Juho, 20, on lastensuojelun onnistumistarina - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Juho, 20, on lastensuojelun onnistumistarina

Juho sijoitettiin ensimmäisen kerran kiireellisesti, kun hän oli vain neljän viikon ikäinen. Hän on kuitenkin pärjännyt elämässä hyvin. Ja kiittää paljosta suomalaista lastensuojelua.

Juho, 20, otettiin ensimmäisen kerran huostaan, kun hän oli vain neljän viikon ikäinen.­


7.11.2020 19:05

Yksiön ikkunoista näkyy vielä syyskuun puolessavälissä pelkkää vihreää. Sisustuksen jokainen yksityiskohta, värisävy ja esineen paikka on harkittu tarkkaan.

Ollaan Juhon, 20, kotona Helsingissä.

Juho on elänyt valtaosan elämästään lastenkodeissa. Lastenkoti, sijoitus ja huostaanotto ovat sanoja, joille on muodostunut ikävä kaiku. Sen vuoksi Juhokaan ei halua esiintyä tässä jutussa oikealla nimellään.

– Osalla ihmisistä on lastensuojelusta harhakuva, jonka mukaan sossut voivat tulla ja viedä lapsen täysin vailla perusteita. Ei se niin ole. Tiedän kokemuksesta, että kiireellinen sijoitus on aina se viimeinen ja äärimmäinen vaihtoehto, johon ryhdytään, Juho sanoo.

Pysyvien, luottamuksellisten ihmissuhteiden puute. Heikko itsetunto. Kyvyttömyys vastata ikätason kasvun ja kehityksen haasteisiin. Arjenhallinnan taitojen puute.

Kun laitosnuori täysi-ikäistyy, hän voi törmätä lukuisiin uusiin ongelmiin. Silloin rinnalla kulkee lastensuojelun jälkihuolto. Palvelun järjestäminen on kunnalle velvollisuus ja sen vastaanottaminen asiakkaalle oikeus.

Termi on monelle vieras. Se tarkoittaa tukitoimia, jota lapselle tai nuorelle tarjotaan, kun sijaishuolto tai tai pitkä avohuollon sijoitus päättyy.

Jälkihuollon toimien tarkoituksena on, että nuori ei 18 vuotta täytettyään putoaisi tyhjän päälle ja jäisi yksin.

Juho sijoitettiin ensimmäisen kerran kiireellisesti, kun hän oli vain neljän viikon ikäinen. Äidillä oli pahoja mielenterveys- ja alkoholiongelmia.

Juho asuu 40 neliön kokoisessa viihtyisässä yksiössä.­

Juho laskee, että hänet on sijoitettu yhteensä neljä kertaa pitkäaikaisesti ja kerran lyhytaikaisesti. Hän arvostaa arvostaa lastenkodissa viettämiään vuosia.

– Samalla tavalla arvostan sitä, että minulla on mahdollisuus saada jälkihuollon palveluita 25-vuotiaaksi asti. Tiesin jo varhain, että allekirjoittaisin jälkihuoltosopimuksen.

Vaikka Juho on asunut omillaan jo 17-vuotiaasta lähtien, hän on silti tarvinnut toisinaan jälkihuollon tarjoamaa olkapäätä ja apua arjen käytännön asioiden hoitamisessa.

– Viime keväänä oli hetki, jolloin tuntui siltä, kuin koko elämä olisi vedetty pois jalkojen alta. Olin juuri päässyt armeijasta, ja kaksi päivää ennen sitä Uudenmaan rajat oli suljettu koronapandemian vuoksi. Kaikki ahdisti ja pelotti.

Jälkihuollon kautta Juho on muun muassa päässyt puhumaan terapeutille, kun tarvetta on ollut.

Juho on asunut omillaan 17-vuotiaasta lähtien.­

Kynnys olla yhteydessä jälkihuollon sosiaalityöntekijään ei Juholle koskaan ollut korkea.

– Toisaalta arjessa on nyt vähemmän asioita, joihin tarvitsen tukea samalla tavoin kuin alussa.

Pelkästään Helsingissä lastensuojelun jälkihuollon asiakkaita on tällä hetkellä noin 900.

Helsingin kaupungin jälkihuollosta vastaava johtava sosiaalityöntekijä Minna Manelius kertoo, että asiakasmäärä nousee yhä, sillä kuluvan vuoden alusta ikärajaa nostettiin 25 vuoteen, kun se aiemmin oli 21 vuotta.

