Poliisipartio hälytettiin oppilaitokseen – paljastui perhehelvetti, jonka vuoksi nainen ei pystynyt enää kunnolla seisomaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Poliisipartio hälytettiin oppilaitokseen – paljastui perhehelvetti, jonka vuoksi nainen ei pystynyt enää kunnolla seisomaan

Helsingin ”Murharyhmän” pomo Jari Koski kertoo nyt, mitä hän työssään oikeasti kohtaa.

Rikostarkastaja Jari Koski muistuttaa, että ongelmat eivät parane vaikenemalla. Koski on ollut väkivaltarikosyksikössä vuodesta 1993 – ensin tutkijana, sitten tutkinnanjohtajana ja nyt yksikön johtajana.­

14.11.2020 7:32

Poliisipartio saa tehtävän oppilaitokseen. Paikalla ilmenee, että oppilas, kielitaidoton nainen, on kertonut henkilökunnalle miehensä hakanneen hänet edellisenä päivänä.

Nainen on niin huonovointinen, että hänen on vaikea edes pysytellä pystyssä. Juttu ohjataan Helsingin poliisin läheisväkivaltarikosten tutkintaryhmälle.

Tutkinnassa käy pian ilmi, että mies on pahoinpidellyt naista pitkään, mutta naisen ahdinko ei ole aiemmin tullut viranomaisten tietoon.

Nainen kertoo lohduttoman arkensa. Pahoinpitelyt ovat olleet hänen mukaansa päivittäisiä. Lisäksi mies on pitänyt vaimoaan pidempiä aikoja ilman ruokaa ja juomaa.

– Nainen oli päässyt käymään koulussa, koska se oli edellytys sosiaalitukien saamiseksi, Helsingin väkivaltarikokset-toiminnon johtaja, rikostarkastaja Jari Koski kertoo karun yksityiskohdan.

Koski on huolissaan siitä, että erityisesti joidenkin lähisuhdeväkivallan uhrien kynnys hakea apua vaikuttaa olevan korkea. Asia tulee usein viranomaisten tietoon vasta sitten, kun väkivaltaa on ollut perheessä jo pitkään.

– Kaikki tapaukset eivät varmasti tule lainkaan viranomaisten tietoon, sillä luottamus viranomaisiin voi olla huono aiemman kotimaan kokemusten takia eikä puutteellisella kielitaidolla välttämättä osata hakea apua.

– Tämä asia ei vaikenemalla parane. Teemme hallaa uhreille, jos teeskentelemme, ettei meillä ole tällaista ongelmaa. Tapauksiin voi liittyä myös kunniaväkivallan piirteitä. Meillä on nollatoleranssi vihapuheelle. Meillä pitäisi olla nollatoleranssi myös väkivallalle, Koski sanoo.

Lähisuhdeväkivalta on eräs osa Kosken yksikön tutkimia rikoksia. Kansan suussa yksikkö kulkee yhä vanhalla nimellään, ”Murharyhmänä”.

 Poika kertoi, että jos äiti tai isä saavat tietää, he lyövät.

Vuosittain yksikkö tutkii noin 1 200 kuolemaa. Poliisin tehtävä on osaltaan varmistaa, ettei yksikään kuolema mene sormien läpi luonnollisena kuolemana, jos kyse on todellisuudessa henkirikoksesta tai pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta.

Yksikkö tutkii ja paljastaa myös seksuaalirikoksia.

– Paljastavan seksuaalirikostutkinnan ryhmä kaivaa verkosta rikollisia, jotka pyrkivät kontaktiin tai hyväksikäyttävät lapsia netissä. Nuorten, alle 18-vuotiaiden tekemät rikokset kuuluvat myös yksiköllemme, samoin lapsiin ja nuoriin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Palonsyyntutkinta, räjähderikokset ja eläinsuojelurikokset kuuluvat myös. Lisäksi yksikössä toimii uhkatutkintaryhmä, jonka tehtävänä on tiedustella ja paljastaa sekä tutkia vakavia henkilöön kohdistuvia uhkia sekä ennalta estää vakavia väkivaltarikoksia, Koski kertoo työstään.

Lapsiin kohdistuneesta väkivallasta ilmoitus voi tulla koulusta, päiväkodista tai vaikkapa naapurilta.

8-vuotiaan Vilja Eerikan murha pysäytti Suomen vuonna 2012. Sen jälkeen lasten hätään on herätty paremmin.

Koski kertoo esimerkiksi tapauksesta, jossa 8-vuotias poika leikki koulussa leikkitelineessä ja putosi maahan. Kouluterveydenhoitaja tarkasti, onko poika saanut vammoja. Silloin poika pyysi, ettei asiasta ilmoitettaisi kotiin.

– Poika kertoi, että jos äiti tai isä saavat tietää, he lyövät. Lyömistä tapahtui pojan mukaan ”koko ajan” ja siihen osallistuivat myös vanhemmat sisarukset. Koulusta ilmoitettiin epäilystä poliisille. Asiasta on meillä käynnistetty esitutkinta.

