Kommentti: Haavisto-tapaus paljasti ministerivastuun ”luonnottomuuden” – Suomen syytä lopettaa kaksinaismoralistinen Puolan ja Unkarin neuvominen ja siivota ensin omat nurkkansa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Haavisto-tapaus paljasti ministerivastuun ”luonnottomuuden” – Suomen syytä lopettaa kaksinais­moralistinen Puolan ja Unkarin neuvominen ja siivota ensin omat nurkkansa

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) virkatoimien käsittely eduskunnan perustuslakivaliokunnassa oli puuduttavaa katseltavaa – toki myös avartavaa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

9.12.2020 18:50

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan toiminta Haavisto-asiassa paljastaa karulla tavalla, mitä tapahtuu kun tuomiovalta ja politiikka sekoittuvat keskenään.

Yleensä oikeusvaltion nimeen vannovassa demokratiassa, kuten Suomessa, poliittinen valta ja oikeuslaitos kulkevat erillään. Suomessa eräänlaisena poikkeuksena on ministerin oikeudellinen vastuu. Sen punnitsemiselle on perustuslain suojaama oma reittinsä: poliisitutkinta, perustuslakivaliokunta, eduskunnan suuri sali ja viimeisenä etappina valtakunnanoikeus.

Haaviston rikosepäily liittyi al-Holin leirillä Syyriassa olevien suomalaisten kotiuttamiseen ja Haaviston epäiltyyn lainvastaiseen menettelyyn, kun hän halusi siirtää asian hoidon yhteydessä konsulipäällikkö Pasi Tuomisen toisiin tehtäviin.

Ilta-Sanomat uutisoi asian vuosi sitten joulukuussa.

IS paljasti ulkoministeri Pekka Haaviston hankkeen vuosi sitten.­

Erinäisten vaiheiden jälkeen perustuslakivaliokunta päätyi mietinnössään ratkaisuun, että ministeri Haavisto on toiminut lainvastaisesti ja moitittavasti. Ministerisyytteen kynnys ei kuitenkaan valiokunnan mukaan ylity eli valtakunnanoikeuteen ei lähdetä. Syytteiden nostamiselle ei siis ole edellytyksiä.

Odotettu ratkaisu, johon käytettiin aikaa lähes vuosi. Syytekynnys on korkea. Valtakunnanoikeudessa ei ministereitä ole juuri rampannut, edellinen oli ministeri Kauko Juhantalo vuonna 1993.

Ottamatta sinänsä kantaa valiokunnan mietintöön ja Haaviston asemaan ministerinä, järjestelmää voi ja pitää arvostella.

Puutteita on ja paljon.

Ei tarvitse olla valtiosääntöjuristi ymmärtääkseen, että systeemi on rankasti politisoitunut, vaikka muuta väitetäänkin. Valiokunnan jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon (vihr) lähettämä sähköposti paljasti prosessin todelliset kasvot: hän yritti saada hallituspuolueiden valiokuntajäsenet tukemaan Haavistoa ja kannattamaan pehmeämpää ilmaisua valiokunnan mietinnön tekstissä.

MTV:n uutisoima sähköpostiviesti herätti hämmästystä. Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen pitää erikoisena, että valiokunnassa lähetellään tuon sisältöisiä, jäsenten kannanmuodostukseen vaikuttavia viestejä.

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto lähetti sähköpostia perustuslakivaliokunnan hallituspuolueiden jäsenille.­

Historian ja perustuslain asiantuntijalle viesti saattaa näyttäytyä sokkina, mutta ei kaikille. Ehkä viestittely onkin, anteeksi vain, arkipäivää. Alanko-Kahiluoto jäi vain siitä kiinni. Ministerin asian käsittely perustuslakivaliokunnassa on aina läpeensä politisoitunutta, ei siitä kauhistumiseen tarvita kansanedustajan sähköpostia.

Pelkkä maalaisjärki riittää.

Jo asian vireille saaminen on politiikkaa, puhumattakaan siitä, kun valiokunta hioo sana ja pykälä kerrallaan yksimielistä kannanottoaan. Aloitteen tekijät voivat istua valiokunnassa tuomareina ikään kuin omassa asiassaan. Outoa.

