden kulttien piireissä. Öljystä, yrteistä ja tuoksuvan puun mahlasta tehtyä mirhaa käytettiin kuninkaiden voitelussa. Se oli keskiajalla symbolisesti tärkeää ja ajateltiin, että hallitsijan tuli saada paavilta voitelu ollakseen Jumalan hyväksynnän saanut kuningas.

Etenkin katolisessa kirkossa ajatellaan yhä, että pyhyys tarttuu. Siksi pyhimysten luut ovat tärkeitä paitsi muistoesineinä, mutta myös siksi, että pyhimys on niissä tavallaan itse läsnä. Keisari Fredrikin kansleri von Dassel ymmärsi tämän hyvin.

Kun keisarilla yhtäkkiä olikin hallussaan itämaan tietäjien, kolmen aiemman Jeesusta kunnioittamaan saapuneen kuninkaan pyhäinjäännökset, oli se symbolisesti erittäin merkittävää ja pönkitti keisarin valtaa.

Kolmen kuninkaan pyhäinjäännökset Kölnin tuomiokirkossa.­

– Ne ovat kuitenkin täysin feikkiä siitä huolimatta, että niitä edelleenkin kunnioitetaan pyhäinjäännöksinä. Koko tarina oli ilmiselvästi keisarin kanslerin keksintöä. Varhaisemmissa lähteissä ei ole mitään todisteita siitä, että Milanossa olisi ollut minkäänlaista kolmen kuninkaan kulttia. Kun milanolaiset itse kuulivat tästä, he pöyristyivät ja ajattelivat, että heiltä on viety mahtava aarre. Näin ei tietenkään ollut.

Oli miten oli, kansleri von Dasselin juoni onnistui yli odotusten. Keisari sai tukea asemalleen ja kansleri itse jotakin sellaista, mitä voimme ihastella vielä tänäkin päivänä.

Pyhäinjäännöksiä varten Kölniin rakennettiin valtavan mahtava tuomiokirkko. Kolmen kuninkaan luut ovat yhä edelleen sen tärkein uskonnollinen aarre.

Reilu vuosikymmen myöhemmin kuollut Kölnin ja Italian arkkikansleri von Dassel sai myös hautapaikkansa uudesta jättikirkostaan ja rintakuvansa pyhimysten luiden yhteyteen.

Juttua muokattu 6.1. kello 13. Toisin kuin jutussa aiemmin luki, Johannes Kastaja oli Raamatun mukaan puoli vuotta Jeesusta vanhempi, ei nuorempi.

Itämaan tietäjien pyhäinjäännökset Kölnin tuomiokirkossa. Pyhäinjäännöskaapissa lukee tietäjien nimet.­

Kölnin tuomiokirkko.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?