Jyrki Lehtolan kolumni: Taiteilijat ovat herkullisimmillaan, kun ne ajattelevat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jyrki Lehtolan kolumni: Taiteilijat ovat herkullisimmillaan, kun ne ajattelevat

Onneksi on taiteilijat, jotka näkee olennaisen eli ittensä puhumassa yhteiskunnasta, ja vain siitä voi muutos alkaa, kirjoittaa Jyrki Lehtola.

4.12.2020 8:00

Terveisiä täältä Kainuusta kaikkialle Suomeen!

Minä oon aina ollut sillä lailla kulturelli, että minusta on ihanaa, kun taiteilijat ajattelevat. Siksi meille tulee Helsingin Sanomatkin.

Aina kun siellä ”Hesarissa” on taiteilija ajatellut, luetaan ukon kanssa lehteä ääneen ja itketään ilosta. Lapsetkin on jo muuttaneet kaupunkiin, niin me voidaan taiteilijan avulla muistella, että just tollasta oli kun lapset oli pieniä.

Tehtiin viikonloppuna ihan glögit sen kunniaksi, kun Ville Virtanen oli ”Hesarissa” ajatellut yhteiskuntaa niin tuimana, että yhteiskuntaa varmasti hävetti.

Ville puhui viisaita #metoo-liikkeestä ja kuinka se on saanut vallankumouksen aikaan. Mahtavaa kuulla, että näin on, kun ei sitä ole täällä kylillä huomannut, samaa häviäjien riistoa niin kuin aina.

Ukon kanssa luultiin, että tämä #metoo jäi vain taiteilijapiireihin, mutta ei jäänytkään, vaan Villen mukaan ”laajeni kaikille yhteiskunnan osa-alueille”. Täytyy varmaan hankkia silmälasit, kun en oo mitään nähnyt!

Kyllä nauratti oma tyhmyys! Onneksi on taiteilijat, jotka näkee olennaisen eli ittensä puhumassa yhteiskunnasta, ja vain siitä voi muutos alkaa.

 Ukkokin sanoi, että tän jutun jälkeen lähikaupan Raimo ei enää kattele Hellua niin kuin sokeaa huoraa, vaan niin kuin feministitoveria.

Ja miten ne osaakin vedellä mutkat suoriksi niin, että lopulta kaikki autot on semmoisena ihanan jouluisena tulimerenä jyrkänteen alla. Ei ollut tullut mieleenkään, että elokuvamaailman sisäinen keskustelu on yhteiskunnallinen vallankumous ja Jouko Turkka on Aku Louhimies ja feministinen elokuvateoria muuttaa kaiken, mutta niin tietty on, ukkokin sanoi, että tän jutun jälkeen lähikaupan Raimo ei enää kattele Hellua niin kuin sokeaa huoraa, vaan niin kuin feministitoveria.

Luultiin ukon kanssa, että kulttuurissa olisi hätä, kun koronan takia ei voi esiintyä, muusikot, näyttelijät, tekniikan työntekijät jonottavat sosiaalihuollossa ja kuorot kuolevat. Ei me täällä maalla ymmärretty, että suurin ongelma onkin Jouko Turkka.

Ukon kanssa on Luojaa kiitetty, että ihanaa elämää nuo taiteilijat saavat viettää, kun niille ei ole tapahtunut sataan vuoteen muuta kuin Jouko Turkka. Usein tulee ikävä Taatan joulusaarnoja, mutta nämä vuosittaiset Turkka-saarnat ovat melkein ihanampia. Ja varmasti vaatii rohkeutta käydä Turkan kimppuun, ei voi kuin kunnioittaa tällaista pelkäämättömyyttä, jota nykyajassa on liian vähän.

Rohkeasti Ville puhui miesneroistakin, kun se sanoi, että niiden aika on ohi. Hartaina katseltiin ukon kanssa isoja kuvia, joissa Ville katsoo jylhänä kameraan ja sitten melkein akateemikkona jonnekin, jonka vain Ville näkee (peiliä epäiltiin, kun on se niin komea) ja samalla kuunneltiin Villen 36 minuutin monologi, ja jos jokin on todiste siitä, että miesneron aika on ohi, se on miestaiteilijan 36 minuutin monologi.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?