Jyrki Lehtolan kolumni: Punavihreän eliitin ääni on muuttunut lepertelyn ja uhkailun sekasotkuksi – ja se tekee meistä kaikista tyhmempiä

Hiljalleen hidas Suomikin on raahautumassa syvemmälle maailmaan, jossa oikeaoppisuus ja vääräoppisuuden pelko ovat ajattelun korkeimpia kriteereitä, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.

30.10.2020 8:00

Jos jotain ei ole olemassa, ja sitten se, jota ei ole olemassa, ilmoittaa, ettei sitä ole olemassa, onko se olemassa?

Ns. punavihreä eliitti on viime vuodet väittänyt, että sitä ei ole olemassa aina, kun joku on sanonut ”punavihreä eliitti”. Kiinnostavaahan tuollainen keskustelu on, jos on sellainen ihminen, josta on mielekästä seurata tosi tyhmien lasten piilosillaoloa.

Monen muun eliitin lisäksi meillä on punavihreä eliitti, eikä siinä ole periaatteessa mitään pahaa.

Meillä on vasemmistovetoinen hallitus, joka ajaa vihreiden arvojen nimissä tapahtuvaa valikoitua kurjistumista.

Kulttuurilaitoksissa, yliopistoissa, mediassa ja taidekouluissa istuskelee paljon punavihreitä, joilla oikeat arvot yhdistyvät laiskaan mieleen.

Rahaakin niillä on kiitettävän paljon säätiöissään, joissa sitä jaetaan niille, jotka osaavat toistella ajanhenkeen sopivia sanoja kuten ”yhteisöllisyys”, ”tasa-arvo” ja ”identiteetti”.

Jonkin tason punavihreät ovat olleet kulttuuri- ja yliopistomaailmassa kasvavassa määrin vallassa 60-luvun lopulta lähtien. Ja mikäs siinä, siellä niiden on hyvä olla, ja usein ne ovat saaneet hyvääkin aikaan. Historialliset syklit ovat kuitenkin sellaisia, että tietyin väliajoin äänekkäimmiksi nousevat ne, joita ei saa sanoa sekaisiksi, kun joku sekainen voi siitä loukkaantua.

Taistolaisuuden muistoista seuranneet häpeä ja varovaisuus ovat pitäneet suomalaisen kulttuurieliitin suhteellisuudentajuisena, eikä meillä ole vielä hypelty sellaisiin korkeuksiin kuin esim. Ison-Britannian ja USA:n yliopistoissa, joissa historian ongelma on se, että ennen ei ajateltu samoin kuin me nyt ajattelemme, ja siksi historia tulee unohtaa.

Hiljalleen hidas Suomikin on raahautumassa syvemmälle maailmaan, jossa oikeaoppisuus ja vääräoppisuuden pelko ovat ajattelun korkeimpia kriteereitä.

On tasa-arvoloukkaus, ettei meillä esitetä kylliksi ei-valkoisten naisten 1700-luvulla säveltämiä sinfonioita. Kansallisteatterin johtajalle sivistys löytyy ”ajan hengestä”. Taidelaitokset tulisi antaa vuodeksi transihmisten käsiin. Taiteen tulee käsitellä tiettyjä teemoja tavalla, jonka hyväksyn.

Turvatilaohjeet eivät tarkoita vain koronaetäisyyksiä, vaan katsojan yliherkkyyden pelkoa. Ennen tanssiesitystä katsojalle kerrotaan, että jos haluaa vältellä tiettyjä asioita, voi soittaa oheiseen numeroon, niin kerromme etukäteen, mitä tanssiesitys käsittelee, niin ette tule koskaan katarsiksella yllätetyiksi.

Punavihreä eliitti on olemassa, ja sen ääni on muuttunut lepertelyn ja uhkailun sekasotkuksi, joka tekee meistä kaikista tyhmempiä, kun ajattelun, mielikuvituksen tai osaamisen sijasta korostuvat toisiaan toistavat teemat ja ihmisen pelkistäminen yliherkäksi mielipidevauvaksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?