Mika Aaltolan kolumni: Pikku prinssin neuvo Suomelle: aktiivinen uteliaisuus - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Pikku prinssin neuvo Suomelle: aktiivinen uteliaisuus

Machiavelli olisi eri mieltä, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

28.11.2020 8:00

Suomi on pyrkinyt tietoisesti löytämään asennon, joka ei olisi kivulias ja jatkuvasti vihoitteleva.

Ei ole yllätys, että uusin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko alkaa ystävyyden korostuksella: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja on vakaa ja ennustettava. Se perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin, yhteistoimintaan ja vaikuttamiseen Euroopan unionissa sekä sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään ja kansainväliseen oikeuteen nojaavaan monenkeskiseen yhteistyöhön.”

Luotamme vakaaseen maailmaan, jossa uurastus säännönmukaisuuden eteen nostaa todennäköisyyttä että huominen olisi samankaltainen, ennustettava.

Suomen olemuksellinen kokemus maailmasta pelkistyy usein yksin jäämisen kuvauksiin. Jopa maantieteellisesti olemme eristyksissä. ”Suomi on saari” -toteamus toistuu usein.

Ulkopolitiikan pitkä linja on vakaata rakentamista ylittää etäisyys ja hallita eristyksen negatiivisia piirteitä. Olemme päässeet maailmanluokkaiseksi yhteiskunnaksi, livahtaneet osin pois geopolitiikan sudenkuopasta maailmankatolle.

 Machiavelli kehottaa omaa prinssiään olemaan peloton leijona.

Ystävyys on ollut meille samaan aikaan sekä pakotettua ja lohdutonta, vaikkapa YYA-aikana. Tai ehkäpä on mahdollista madaltaa rajoja, kuten uskoimme Berliinin muurin sortuessa tai nyt puhuessamme yhteisistä arvoista.

Mieleen tulee ranskalaisen Antoine de Saint-Exupéryn kirja Pikku prinssi. Se kirjoitettiin maanpaossa, taustalla oli Saksan miehittämän Ranskan kansan hämmennys.

Kirjan nuori utelias prinssi kiertelee tehden havaintoja yksinäisyydestä, unohtamisesta ja menetyksestä mutta kaivaten ystävyyttä, jota hän löytää esimerkiksi tapaamastaan ketusta. Ystävyys syvenee askel askeleelta, suhde kesyyntyy: ”Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden”, sanoi kettu, ”mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt”.

Toinen karkotettu kirjailija Niccolo Machiavelli kuvaa Ruhtinas-teoksessaan maailmaa, jossa poliittiset toimijat ovat arvaamattomia, ahneita, kiittämättömiä, tekopyhiä teeskentelijöitä ja alati nälkäisiä hyötymään muiden heikkoudesta.

 Todellisuus on kuitenkin lohduttoman kesyttämätön. Kaikkien kanssa ystävyys ei vain ole mahdollinen.

Machiavelli kehottaa omaa prinssiään olemaan peloton leijona, joka kesyttää ketun saaden siitä sisäistä voimavaraa. Epäluotettava ei kannata olla. Kettumaisella leijonaprinssillä on aina täysin hyveelliseltä kuulostavia syitä rikkoa lupauksensa.

Todellisuus on kuitenkin lohduttoman kesyttämätön. Kaikkien kanssa ystävyys ei vain ole mahdollinen. Pikku prinssiäkin puraisee lopulta käärme. Arvoitukseksi jää, onko se kuolema vai siirtyminen.

Pikku prinssin maailmassa Ranska on ajautunut kiertelemään yksinäisessä erämaassa, mutta ystäviä voi saada kovalla työllä. Machiavellin vertauksessa ketun voi kesyttää, mutta karhut ovat ja pysyvät väkivaltaisina sekä sudet iäti tappavan tyytymättöminä ansojen virittäjinä.

Siinä missä Machiavellin prinssille vallan perusta oli dominaatio viekkaudella ja vallalla, Pikku prinssille se on aidosti kiinnostunut mutta samalla naiivi ja heittäytyvä ystävyys. Se voi yllättää, toimia dominaation vastamyrkkynä. Machiavelli olisi eri mieltä.

Ehkäpä Pikku prinssi on joukko ohjeita pienelle erityksiin joutuneelle maalle, kuten Suomelle. Jos näin on, aktiivinen uteliaisuus on keskeinen neuvo.

Onnekkaita löydöksiä etsivä kansallinen mieli voi saada osakseen kohtalon kaitselmusta. Valpas uteliaisuus auttaa selonteon mainitseman ymmärryksen syventämisessä ja tilannekuvan laajentamisessa pohjoiselta Atlantilta, Itämerelle ja idemmäksi.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?