Äiti paljasti vähän ennen kuolemaansa salaisuuden isästä – Marjatan oudot aavistukset saivat vihdoin vahvistuksen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Äiti paljasti vähän ennen kuolemaansa salaisuuden isästä – Marjatan oudot aavistukset saivat vihdoin vahvistuksen

Marjatasta oli aina tuntunut, että hän oli vähän ”liian iloinen, liian puhelias, liian avoin” verrattuna muihin sukunsa jäseniin.

29.11.2020 7:30

Ilta-Sanomat kertoi eilen tapauksesta, jossa suvun vuosikymmeniä vaiettu salaisuus yhtäkkiä paljastui.

Tarja sai kuulla, ettei hänen isoisänään pitämänsä mies olekaan hänen biologinen isoisänsä. Biologinen isoisä oli saksalainen, joka oli palvellut Suomessa jatkosodan aikana. Hän oli siis ollut SS-sotilas.

Vastaavia sukusalaisuuksia on paljon. Yksi salaisuuteen törmännyt on Marjatta. Hän on koonnut omaa sukupuutaan kuin palapeliä vuosikymmenten ajan.

Marjatta adoptoitiin kaksivuotiaana, mutta hän tapasi biologista äitiään silloin tällöin.

Kun äiti sitten meni naimisiin, hän ei enää tavannut Marjattaa. 18-vuotiaana Marjatta vaati ja pääsi tapaamaan äitiään, mutta isästä tämä ei vieläkään halunnut puhua.

– Äitini kertoi vasta pari vuotta ennen kuolemaansa vuonna 2011, että olen neuvostosotavangin lapsi. Hänen omat sukulaiset ja ystävänsä eivät edes tienneet minun olemassaolostani.

Vyyhti alkoi purkautua.

 Hän eli häpeän ja salaisuuden kanssa koko elämänsä.

Marjatta oli syntynyt sodanjälkeiseen Suomeen, jossa aviottomia lapsia katsottiin kieroon. Vielä suuremmaksi häpeän teki se, että lapsi oli sotavangin. Seurustelu heidän kanssaan kun oli kiellettyä.

– Äiti joutui lähtemään kotoaan, koska hänen äitinsä ei hyväksynyt raskautta. Hän eli häpeän ja salaisuuden kanssa koko elämänsä.

Marjatta on varma, että salaisuuden taakka vaikutti äidin terveydentilaan. Äidillä oli selittämättömiä kiputiloja ja väsymystä.

Marjatalle tieto isästä sen sijaan oli helpotus. Hän sai vahvistuksen aavistuksilleen, että ei oikein kuulunut joukkoon.

Hän sanoo, että biologisten vanhempien perimä oli tuntunut hänessä aina olona, että hän oli vähän ”liikaa kaikkea”: liian iloinen, liian puhelias, liian avoin verrattuna muihin. Marjatta oppi pitämään mölyt mahassaan ja siivet supussa.

– Nyt kun olen tutustunut äidin puolen serkkuihini, he ovat iloisia ja puheliaita ihmisiä, joiden kanssa on helppoa olla.

Muutama vuosi sitten Marjatta teki DNA-testin, joka todisti hänen perimänsä olevan vain puoliksi suomalainen. Puolet geeniperimästä jakautui Baltian ja Balkanin alueelle.

– Olen tutustunut muihin sotavankien lapsiin muun muassa Facebookissa. Monen suvussa on vaiettu samasta syystä, vaikka salailu ei ole hyväksi.

Salattuja sukulaisia on myös monella muulla.

Näin kertoivat Ilta-Sanomien haastattelemat suomalaiset omista kokemuksistaan:

”Olen 66-vuotias, mutta vasta viime vuosina olen saanut tietää suvustani uusia asioita.

Lähdin alun alkaen etsimään isoisääni. Tiesin aina, että isoäitini mies ei ollut isoisäni. Miten sen tiesin, sitä en osaa sanoa.

