Saara Kankaanrinnan kolumni: Paljonko on kassassa elävää Itämerta? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Paljonko on kassassa elävää Itämerta?

Jos ymmärtäisimme miten pallo toimii, arvioisimme ekologisella valuutalla asioita, kirjoittaa Saara Kankaanrinta kolumnissaan.

28.12.2020 8:00

Katson talven keskellä liplattelevaa Itämerta ja mietin sen arvoa. Olen työssäni nähnyt hintalapun Itämerelle, pölyttäjille, ilmastonmuutokselle ja elonkirjolle.

Eurot antavat yhteisen kielen ja helpottavat päätöksentekoa. Samalla paljastuu tärkein arvomme: talous.

Raha on vaihdannan väline ja talous on ohittamaton realiteetti. Mutta talouden ylikorostunut rooli on rakennevinous. Sen korjaaminen on valtava remontti, joka ei ole edes alkanut.

Jos ymmärtäisimme miten pallo toimii, arvioisimme ekologisella valuutalla asioita.

Laskisimme montako sukupuuttoa tulee tästä toimenpiteestä. Miten tappiollinen investointi on myrkkyjen päästäminen luontoon. Mikä on elinympäristöjen hävikki kun päällystämme asfaltilla alueen.

Budjetoisimme, mikä on maapallon ruoka-, happi- ja vesihuollon kannalta paras malli maankäytölle.

Voisimme arvioida toimien tolkkua ja arvoa. Raha tulee rahan luo, ja monimuotoisuus tulee monimuotoisuuden luo. Yksilajinen kasvatus on köyhä ekosysteemi, kallista keinottelua ekovaluutalla.

Myös luonnon tulostappio pitäisi korvata.

Ei ole uusi ajatus, että luontoa heikentävän tahon tulee ylihyvittää sen haitta ennallistamalla tai suojelutoimien avulla.

 Ekovelka on veli otettaessa, mahdottomuus maksettaessa.

Professori Janne Kotiaho ja tutkimusjohtaja Atte Moilanen ovat esittäneet ekologista kompensaatiota jo kauan. Kun kompensaatio olisi pakollinen ja niin suuri, ettei nettotappiota tulisi, se kannustaisi malttiin.

Suojelusta on jo kansainvälisesti sovittu. Siitä pitäisi pitää kiinni samalla kunnialla kuin sotakorvausten maksusta.

On ehdotettu myös, että valtiot ottaisivat bruttokansantuotteen rinnalle käyttöön ”vihreän kirjanpidon”. Se kertoisi, mitä arvokasta luontoa, lajeja ja elinympäristöjä valtiossa on.

Ollaanko plussalla vai miinuksella, paljonko on kassassa jäljellä, mikä on elonkirjon run rate. Tuloslaskelma ja tase käyttöön. Ekovaluutta toimisi mikro- ja makrotasolla.

Vihreä kirjanpito olisi mittari, jossa kasvuun panostettaisiin yhtä tarmokkaasti kuin nyt vanhanaikaiseen BKT:een. Työhön valjastettaisiin valtakunnan parhaat ekologit.

Suomessa luonnon tilaa ja muutosta on havainnoitu tarkoin ja pitkin aikasarjoin. Jatkon varmistaminen ja kaiken tiedon yhdistäminen päätöksentekoon voisi olla Suomen uusi ylpeydenaihe.

Kun ekovaluutat loppuvat, nousee hiki otsalle. Keskuspankki ei ehdi painaa uusia eliölajeja tai elinympäristöjä kuin tuhansien, satojen tuhansien tai miljoonien vuosien aikataululla.

Valuuttakriisi on ihmisen kannalta totaalinen. Ekovelka on veli otettaessa, mahdottomuus maksettaessa.

Toivoisin näkeväni Martti Hetemäen kaltaisen auktoriteetin, joka jyrähtäisi vuoden huolestuttavasta ekobudjetista: ”Nyt on pakko leikata. Tätä velkaa emme jätä perinnöksi.”

Rannalla mietin, miten kiire meillä on. Meidän on pystyttävä sitomaan euro ekovaluuttaan. Silloin emme ole pelkästään kestäviä vaan jopa uudistavia.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?