Tutkija: Mannerheim oli kolonialisti, kun ampui tiikereitä norsun päältä – tällaisia olivat Intian-matkat, joihin marsalkka osallistui ”valkoisen metsästäjän roolissaan” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tutkija: Mannerheim oli kolonialisti, kun ampui tiikereitä norsun päältä – tällaisia olivat Intian-matkat, joihin marsalkka osallistui ”valkoisen metsästäjän roolissaan”

Ensin kaksi pentua, sitten ihmissyöjätiikeri ja kolme muuta.

Mannerheimin kaataman ihmissyöjätiikerin talja viettää vanhuudenpäiviä Mannerheim-museon lattialla.­

10.12.2020 8:28

Marsalkka Mannerheim kävi kaksi kertaa Intiassa metsästämässä tiikereitä Intian ja Nepalin rajaseudulla.

Nyt marsalkan Intian-matkojen luonne on kyseenalaistettu arvovaltaisessa Historiallisessa Aikakauskirjassa, jota julkaisee Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto.

Vuonna 1928 Mannerheim joutuu tyytymään kahden tiikerinpennun ampumiseen, kun hänen jahti-isäntänsä, brittiläinen eversti Faunthorpe, oli ensin ampunut niiltä emon. Kolmas pentu oli tarkoitus tuoda elävänä Korkeasaareen, mutta se ehti kuolla.

Vuoden 1937 matkalla Mannerheim oli Nepalin maharadzan Joodha Shumster Jung Bahadur Ranan jahtivieraana saaden norsun selästä tähdäten kellistettyä tuliterällä kaksipiippuisella Purdey-kiväärillään tiikeriksikin kookkaan ”ihmissyöjätiikerin”.

Mannerheim (vas), Nepalin maharadza ja juuri kaatunut ihmissyöjätiikeri.­

Apuna oli 80 norsua 400 apumiestä.

Ihmissyöjätiikerin taljaa säilytetään Mannerheim-museon salongin lattialla Helsingin Kaivopuistossa.

Samalla matkalla kaatui kolme muutakin tiikeriä. Yhden talja on Helsingin Santahaminassa Jääkäritalossa, toisen talja on rakuunaperinteistä tunnetun Lappeenrannan Upseerikerholla. Yhtä on säilytetty museon vintillä.

Upseerikerhon talja jouduttiin suojaamaan vitriinillä, kun tiikerin pää alkoi mystisesti menettää viiksiään, jopa kitaran nailonkielistä tehtyjä alkuperäisiä viiksiä korvaavia viiksiä. Syyksi epäiltiin uskomusta, että viskilasissa uitettuna viikset antavat mieskuntoa.

Ihmissyöjätiikerin talja lepää Mannerheim-museon lattialla.­

Oliko kyse vain tiikereiden metsästämisestä, an sich, kuten saksalaiset sanovat?

Tuoreessa Historiallisessa Aikakauskirjassa Suomen Akatemian tutkijatohtori Raita Merivirta heittää Mannerheimin tiikerinmetsästyksen ylle kolonialismin synkän varjon.

Merivirran mukaan Mannerheim osallistui ”valkoisen metsästäjän roolissaan” kolonialistisen hallinnon ylläpitoon, hallinnon, joka ”perustui rotuun ja luokka-asemaan”.

Intian itsenäistymispyrkimykset olivat viimeistään jälkimmäisen matkan aikana ylittäneet kansainväliset uutiskynnykset, mutta Merivirta ei löytänyt Mannerheimin Intia-kirjoituksista yhtä ainoaa mainintaa Kongressipuolueesta, Gandhista tai Nehrusta.

Mannerheim tiikerijahdissa norsun selässä. Ajoon osallistui 80 norsua ja 400 paikallisista alkuasukkaista koottua apumiestä.­

Sen sijaan hän löysi viitteitä ”rodullisesta ja sivistyksellisestä ylemmyydentunnosta” suhteessa tiikerinmetsästyksen aputyövoimaan eli Mannerheimin sanoin ”alkuasukkaisiin”.

Shikarissa eli suurriistan huvimetsästyksessä alkuasukkaiden piti etsiä korkeassa heinikossa lymyilevät tiikerit ja toimia hengenvaarallisissa olosuhteissa ajomiehinä.

Intian brittiläinen yläluokka vaani tiikereitä puuhun rakennetusta kojusta (macha) tai yhtä ylhäältä norsun selästä, mikä tapa oli omaksuttu suurmoguleilta.

Mannerheimin mukaan alkuasukkaat toimivat tiikerijahdissa ”vaistojensa ja tietojensa” varassa.

Vaistonvaraisuuden korostaminen on Merivirran mukaan kolonialistiselle diskurssille tyypillinen rasistinen piirre ja ”rasismi täydensi ideologisesti sekä imperialismia että nationalismia ja loi perustan kolonialismille”.

Merivirta ei löydä Mannerheimin kirjoituksista lainkaan pohdintaa siitä, miten valtavaa aputyövoiman määrää jahtien järjestäminen edellytti. Sen sijaan Mannerheim kuvailee innostuneena jahtien ja leirien loistokkuutta.

Yhteenvetona Merivirta katsoo Mannerheimin antaneen täyden tukensa brittiläiselle kolonialismille Intiassa ja ”ottaneen vastaan hänelle annetun roolin yhtenä kolonialisteista kolonialistien keskuudessa”.

Ohimennen Merivirta mainitsee, ettei Mannerheimia tuntunut lainkaan kiinnostavan aikakauden nouseva aate, eläinsuojelu.

Historiallisen Aikakauskirjan tuoreen numeron artikkeleiden yhteinen teema on Suomen suhde kolonialismiin. Se on on erään määritelmän mukaan toimintaa, jossa valtio hallitsee omien valtiorajojensa ulkopuolella sijaitsevaa maata, siirtomaata.

Mannerheimin ampuman tiikerin talja Santahaminan Jääkäritalossa.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?