Eveliina Lappalaisen surmasta 20 vuotta – poliisi pääsi tekijän jäljille yli vuosi veri­teon jälkeen

14 kuukautta surman jälkeen tekijäksi paljastui uhria vuoden vanhempi imatralaispoika, joka ilmoittautui lopulta itse poliisille. Tapausta edelsi massiivinen poliisitutkinta.

14. marraskuuta 2000 tehty henkirikos järkytti koko Suomea ja herätti myöhempien oikeudenkäyntien myötä kiivaan keskustelun nuorten väkivaltarikollisten tuomioista.

14.11.2020 15:40

Suomea 2000-luvun alussa järkyttäneestä Eveliina Lappalaisen henkirikoksesta tulee tänään lauantaina kuluneeksi tasan 20 vuotta.

14-vuotias Lappalainen surmattiin Imatralla 14. marraskuuta 2000, kun hän oli palaamassa pyörällä kotiin tanssitunnilta iltaseitsemän jälkeen.

Hänet löydettiin kuolleena ojanpenkasta seuraavana aamuna. Löytäjä oli tytön oma isä.

Poliisi aloitti surman tutkinnan vaikeista lähtökohdista: teolla ei ollut silminnäkijöitä, varsinaista epäiltyä tai motiivia.

Kynttilöitä Imatrankoskella sijaitsevalla surmapaikalla. Surmattu kuoli tukehduttuaan mutaiseen veteen, jonne tekijä oli hänet työntänyt.

Vasta vuoden ja kahden kuukauden kuluttua selvisi, että Lappalaisen surmaaja oli häntä vuotta vanhempi poika, joka kävi hänen kanssaan samaa yläastetta, mutta ylemmällä luokalla. Poika ilmoittautui poliisille lopulta itse.

Surmaajan pidättämistä edelsi poikkeuksellisen massiivinen rikostutkinta. Kuulusteltavia ihmisiä oli useita satoja, joista poliisille kertyi noin 300 DNA-näytettä. Lisätyötä aiheuttivat kaikkiaan noin tuhat vihjettä.

Tutkinnan alussa poliisia kiinnostivat erityisesti havainnot lenkkeilijää vastaan kävelleestä, ”oudosti käyttäytyneestä miehestä”. Lenkkeilijä kertoi miehen sonnustautuneen tummiin vaatteisiin ja lippalakkiin. Havainto ei kuitenkaan johtanut tekijän jäljille.

Hautajaispäivänä Eveliina Lappalaisen käymän Imatrankosken koulun pihalla nostettiin lippu puolitankoon.

Surmahetken tarkennuttua rikostutkijat pyrkivät kartoittamaan tapahtumia minuutti minuutilta. Tämän jälkeen kerättiin lista tuohon aikaan alueella liikuskelleista ihmisistä – harrastuksistaan palaavista nuorista koiranulkoiluttajiin.

– Loppuvuodesta me päädyimme käymään läpi vielä pari nuorisoporukkaa ja sieltä löytyi epäiltykin, tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Ari Soronen kertoi Helsingin Sanomille 9. tammikuuta 2002.

Aiemmin poliisi oli kuulustellut tekijää tutkinnassa todistajana.

Eveliinan surmannut imatralaispoika peitti kasvonsa huppuun poistuessaan 29. tammikuuta 2004 korkeimman oikeuden istunnosta. Oikeus kumosi hovioikeuden aiemman tuomion murhasta ja madalsi rangaistusta yhdeksästä vuodesta seitsemään. Ensikertalaisena tekijä kärsi rangaistuksestaan puolet ja vapautui ehdonalaiseen 7. heinäkuuta 2005.

Tekoiltana Lappalainen pyöräili sattumalta surmaajaansa vastaan, ja surmaaja pysäytti kotia kohti matkalla olleen Lappalaisen. Nuoret tunsivat toisensa vain ulkonäöltä.

Henkirikos oli tutkinnan perusteella edennyt nyrkeillä lyömisestä ja siitä aiheutuneesta tajuttomuudesta kuristamiseen. Lopullinen kuolinsyy oli tukehtuminen mutaiseen ojaveteen. Motiivi ei koskaan kokonaisuudessaan selvinnyt. Surmaajalta kysyttiin oikeudessa useaan otteeseen motiivista, mutta mitään järkevää syytä hän ei antanut.

Eveliina Lappalaisen hauta Karhumäen hautausmaalla. Hautajaisseremonian aikana Lappalaisen luokkatoverit olivat asettuneet surukujaksi, joka johti kirkon ovelta alttarille.

Lappalaisen surmannut tekohetkellä 15-vuotias koulutoveri tuomittiin korkeimmassa oikeudessa seitsemän vuoden vankeuteen nuorena henkilönä tehdystä taposta. Oikeuskierroksen jälkeen korkein oikeus palautti ratkaisullaan käräjäoikeuden aiemmin asettaman seitsemän vuoden tuomion taposta.

Joulukuussa 2002 antamassaan päätöksessä Kouvolan hovioikeus oli puolestaan katsonut, että tekijä oli syyllistynyt nuorena henkilönä tehtyyn murhaan ja tuominnut hänet yhdeksäksi vuodeksi vankilaan.

Ensikertalaisena tekijä istui saamastaan seitsemän vuoden vankeustuomiosta puolet.

Eveliina Lappalainen oli kuollessaan vain 14-vuotias.

Ilta-Sanomat kirjoitti joulukuussa 2000, että Eveliinan hautajaiset olivat omaisten toivomuksesta avoimet kaikille imatralaisille, ja lukuisat surman järkyttämät kaupunkilaiset myös noudattivat kutsua.

Eveliinan luokkatoverit olivat asettuneet surukujaksi, joka johti kirkon ovelta alttarille.

Lopullisen leposijansa Eveliina sai Karhumäen hautausmaalta kuuden kilometrin päässä kirkosta. Hautausmaalle johti kilometrin pituinen hautajaisväen autojono.

Lähteet: IS-arkisto, HS-arkisto

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?