En ole vielä löytänyt etsimmääni, mutta tiedän jo suunnilleen, mihin sukuun kuulun. Tiesin hänestä sen, että hän oli vienankarjalainen. Isäni kuoltua sain tietää myös, että veljeni ei ollutkaan täysveljeni.

Päädyin tekemään DNA-testin. Eräältä DNA-sivustolta löysin kaksi vuotta vanhemman siskoni tai sisarpuoleni. Hän etsi isäänsä, minä isoisääni.

 Jännää, että olen aina sanonut, että minulla on jossain sisko.

Tästä on kohta vuosi. Olemme tavanneet kerran ja meilaamme viikoittain.

Hän ei koskaan tiennyt, kuka hänen isänsä oli. Toinen mies oli tunnustanut hänet, mutta sitä miestä hän ei ole tavannut.

Jännää, että olen aina sanonut, että minulla on jossain sisko. Joskus ajattelin jopa, että kaksoissisko.

Ei osaa sanoa, vaikka näitä yllätyksiä tulisi lisääkin. Veljeni isää en tiedä, ja veljeni on kuollut.Kristiina”Pappani kuolinilmoituksessa luki, että kanssamme kaipaamaan jäivät myös iäkäs äiti ja kaksi veljeä. Jäin ihmettelemään, että ketkä kaksi veljeä.

 Isosetäni teki itsemurhan hieman yli 70-vuotiaana. Äitini oli sitä mieltä, että hän ei enää kestänyt syyllisyyttään.

Alkoi sukututkimus. Toinen veljistä löytyi melko helposti, mutta toisen etsinnässä meni aikaa. Virkatodistuksessa luki, että hänet on julistettu kuolleeksi 18.12.1978. Samoin luki hänen vaimonsa kohdalla. Virkatodistuksessa oli myös merkintä neljästä lapsesta (alkujaan lapsia oli kuusi, mutta kaksi heistä oli kuollut pieninä).

Löytyi tieto, että perhe oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1931. He olivat asuneet Karjalan Kontupohjan paperikombinaatissa, jossa ainakin perheen isä ja vanhin poika työskentelivät.

Eila Lahti-Argutinan kirjasta löytyi tieto, että sekä isä että poika oli ammuttu Stalinin vainoissa 1938.

Nyt etsin heidän pidätyskuvaansa ja jäljelle jäänyttä perhettä. Ajattelen toiveikkaana, että ehkä joku heistä sai lapsia. Perheen vanhin tytär oli 25-vuotias isän ja veljen kuollessa. Etsintä jatkuu.”Eila

”Muutama kuukausi sitten kuulin, että äidin isän veljellä on ollut jatkosodan aikaan kaksi perhettä. Toinen on ollut hänen asemapaikassaan Parkanossa, ja suhteesta on kuulemma syntynyt tytär ja poikakin.

Äitini setä eli isosetäni ei koskaan virallisesti tunnustanut näitä lapsiaan. Hänellä oli toinen perhe Somerniemellä.

90-vuotias äitini kertoi tästä minulle vasta pari kuukautta sitten. Nuo toisen perheen lapset olisivat siis hänen serkkujaan. Hän oli kuullut itse tapauksesta joskus 50-luvulla, mutta koskaan aiemmin ei meidän sukupolvellemme ollut asiasta puhuttu.

Tämän toisen perheen äiti oli myös kirjoittanut isosedälleni ja pyytänyt miestä katsomaan lapsiaan. Lapsilla kun oli niin kova ikävä isää.

Isosetäni teki itsemurhan hieman yli 70-vuotiaana. Äitini oli sitä mieltä, että hän ei enää kestänyt syyllisyyttään.

Harrastan DNA-tutkimusta ja olen päättänyt yrittää selvittää tämän mysteerin ja löytää jonkinlaisen yhteyden sukulaisiin. Muuta tietoa ei ole kuin toisen perheen äidin etunimi.”Ullamaija

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?