Ikärajan nostaminen oli Maneliuksen mukaan ehdottomasti myönteinen asia. Jos jälkihuolto päättyy liian varhain, nuoren syrjäytymisriski kasvaa.

Manelius on tyytyväinen myös siihen, että jälkihuollon henkilöstöresursseja saatiin lisättyä. Nyt Helsingissä on 19 jälkihuollon sosiaalityöntekijää, kaksi johtavaa sosiaalityöntekijää sekä 24 sosiaaliohjaajaa ja johtava sosiaaliohjaaja.

Lisäksi jälkihuollossa työskentelee terveydenhoitaja ja kahtena päivänä viikossa perheterapeutti.

– Meillä on kolme päätavoitetta: nuorelle pitää saada asunto, mielekästä toimintaa päivisin ja luotettava aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä, Manelius sanoo.

Helsingin jälkihuollon asiakkaista noin 300:lla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa.

– Se tarkoittaa, ettei heillä ole päivisin käytännössä mitään tekemistä. Näistä nuorista osalla peruskoulukin on jäänyt kesken, kertoo Manelius.

Suurella osalla on päihde- tai mielenterveysongelmia.

– Osa nuorista on erittäin huonossa kunnossa. He jäävät usein ilman tarvitsemaansa psykiatrista tai päihdepuolen hoitoa, Manelius sanoo.

Myös asuntotilanne on pääkaupungissa vaikea. Jälkihuollon välivuokraamia asuntoja on 330, asiakkaita siihen verrattuna moninkertaisesti. Noin 20 nuorta on tälläkin hetkellä ilman asuntoa.

– Jos olet 19-vuotias, vailla asuntoa, koulutusta ja työtä, voi perustellusti sanoa, että kokonaistilanne on aika heikko, Manelius sanoo.

Jälkihuollossa nuorta kannustetaan kaikin tavoin eteenpäin. Ja uskotaan onnistumisiin.

– Ehdottomasti. Ja niitä on.

Jos Manelius saisi esittää päättäjille kolme toivetta, hän toivoisi nuorille lisää asuntoja, toimivaa mielenterveyshoitopolkua ja lisäisi jälkihuollon moniammatillisuutta.

– Sairaanhoitaja, lääkäri ja toimintaterapeutti olisivat enemmän kuin tarpeen. Silloin moni asia saataisiin hoidettua saman katon alla, sanoo Manelius.

Vaikka Juhokin on yksi onnistumistarinoista, hänellä oli teini-ikäisenä vaihe, jonka aikana mikään ei tuntunut sujuvan. Vain juhliminen ja päihteet kiinnostivat.

Lopulta hänet ohjattiin rauhoittumaan erityisen huolenpidon jaksolle toiseen kaupunkiin. Jakso muutti Juhon elämän.

– Päätin, että näin ei voi enää jatkua. Ymmärsin, että sosionomit eivät todellakaan tee työtään rahan takia, vaan sen vuoksi, että haluavat minun parastani.

Vanha kaveripiiri jäi, ja koulunkäyntiä haitanneet keskittymisvaikeudet saatiin hallintaan oikean lääkityksen avulla. Kun kahdeksannen luokan päättötodistuksen keskiarvo oli 6,3, vuotta myöhemmin se oli 8.

Juhon tilanne on ollut hyvällä tavalla poikkeuksellinen. Hänen ympärillään on ollut aina läheisistä koostuva pieni, tiivis tukiverkosto. Hän ei ole koskaan viettänyt esimerkiksi joulujaan lastenkodissa.

Nykyisin myös välit biologisiin vanhempiin ovat kunnossa. Jos äidin ongelmat ovat pinnalla, Juho pitää tähän kuitenkin etäisyyttä.

– Kaikkien kohdalla tilanne ei ole yhtä hyvä. On epäreilua verrata keskenään minua ja nuorta, joka on sijoitettu 20 kertaa, hän sanoo.

Juho suorittaa parhaillaan kurssia, jonka jälkeen hän hakee korkeakouluun.­

Juho on suorittanut toisen asteen ammattitutkinnon. Hänellä on kova palo jatkaa opintoja joko Suomessa tai ulkomailla. Hän on parhaillaan kurssilla, jonka tavoite on johtaa seuraavaan etappiin, korkeakoulupaikkaan.

Mistä Juho haaveilee?

– Haluan elää tasapainoista, onnellista elämää. Pyrin tekemään ratkaisuja, jotka johtavat niihin tavoitteisiin, joita olen asettanut itselleni.

Juuri nyt moni asia on hyvin. On ystäviä, viihtyisä koti. Itsenäinen elämä.

Tulevaisuus.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?