Valiokunnan työ pohjautuu poliisitutkintaan ja asiantuntijoiden kuulemiseen, mutta varsinaisessa päätöksessä tulee eteen hallitus vastaan oppositio -asetelma. Ei puoluepoliitikko voi muuttua kansanedustajasta puolueettomaksi oikeusoppineeksi laittaessaan perustuslakivaliokunnan oven takanaan kiinni.

Tai sitten tapahtuu muodonmuutos, joka hakee vertaistaan luonnontieteen historiassa.

Tästä ei nykysysteemissä päästä, ja on aivan turha leikkiä mitään muuta. Paremminkin voisi kysyä, milloin tämä kaksinaismoralistinen pelleily ymmärretään lopettaa.

Monet oikeusoppineet ovatkin kritisoineet järjestelmää kovin sanoin.

Entinen oikeuskansleri, arvostettu perustuslakiasiantuntija Jaakko Jonkka sanoi Ylen haastattelussa, että eduskunnan suuren salin äänestys rikosepäilyistä on ”luonnotonta” ja ministerin oikeusvastuun valvominen pitäisi uudistaa nopeasti.

Perustuslakivaliokunnan poliittisesta käsittelystä olisi hänen mielestään luovuttava; poliisitutkintaa seuraisi suoraan syyttäjän harkinta ja sitten tuomioistuin.

– Käsittelyn pitäisi mennä normaaliin tapaan kuten rikosasioita käsiteltäessä tapahtuu. Syyteharkinnan tekisi oikeudellinen elin eli esimerkiksi valtakunnansyyttäjä tai oikeuskansleri. Tämä selkiyttäisi myös ministerin oikeudellisen ja poliittisen vastuun eroa, Jonkka sanoi Ylellä.

Jonkan ehdotus tarkoittaisi perustuslain muuttamista.

Jonkka ei Ylen haastattelussa ottanut kantaa Haaviston tapaukseen, vaan puhui yleisellä tasolla. Ymmärrettävää, koska Jonkka oli itse antamassa lausuntoa valiokunnalle. Syytekynnykseen väitöskirjassaan perehtynyt Jonkka kuitenkin suositti lausunnossaan asian viemistä valtakunnanoikeuteen.

Joka tapauksessa Haaviston asian käsittely on tuonut päivänvaloon Jonkan esiin nostamat epäkohdat: nykyjärjestelmä on outo sekasikiö oikeutta ja politiikkaa eli siis aika kaukana demokratiaan kuuluvasta vallan kolmijako-opista.

Tämä voi herättää kysymyksiä muuallakin.

Suomi on nimittäin EU:ssa profiloitunut oikeusvaltioperiaatteen ajajana.

Suomi kauhistelee Unkarin ja Puolan oikeusjärjestelmien politisoitumista ja demokraattisten vapauksien polkemista. Suomesta annetaan sormi pystyssä ohjeita Eurooppaan. Kannattaisiko Haavisto-tapauksesta ottaa oppia ja laittaa ensin oma pesä kuntoon?

Jos olisin Puolan presidentti Andrzej Duda tai Unkarin pääministeri Viktor Orbán, kysyisin suomalaisilta vastuupoliitikoilta, mitä tämä teidän ministerinne rikosoikeudellisen vastuun valvominen sitten on. Eikö tässä kohdassa Suomenkin oikeusjärjestelmä ole vahvasti politisoitunut, kun ministerin poliittinen ja oikeudellinen vastuu menevät sekaisin?

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) menossa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuultavaksi.­

Ehkä toinen asia, josta kannattaisi keskustella enemmän on virkakoneiston ja poliitikkojen suhde ylipäätään.

Ministerit valtavine avustajakaarteineen ovat ottaneet valmisteluun asioita, jotka perinteisesti ovat kuuluneet ministeriön viranhaltijoille, virkavastuulla. Tästähän Haaviston ja konsulipäällikkö Pasi Tuomisen välisessä ja poliisitutkintaan edenneessä kiistassa oli pohjimmiltaan kyse.

Kun juhlapuheista huolimatta poliittisista virkanimityksistä ei ole päästy eroon, politisoituminen ikään kuin luikertelee myös virkakoneiston sisälle – entistä vahvempana.

Se taas on omiaan rapauttamaan perusteellista ja hyvää lainvalmistelua.

Tästähän on ollut karmeita esimerkkejä.

Muitakin kuin sote.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?