Tällaista on ”koronan ytimessä” Helsingissä – Robla, 56, kertoo mikä saa ihmisten pariin joka päivä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tällaista on ”koronan ytimessä” Helsingissä – Robla, 56, kertoo mikä saa ihmisten pariin joka päivä

Puhoksen ostoskeskus on yksinäisten sielujen kohtaamispaikka.

Puhoksen kauppakeskus Helsingin Puotinharjussa oli avautuessaan vuonna 1965 maan suurin, nyt maamme etnisin.­

26.11.2020 7:14

Tuore luku on 594.

Kaksi viikkoa sitten se oli 328.8.

Kaksi viikkoa sitten Helsingissä oli eniten koronatartuntoja 100 000 asukasta kohden Puotinharjussa, ja tilanne on siitä vain synkistynyt.

Tämän itähelsinkiläisen kaupunginosan sykkivä sydän on vuonna 1965 avattu Puhoksen ostoskeskus. Se oikeasti sykkii, ja se on sydän, sillä vaikka ihmismäärät eivät ole sitä mitä naapurissa Itiksessä, tunnelma on lämmin ja ystävällinen.

Ihmisläheinen.

Puhos on etninen ostoskeskus, jossa myös ihmisellä on väliä.­

Vuonna 1965 Puhos oli Suomen suurin ostoskeskus. Eläkeiän lähestyessä se on Suomen oloissa ainutlaatuinen etninen keskittymä. Puhoksessa on pikku-Mogadishu, pikku-Bagdad, pikku-Kurdistan... ruokakauppoja, sekatavaraliikkeitä, teehuoneita, ravintoloita, grillejä, partureita, somalimatkatoimisto...

Se on kuin pohjoinen basaari, kuin olisi ulkomailla. Sikäli Puhos olisi oivallinen vaihtoehto kaukokaipuussa riutuville suomalaisille.

Eri asia on, olisiko se viisasta juuri nyt.

Ulkona sataa, astumme sisään, maskihengitys sumentaa silmälasit, kohta eteen nousee kielimuuri, joka ei onneksi ole rikkumaton.

Viime viikolla HUS:in ylilääkäri Asko Järvinen arveli Itä-Helsingin paikoin huonon koronatilanteen johtuvan maahanmuuttajien määrästä ja tulotason alhaisuudesta. Hän mainitsi suuret perhekoot ja kieliongelmat tiedonkulussa. Ilmiö on tuttu maailmalta.

Nurin tuntevat kaikki, hän on Puhoksen ”joka paikan höylä”.­

Nuori mies Nur muutti Suomeen Mogadishusta parivuotiaana. Hän kertoo olevansa Puhoksen ”joka paikan höylä” ja siltä se myös näyttää. Tavaraa siirtyy koko ajan. Sisään ja ulos, eteen ja taakse.

Nur kertoo suojautuvansa koronalta välttelemällä isoja porukoita.

– Tietoa annetaan. Huono puoli on se, etteivät kaikki ymmärrä. Ei mene kaikilla jakeluun, Nur sanoo.

Tiedonpuutetta ei valita irakilainen Oman, joka ei puhu suomea ja huonosti englantiakin. Oman löytää tulkin haastatteluun kilauttamalla kaverille.

– Tietoa saa netistä ja metron uutisista.

– Metrot, marketit, Oman listaa paikkoja, joissa pitää käyttää maskia.

Irakilainen Oman saa koronatietoa netistä ja metron uutisnäkymistä.­

Omanin oma on musta, kuten monella muullakin Puhoksessa. Trendiväri. Äkkisilmäyksellä Puhoksen maskiprosentti ei poikkea merkittävästi jostain vähemmän etnisesti ostoskeskuksesta.

– Ne ovat viime aikoina lisääntyneet, kertoo havaintonsa Leila Weppling, joka pitää Puhoksessa parturi-kampaamoa.

– Hirvittää toimeentulon kanssa. Tämä ei oikein etänä onnistu.

Wepplingin asiakasvirran perusteella koronatietoisuus on nousussa pormestari Jan Vapaavuoren tiistaisen esiintymisen jälkeen.

– Loppui kuin seinään tänään. Onneksi oli tilauksia ja vakituisia asiakkaita.

Leila Webbling parturikampaamossa näkyi heti Helsingin pormestarin vakava koronapuhe.­

Parrakas vanha mies seisoo grillin edessä ja osoittelee mainospahvin ruoka-annoksia. Hänen kaikki lauseensa ovat yksisanaisia, ja elekielikin yksinkertaista. Kädessä on tyhjä muki.

– Korona, vanhus sanoo ja pudistaa päätään.

