Saara Kankaanrinnan kolumni: Jo Maamme-laulukin sanoo, mistä meidän täytyisi pitää huolta – ”Ei vettä, rantaa rakkaampaa...” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Jo Maamme-laulukin sanoo, mistä meidän täytyisi pitää huolta – ”Ei vettä, rantaa rakkaampaa...”

Jos vastasyntyneiden eloonjääminen lähtisi laskuun, reagoisimme heti. Emme pyörittelisi suunnitelmia hallituskaudesta toiseen. Emme luottaisi vain vapaaehtoisuuteen. Miksi luonnon kanssa ei ole näin, kysyy Ilta-Sanomien kolumnisti Saara Kankaanrinta.

30.11.2020 8:00

Seisoimme Linnan juhlien kättelyjonossa. Mieheni kuiskasi oviaukossa: ”mitähän juhlavaa sitä sanoisi presidentille”.

Kättelyyn tullessa silloinen presidentti Tarja Halonen, joka tiesi pienestä vauvastamme, kysyi välittömästi: ”Missäs pienokainen on?”

”Mummin hoivassa”, vastasin. Mieheni jatkoi: ”Mutta rintapumppu on mukana.” Siinäpä se juhlava lause.

Neuvola määrättiin lailla perustettavaksi joka kuntaan vuoteen 1949 mennessä. Tinkimättömästi nähtiin mitä on tehtävä. Ja toteutettiin se, poikkeusoloissakin.

Talous oli sodittu henkihieveriin. Kahvia ei haettu maski päällä vaan ostokortilla säännösteltynä.

Seuraavien vuosikymmenten aikana hyvinvointivaltiota rakennettiin, pitkälti metsiä hyödyntäen. Suo oli hyödytön, jopa haitake. Jokainen sukupolvi toimi ja toimii parhaansa mukaan.

Voimme edelleen olla ylpeitä hyvinvointivaltiostamme. Se on maailmalta katsottuna lähes utopia. Hyvä indikaattori on lähes maapallon matalin vastasyntyneiden kuolleisuus. Me pidämme kansalaisistamme huolta jo ennen syntymää.

Eetos hyvinvointivaltiosta on syvällä sinivalkoisessa sielussamme. Mutta mitä on tulevaisuuden hyvinvointi ilmastokriisin, luontokadon ja saasteiden keskellä?

Luonnonvarat ovat entistä enemmän hyvinvoinnin ytimessä. Ne tuottavat ”ekosysteemipalveluja” meille. Tuo kömpelö käsite tarkoittaa puhdasta ilmaa, juomakelpoista vettä, ruokaa, tautitorjuntaa, tulvien torjuntaa, ihmisen terveyttä ja elinkelpoista maapalloa. Olemassaolomme riippuu luonnosta.

Mutta lajit ja elinympäristöt hupenevat huolestuttavasti. Jos vastasyntyneiden eloonjääminen lähtisi laskuun, reagoisimme heti. Emme pyörittelisi suunnitelmia hallituskaudesta toiseen. Emme luottaisi vain vapaaehtoisuuteen. Miksi luonnon kanssa ei ole näin?

2020-luvulla pitäisi ymmärtää, että hyvinvoinnin keskeisiä rakenteita ovat saastumattomat joet, järvet ja Itämeri, monimuotoiset metsät, pellot ja kaupungit. Suo on suurin hiilivarastomme. Terve, elävä ja monimuotoinen maaperä on osa hyvinvointivaltiota.

Maaperä mikrobeineen säätelee vedenkiertoa, usein halvemmalla kuin rakennetut ratkaisut. Käsittelemätön luonto voi olla hyödyllisin sekä talouden että terveyden kannalta urbaanissakin ympäristössä.

Joskus luonnonvarat nähdään vain raaka-aineena tuotannolle. Biotalous ei ole vain sellua tai linnanjuhlakangasta. Se olisi hieno sana yhteiskunnalle, joka toimisi aidosti biologian ehdoilla, korjaten aiheutettuja häiriöitä ja tukien luonnon toimintaa.

Kun suojelemme, vaalimme ja ennallistamme luontoa, kun luonto on perusasetus kaikessa toiminnassamme, luomme korvaamatonta hyvinvointia. Itsellemme, ja vielä syntymättömille kansalaisille.

Tulevana sunnuntaina juhlimme Suomea. Maamme-laulukin sen sanoo: ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa. Ja rakkaimmista pidetään huolta.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?