Ainon, 99, maanantai-iltapäivät ovat nyt yhtä iloa – syy on Anna, 21 - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ainon, 99, maanantai-iltapäivät ovat nyt yhtä iloa – syy on Anna, 21

Aino Lehtosen, 99, ja Anna Oikarisen, 21, lempipuuhaa on vanhojen suomalaisten elokuvien katselu.

Anna Oikarisen ja Aino Lehtosen lempipuuhaa on katsoa yhdessä vanhoja suomalaisia elokuvia.­

6.12.2020 11:09

Pimeinä syyskuukausina maanantai-iltapäivät ovat Aino Lehtoselle, 99, piristäviä poikkeuksia. Silloin luokanopettajaopiskelija Anna Oikarinen, 21, käy pitämässä Jyväskylässä yksin asuvalle Lehtoselle seuraa.

Oikarinen työskentelee Gubbena, mikä tarkoittaa, että hän käy joka maanantai kahden tunnin vierailulla Lehtosen luona.

Kaksikon lempipuuhaa on katsella televisiosta vanhoja suomalaisia elokuvia.

– Kun yksin asuu, niin seura on aina hyväksi, Lehtonen kertoo.

– Meillä on aina mukavaa ja rentoa. Silloin ei tule mietittyä koulumurheita, Oikarinen kuvailee.

Koronan varjostama vuosi on ollut lottana Suomen sodissa palvelleelle Lehtoselle monella tavalla poikkeuksellinen. Hän on nähnyt normaalia harvemmin jälkikasvuaan: poikaansa, lapsenlapsiaan, lapsenlapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsenlapsiaan.

 Ei pidä murehtia, vaan antaa surujen ja ilojen tulla – ja tehdä töitä.

Keväällä 6 000 Suomen sotien elossa olevaa veteraania ja kaikki yli 70-vuotiaat joutuivat eristykseen – tilanteen seurauksena moni sotaveteraani ei ole käynyt vuoteen ulkoilemassa. Toisten psyykkinen ja fyysinen toimintakyky on romahtanut kotiin jäämisen seurauksena.

Aino Lehtosella, 99, ja Anna Oikarisella, 21, on aina mukavaa yhdessä.­

Lehtonen myöntää, ettei vuosi ole ollut aivan helppo hänellekään, iloiselle karjalaisrouvalle.

– Olen ollut vain kotona. Ei ole ollut niin paljon kanssakäymistä kuin aiemmin. Olen ollut hyvin seurallinen ja ollut paljon mukana yhdistyksissä, Lehtonen kuvailee omaa tilannettaan.

Pandemia vertautuu Lehtosen mielessä 1950-luvulla Suomessa levinneeseen lapsihalvaukseen eli polioon, joka halvaannutti monia hänen tuttaviensa lapsia.

– Korona on vielä pahempi, koska se tarttuu niin herkästi. Ei silloin (1950-luvulla) laitettu tällaisia rajoituksia ja varotoimia.

 Korona on vielä pahempi kuin polio, koska se tarttuu niin herkästi.

Poikkeusaikana Lehtonen juhlii itsenäisyyspäivää poikkeuksellisesti kotona.

– Kun ei voi mihinkään mennä, niin laitan kotona kynttilät ikkunalle.

Aiempina vuosina Lehtonen on kutsuttu milloin kaupungin, milloin sotaveteraanien itsenäisyyspäivän juhliin. Seitsemän vuotta sitten hän sai tasavallan presidentiltä kutsun Linnan juhliin. Ne pidettiin vuonna 2013 Presidentinlinnan remontin vuoksi Tampereella.

– Meillä oli oma huone, emmekä olleet siellä sumpussa, missä kaikki muut. Pöytäseurana oli suuria herroja ja minunkin pöydässä oli merijalkaväen komentaja. Presidentti kävi joka pöydässä tervehtimässä. Ruokaa ja juomaa oli riittämiin, Lehtonen kertoo ikimuistoisista juhlista.

Aino Lehtonen on kotoisin Valkjärveltä Karjalankannakselta. Kun talvisota alkoi, viisilapsisen perheen esikoistytär lähti 19-vuotiaana lotaksi. Muu perhe joutui evakkoon Padasjoelle.

– Olin talouskomppaniassa ja työskentelin kanttiinissa. Iso kanttiini oli yötä päivää auki. Siellä myytiin kaikkea, mitä sai. Kaikista eniten myytiin korviketta, kyniä ja lehtiöitä. Ruokaa ei ollut mitään. Se oli korttiaikaa.

 Silloin oli tanssikielto, mutta solisti sanoi, että tanssikaa, että hän ei tiedä sitä.

Kanttiinissa Lehtonen tapasi tulevan sulhasensa, mikkeliläisen ylikersantin. Pariskunnan häitä tanssittiin välirauhan aikana Valkjärvellä.

– Koko kylä oli kutsuttu häihin. Sotilaat tulivat sinne soittamaan. Silloin oli tanssikielto, mutta solisti sanoi, että tanssikaa, että hän ei tiedä sitä, Lehtonen nauraa.

Parin esikoispoika syntyi vuonna 1944. Sotien jälkeen perhe muutti Mikkeliin, missä viittä vuotta myöhemmin syntyi toinen poika. Sittemmin Lehtoset muuttivat Jyväskylään.

Mies oli johtotehtävissä Pauligilla ja Fazerilla. Lehtonen kertoo olleensa ”edustusrouva”, mutta tehneensä vapaaehtoistöitä muun muassa sotilaskodissa, Punaisella Ristillä ja lastensairaalassa 60 vuoden ajan.

Leskeksi Lehtonen jäi 25 vuotta sitten. Toinen elämän varrelle osunut suuri menetys oli toisen pojan kuolema työtapaturman seurauksena.

Aino Lehtonen on ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Hän uskoo, että pitkän iän salaisuus piilee positiivisessa elämänasenteessa.

– Ei pidä murehtia, vaan antaa surujen ja ilojen tulla – ja tehdä töitä, hän antaa vinkiksi muille.

Anna Oikarinen tekee vierailuja Lehtosen luona opintojensa ohessa osa-aikatyönä. Annan työ on osa Gubbe- vanhuspalvelua, jonka Lehtoselle ovat mahdollistaneet Sotiemme Veteraanien / Sotiemme Naiset -keräys ja Me-säätiö.

– Gubbe parantaa ikäihmisten fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä. Ajatuksena on, että sama luottohenkilö käy viikoittain ikäihmisen luona ulkoiluttamassa, kannustamassa jumppaan ja olemalla iloisena seurana, Gubben toinen perustaja Sandra Lounamaa kertoo yrityksen ydinajatuksesta.

Myös esimerkiksi Punainen risti järjestää ystävätoimintaa. Vastaavanlaisia maksullisia ulkoilu- ja seurapalveluja tarjoavat Suomessa muutkin yritykset, kuten esimerkiksi Seurana, Ilostu ja Suomen Seniorihoiva.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?