Viime vuonna Helsingissä tehtiin yhdeksän henkirikosta. Tänä vuonna niitä on ollut viisi.

Yhä useammin kuolemaan johtaneessa väkivallassa ovat mukana huumausaineet tai lääkkeet.

 Meidän asiakaskuntamme ei ole sitä, joka käy maski kasvoilla kaupassa tai pitää turvaetäisyyksiä.

Pahoinpitelyjen määrä on ollut Helsingissä laskussa jo pitkään, mutta törkeimpien väkivaltarikosten määrä on kuluvana vuonna ollut Kosken mukaan huolestuttavassa kasvussa. Tämän vuoden tammi-syyskuussa oli 59 juttua enemmän (yhteensä 232) törkeitä pahoinpitelyjä ja tapon yrityksiä kuin viime vuonna samaan aikaan.

–  Olemme miettineet syitä tähän koronakevään nousuun. Tapaukset ovat kuitenkin aivan samanlaisia kuin muulloinkin. Meidän asiakaskuntamme ei ole sitä, joka käy maski kasvoilla kaupassa tai pitää turvaetäisyyksiä. Heidän elämänsä on päihteiden värittämää ja monin tavoin syrjäytynyttä.

Alaikäisten tekemät väkivaltarikokset ovat tammi-syyskuussa kokonaisuudessaan vähentyneet verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan. Tapauksia on tutkinnassa 286, joissa vähennystä on 22 viime vuoteen verrattuna.

Alaikäisten nuorten tekemien rikosten taustalla löytyy usein huumeita ja huumaavia lääkeaineita. Mukana voi olla myös mielenterveysongelmia ja huono-osaisuutta.

Koski huomauttaa, että nuorten kohdalla yhteiskunta säästää nyt väärästä paikasta.

– Meillä on ollut poliisin huostassa nuoria, joille ei ole mitään muuta paikkaa. Erityisen huolenpidon osastopaikkoja on vaikea saada, Koski kertoo arjesta.

– Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on myös se, mitä me teemme rikoksia tekeville lapsille, jotka eivät ole vielä ylittäneet rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa eli ovat alle 15-vuotiaita. Ilman reippaampaa väliintuloa osa heistä on poliisin asiakkaita muutaman kuukauden tai vuoden päästä. Jos nyt säästetään, ne kulut tulevat moninkertaisena takaisin. Ei niistä lapsista silloin tule niin sanotusti veronmaksajia.

Koski on ollut väkivaltarikosyksikössä vuodesta 1993 ensin tutkijana, sitten tutkinnanjohtajana ja nyt yksikön johtajana. Raskainta työssä on omaisten surun kohtaaminen.

– Monelle perheelliselle poliisille on vaikeaa käydä viemässä suruviesti yllättäen kuolleen lapsen vanhemmille. Sen surun ja murheen kohtaaminen on vaikeaa.

– Nykyään työn tekee monelle raskaaksi myös jatkuva kiire ja se, että juttujen tutkintaa joudutaan väkisinkin priorisoimaan myös henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa.

 Sen toistaminen, että ennen oli vielä huonommin, ei poista ongelmaa tänään.

– Helsingissä on pitkään panostettu laadukkaaseen kuolemansyyntutkintaan. Olen äärimmäisen ylpeä siitä henkilöstöstä. Omaisilta saatu palaute on pääosin positiivista, samoin oikeuslääkäreiltä. Moni omainen soittelee tutkijoille kuukausienkin päästä.

Rikosten uhrien asema kaipaisi Kosken mukaan yhä kohennusta.

– Ihmishengellä ei aina ole sitä arvoa, minkä sillä soisi olevan. Törkeiden väkivaltarikosten tuomioissa usein käytetään asteikon alapäätä.

– Toinen esimerkki on viime päivien keskustelu liittyen nuorten tekemiin väkivaltarikoksiin. Ongelmaksi näyttää muodostuneen asian uutisointi, ei itse asia. On tietenkin kaikkien etu, että väkivaltaisten tai ryöstelevien nuorten ”rinnalla kuljetaan” ja yritetään saada heidät irti rikoskierteestä. Pitäisi kuitenkin muistaa, että jokaisella teolla on uhri, joka niin ikään on lapsi. Sen toistaminen, että ennen oli vielä huonommin, ei poista ongelmaa tänään, Koski sanoo.

Yksi nykypäivän ilmiö harmittaa Koskea erityisesti.

– Tuntuu, että meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät saa aikaansa kulumaan muulla tavalla kuin tehtailemalla tutkintapyyntöjä. He voivat tehdä tutkintapyyntöjä kiusallaan toisista ihmisistä tai jos ovat eri mieltä poliittisesti, Koski kertoo.

– Jokaisen tutkintailmoituksen poliisi käy tietyn prosessin mukaan läpi ennen kuin se voidaan todeta aiheettomaksi. Se työ on pois kaikesta muusta. Poliisilla on ihan tarpeeksi työsarkaa ilman kiusallaan tehtyjä rikosilmoituksia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?