Hän kertoo nimekseen Rom. Tai ehkä hän vain kertoi olevansa romani. Vaikea on kuvitella minkäänlaisen koronaan liittyvän informaation ikinä saavuttavan häntä. Ellei sitten, toivottavasti, jonkun avustusyhteisön kautta.

Kielimuuri.­

Nuori afgaanimies Akbar opiskelee ammattikoulussa rakennusalaa. Hän kertoo menevänsä koulusta suoraan kotiin ja kehuu Suomen koronatilannetta.

– Parempi kuin muut maat. Täällä on hyvä suoja, hyvä palvelu, pidetään paljon välimatkaa ja käytetään paljon käsidesiä. Siksi ei ole paljon koronaa, Akbar sanoo.

Puhe tuo mieleen pääministeri Sanna Marinin selkokielisen ohjeistuksen.

Akbar Afganistanista kehuu suomalaista koronaturvallisuutta.­

Nuori somalinainen ei halua esiintyä nimellä. Eikä kuvalla. Hän kertoo asuvansa yksin ja työskentelevänsä vanhustyössä. Suojatoimet ovat tarkkoja.

Nainen puhuu hyvää suomea.

– Kaikki eivät puhu, heidän voi olla vaikea ymmärtää. Ollaan paljon perheen kanssa ja hengaillaan kaverien kanssa. Heidän on vaikea lopettaa, vaikea olla yksin, nainen pohtii somaliyhteisön elämänmenoa.

Mohamed lähti Syyriasta, perhe on vielä Turkissa. Korona ei ole suurin pelko – tässä elämässä.­

Syyrialainen Mohamed ei ole enää mikään nuori mies. Hän opiskelee kokiksi.

– En pelkää, Mohamed sanoo koronasta.

Tulee mieleen, että Syyriasta jäi jäljelle pelottavampiakin asioista. Mohamed kertoo vaimonsa ja lapsiensa olevan Turkissa. Hän odottaa tapaavansa heidät pian. Kun toivotamme onnea, Mohamedin silmät hymyilevät.

Oktal (vas) ja Hakan tietävät ”muutaman somalikaverin” sairastaneen koronan.­

Turkkilaisessa Oktalin pitämässä teehuoneessa pelataan korttia. Kemal, Ahmed ja Hakan vaihtavat ulkopuolella ajatuksia päivänkulusta.

”Muutamalla somalikaverilla” on ollut korona, mutta he ovat jo parantuneet. Hakan selostaa osan heistä olevan Turkin kurdeja, osan Arabian turkkilaisia. Sopu vaikuttaa saumattomalta.

– Hävisin työpaikkani koronan vuoksi, Hakan kertoo.

– Ilman sitä olisin tänään ajamassa taksia lentokentällä.

– Mutta tämä on nyt tämä tilanne. Koko maailmassa.

Ahmedin (vas) ja Hakanin turvavälin syy ei ole, että toinen on ”Arabian turkkilainen” ja toinen ”Turkin kurdi”.­

Puhoksen käytävää astelee hahmo kuin elokuvasta, huomiota herättävän tyylikäs somaliherrasmies. Hän kertoo olevansa Mohamed, mutta voi kutsua Roblaksi, kaikki kutsuvat.

Robla osoittautuu mieheksi, jolla on näkemyksiä. Ikääkin on kunnioitettavat 56 vuotta. Roblan mielestä yksinäisyys on syy, miksi maahanmuuttajat tulevat Puhokseen ja käyvät moskeijassa.

– Suomalaiset pysyvät koronan vuoksi sisällä, eivät tapaa ihmisiä, me emme tee niin. Ei halua olla yksin, jos tuntuu, ettei ole toivoa.

– Minäkin tulen tänne joka päivä, vaikka joka päivä sanon itselleni, älä mene. Joka päivä yritän, ja aina lähden ulos.

– Emme pysty istumaan koko päivää sisällä. Tulee hulluksi.

Robla tietää omakohtaisesti, miksi sosiaalinen eristäytyminen on niin vaikeaa.­

Puhoksessa Robla kohtaa saman kohtalon matkalaisia.

– Katso ympärillesi, Afrikasta, Arabiasta, Turkista...

Katsomme ympärillemme. Hämärillä käytävillä seisoo kahden tai kolmen miehen ryhmiä juttelemassa. Tuttavia moikataan, vaihdetaan kuulumiset.

Humalaisia ei näy. Nuorisoakin vain vähän. Ilman koronaa tämä olisi kuin kansanterveyden oppikirjasta: paljon ja säännöllisiä inhimillisiä kontakteja, jotka pidentävät ikää, kuten suomenruotsalaisilla kuorolaulu.

Se vain, että korona on repinyt sen sivun siitä oppikirjasta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?