Jari Aarnio järkyttyi elinkautisesta – valittaa hovioikeuteen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jari Aarnio järkyttyi elinkautisesta – valittaa hovioikeuteen

Aarnio on tuomittu murhasta elinkautiseen vankeuteen. Entinen rikollispomo Keijo Vilhunen välttyi tuomiolta.

22.12.2020 14:14 | Päivitetty 22.12.2020 18:55

Huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio, 63, on tuomittu elinkautiseen vankeuteen Vuosaaren palkkamurhasta.

Rikollisryhmä United Brotherhoodin entinen johtaja Keijo Vilhunen, 60, puolestaan välttyi tuomiolta.

Syyttäjät olivat vaatineet molemmille miehille elinkautista vankeutta ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin murhasta.

  • Yllä olevalla videolla Aarnio ja Vilhunen kuvattuna käräjäoikeudessa viime syyskuussa.

Aarnion pitkäaikainen asianajaja Riitta Leppiniemi sanoo IS:lle, että elinkautinen tuomio oli Aarniolle ”suuri järkytys”.

– Kyllä Aarnio siitä valittaa, sanoo Leppiniemi.

Ratkaisussa on Leppiniemen mukaan epäselviä oikeudellisia kysymyksiä, mutta hän ei ole ehtinyt perehtyä tuomioon vielä tarkemmin.

Hän sai tuomion – liki 140-sivuisen prujun – samaan aikaan kuin mediakin, siis vähän yli kaksi iltapäivällä.

– En ole pystynyt tässä aikataulussa käymään sitä vielä läpi. Se tehdään rauhassa sitten, kun valmistellaan valitusta.

Ünsal surmattiin Suomessa lokakuussa 2003 kostoksi siitä, että hän oli vienyt yli kaksi miljoonaa kruunua Arlandan arvokuljetusryöstössä saadusta saaliista. Palkkamurhasta tuomittiin aikoinaan sekä murhan ruotsalainen tilaaja että kolme Ünsalin surmannutta suomalaisrikollista.

Käräjäoikeuden mukaan Aarnio tiesi murhasuunnitelmasta, mutta jätti teon poliisina estämättä. Vilhusen taas epäiltiin järjestelleen murhasuunnitelmaan liittyneitä asioita Suomen päässä, mutta näyttö ei riittänyt hänen tuomitsemiseensa.

Vilhusen puolustuksen mukaan entinen rikollispomo päinvastoin yritti estää murhan tapahtumisen ja antoi siitä tietoja Aarniolle. Vilhunen oli toiminut poliisin tietolähteenä 1990-luvun lopusta lähtien koodinimellä ”Äijä”.

Aarnion kohdalla kyse on niin sanotusta epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta. Hänen ei siis epäillä osallistuneen itse murhan tekemiseen tai suunnitteluun.

Helsingin käräjäoikeuden mukaan Aarnio oli Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön johtajana tietoinen Ünsaliin kohdistuneesta henkirikosuhasta jo vuoden 2003 kesäkuussa – siis jo kuukausia ennen varsinaista murhaa.

Palkkamurhan uhrin Volkan Ünsalin ruumista ei koskaan löydetty. Palkkamurhasta tuomitun Jani Leinosen mukaan ruumis olisi haudattu Porvooseen kohtaan, jossa kulkee nykyään tie.­

Aarnion itsensä mukaan hän ei ollut kuullut murhasuunnitelmasta kuin ”löyhiä huhuja”, joiden perusteella ei voinut toimia.

Käräjäoikeuden tulkinta on hyvin toisenlainen: oikeuden mukaan Aarnion tiedot suunnitelmasta olivat tarkkoja ja täsmentyivät matkan varrella. Hän sai tietää niin Ünsalin tulosta Suomeen kuin siitä, ketkä toimisivat palkkamurhaajina.

– Aarnio olisi voinut estää Ünsalin surmaamisen varoittamalla tätä ja antamalla tälle oikeaa ajantasaista tietoa, katsoo käräjäoikeus.

Käräjäoikeuden mukaan epäiltyihin palkkamurhaajiin kohdistettiin Aarnion järjestämänä tarkkailua ja puhelinkuuntelua, mutta Aarnio ei kertonut kyseisiä toimia toteuttaneille poliiseille murhasuunnitelmasta, vaan piti kaikki tiedot itsellään.

– Aarnion aktiivinen toiminta tiedon hankkimiseksi tekijöistä ja toisaalta uhrin varoittamisen laiminlyönti osoittavat hyvin moitittavaa piittaamattomuutta toisen hengestä, toteaa käräjäoikeus.

Käräjäoikeuden mielestä Aarniolle syntyi menettelynsä takia suojeluvastuu. Koska hän ei kertonut tietojaan muille poliiseille, velvollisuus murhan estämiseksi on ollut yksin hänellä. Hänellä olisi ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää Ünsalin murha.

– Aarnio on pitänyt tiedon itsellään, laiminlyönyt kaikki mahdolliset tehokkaat henkirikoksen estävät toimet ja laiminlyönnillään päättänyt Ünsalin oikeudesta elämään ja sen päättymiseen.

Tausta: Vuosaaren palkkamurha 2003

1. Vuonna 2003 tapahtuneesta henkirikoksesta tuomittiin aikoinaan suomalaisrikolliset Janne Raninen, Jani Leinonen, Raimo Andersson ja murhan ruotsalainen tilaaja Leopoldo Gonzalez Carmona. Heistä Ranista ja Leinosta kuultiin todistajina uudessa oikeudenkäynnissä. Andersson kuoli henkirikoksen uhrina ennen oikeudenkäyntiä ja Gonzalez Carmona kieltäytyi oikeudessa todistamasta, vaikka olikin esitutkinnan aikana kertonut versionsa tapahtumista.

2. Palkkamurhan motiivina oli se, että Ünsal oli varastanut Tukholman Arlandan arvokuljetusryöstöstä saatuja rahoja. Eräässä vaiheessa hänen hengestään oli luvattu jopa viiden miljoonan kruunun palkkio. Uhan vuoksi Ünsal oli päässyt todistajansuojeluohjelmaan Ruotsissa, mutta hän irrottautui ohjelmasta.

3. Ünsalin houkutteli Suomeen Janne Raninen, joka oli hänen lapsuudenystävänsä.

4. Ünsal surmattiin lokakuussa 2003 Helsingissä Vuosaaren Kallvikintiellä sijaitsevassa kerrostaloasunnossa. Murhan aikaan asunnon vuokralaisena oli Jani Leinonen.

5. Ünsalin ruumista ei ole löydetty tähän päivään mennessäkään. Leinosen mukaan Ünsal haudattiin Porvooseen, ja sittemmin haudan päälle rakennettiin tie.

Juttua päivitetty kauttaaltaan kello 15.40.

Täydennetty asianajaja Riitta Leppiniemen kommenttia kello 16.58.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?