Suomen viimeinen Mannerheim-ristin ritari Kaiho Tuomas Albin Gerdt haudataan tänään kotikaupungissaan Lappeenrannassa. Gerdt oli ritari numero 95, ja hän kuoli sunnuntaina 1. marraskuuta 98-vuotiaana.
Yllä olevassa videossa muistellaan Tuomas Gerdtiä ja muita Mannerheim-ristin ritareita. ISTV:n vieraan on Mannerheim-ristin ritarien säätiön toimitusjohtaja Pekka Kouri.
Ilta-Sanomat näyttää suoraa lähetystä Tuomas Gerdtin hautajaisista lauantaina kello 12 alkaen.
Mannerheim-ristin ritarien säätiölle päivä on haikea. Toimitusjohtaja Pekka Kouri tunsi Gerdtin henkilökohtaisesti. Nyt on aika saattaa viimeinen ritari viimeiselle matkalleen.
– Hän oli todellinen huippusotilas ja sotasankari, mutta hän ei koskaan sinällään ihannoinut sotaa. Hän totesi, että siellä on erilaisia ihmisiä ja jokaisella on oma katsantokantansa. Hänen katsantokantansa sotaan ja viholliseen oli hyvin inhimillinen, vaikka hän ei epäröinytkään käyttää asettaan ja kranaattia, Kouri kertoo.
Tuomas Gerdt oli Mannerheim-ristin ritari numero 95.
Mannerheim-ristin ritarien säätiön toimitusjohtaja Pekka Kouri kertoo, että ritariperinne ei ole katoamassa.
Tuomas Gerdt ymmärsi sodan lohduttomuuden jo nuorena miehenä, kun hän tapasi ja auttoi evakkoja kotiseudullaan Rantasalmella. Evakkojen tapaaminen ja sankarihautajaiset jättivät jäljet, jotka saivat hänet hakeutumaan vapaaehtoiseksi. Ikää oli tuolloin 17 vuotta.
Talvisodan aikaan Gerdt pysytteli vielä kotirintamalla evakuointi- ja vartiointitehtävissä, mutta jatkosodassa matka vei rintamalle taistelulähetiksi. Nuori alikersantti Gerdt osoittautui jo sodan alussa osaavaksi ja itsenäiseksi taistelijaksi.
Hän palveli maineikkaassa Jalkaväkirykmentti 7:ssä, eli niin sanotussa Tyrjän rykmentissä.
– Sotilaana hän ei ollut kovin puhelias tai käskevä, vaikka olikin alikersantti, kersantti, vänrikki ja lopuksi kapteeni. Hän ei ollut ulospäin johtajatyyppiä, vaan hän johti esimerkillään. Hän meni ensin ja näytti, miten asiat tehdään. Hän oli itsenäinen ja oma-aloitteinen, Kouri kuvailee.
Tuomas Gerdt palveli maineikkaassa JR 7:ssä taistelulähettinä. Kuvassa Gerdt on jo ylennetty kersantiksi.
Gerdt teki jatkosodan tunnetuimmat urotekonsa Ohdan lohkolla kesällä 1942. Jalkaväkirykmentti 7 kävi ankaraa taistelua niin sanotusta Sevastopolin kukkulasta 20.–22. heinäkuuta 1942. Päivän kolmannessa hyökkäyksessä komppanianpäällikkö kapteeni Caj Tofferiin osui.
– Toffer oli komppanianpäällikkö. Päällikkö ja taistelulähetti olivat tietysti paljon yhdessä. Gerdt tunsi näin ollen Tofferin oikein hyvin, vaikka toinen olikin kapteeni ja toinen alikersantti. Hän ei voinut katsella sitä, että Toffer jäi makaamaan.
Gerdt juoksi Tofferin luo, kampesi itseään painavamman miehen selkäänsä ja ryntäsi takaisin omalle puolelle.
Urheasta hakumatkasta huolimatta kapteeni Toffer menehtyi lopulta joukkosidontapaikalla.
– Tuomas tunsi pitkin elämäänsä jonkinlaista velvollisuutta Tofferin leskeä ja lapsia kohtaan, Kouri toteaa selvästi liikuttuneena.
Tuomas Gerdt vieraili useaan kertaan Linnan juhlissa. Kuvassa hän kättelee tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä. Vuosi on 2015.
Saatuaan Tofferin omalle puolelle Gerdt jatkoi vielä hyökkäystä ja vyörytti tietään eteenpäin pitkin yhdyshautoja. Käsikranaatti mutkan taakse ja konepistoolilla tulta perään. Vihollisia kaatui.
Kiivaan taistelun edetessä panoksia kului, ja pian niitä ei ollut enää yhtään. Lähetti toi kuitenkin uusia lippaita, ja Gerdt ryhtyi kiireesti asennushommiin. Silloin vastaan tuli joukko miehiä. Vaatimaton ritari kuvaili tuota hetkeä Ilta-Sanomien haastattelussa vuonna 2011 seuraavasti.
– Juoksuhautaa pitkin tuli vihollisen viiden miehen ryhmä. Mie en hämmentynyt, miulla oli konepistooli kainalossa. Mie katoin heitä silmiin ja sanoin ”Ruki ver” – ja he laskivat aseensa. Mie sain viisi vankia.
Lue lisää: Tuomas Gerdt haavoittui kolmasti taisteluissa, mutta ei sallinut vihollisten pilkkaamista
Hyökkäys päättyi Gerdtin osalta lopulta haavoittumiseen, kun vihollisen ampuma srapnelli iski selkään.
Gerdt kuitenkin kuntoutui ja palasi vielä rintamalle. Ritariksi Gerdt nimitettiin 8. syyskuuta vuonna 1942. Hän haavoittui jatkosodassa yhteensä peräti kolme kertaa.
Myös Caj Toffer nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi – kaatumispäivänään 21. heinäkuuta 1942.
Tuomas Gerdt kertoi sota-ajasta mediassa vain harvakseltaan. Vuonna 2017 itsenäinen Suomi täytti 100 vuotta, ja Gerdt muisteli sotakokemuksiaan Ilta-Sanomien haastattelussa.
Gerdtin kuoleman myötä yksi aika ritarisäätiössä päättyy. Enää ei ole ritareita, joista huolehtia. Kourin mukaan perinne ei ole kuitenkaan katoamassa.
Työnsarkaa on edelleen perinteiden vaalimisessa ja maanpuolustustahdon ylläpidossa sekä rohkeuden vaalimisessa ja rohkeudesta palkitsemisessa.
– Nykyisille nuorille ja muillekin kerrotaan edelleen, mitä veteraanit, ritarit ja lotat ovat tehneet isänmaan hyväksi. Heidän ansiostaan meillä on vapaa itsenäinen Suomi, Pekka Kouri summaa.
Tuomas Gerdtin hautajaiset järjestetään Lauritsalan kirkossa. Hautaan siunaaminen tapahtuu Lepolan hautausmaalla. Koronavirustilanteen vuoksi kirkkoon saapuvat vain lähiomaiset ja kutsutut.
