Kun Tove, 19, oli lapsi, hän söi aamu­palaksi näkki­leipää ja sai vain haaveilla juustosta tai hedelmistä – näin perheen köyhyys koettelee lapsia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kun Tove, 19, oli lapsi, hän söi aamu­palaksi näkki­leipää ja sai vain haaveilla juustosta tai hedelmistä – näin perheen köyhyys koettelee lapsia

Neljä viidestä matalatuloisten perheiden lapsista kertoo olleensa joskus tai usein stressaantunut taloudellisen tilanteen vuoksi, selviää Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni -kyselystä.

Tove oli lapsena usein huolissaan perheen toimeentulosta. Myös Riikka-Maria Karjalainen (kuva oik.) on kokenut lapsuudessaan köyhyyttä.­

21.10.2020 6:33

Häpeä ja huonommuuden tunne leimasivat pitkään Riikka-Maria Karjalaisen, 22, lapsuutta. Karjalainen asui yksinhuoltajaäitinsä kanssa pienessä taajamassa Keski-Suomessa. Yksi iso ero muihin lapsiin oli se, että perheellä ei ollut omaa autoa. Maaseudulla ilman autoa ei päässyt mihinkään.

– Lastensuojelun avulla pääsin kokeilemaan ratsastusta. Mutta se oli minusta noloa, että menin tallille perhetyöntekijän kyydillä ja lastensuojelu maksoi ratsastustunnin. Monesti se on niin, että vanhemmat vievät ratsastustunnille ja jäävät katsomaan tuntia, jolloin harrastus on ikään kuin perheen yhteinen, Karjalainen miettii.

Kun koulukaverit asuivat omakotitaloissa, Karjalainen asui äitinsä kanssa vuokrakaksiossa. Isä ei ollut juuri mukana tytön elämässä, eikä hänellä ollut muitakaan isähahmoja, kuten isäpuolia tukenaan. Koulussa hän koki ulkopuolisuutta monesta muustakin syystä: hän oli juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja kärsi ADHD-oireista, muttei saanut diagnoosia ennen 15 ikävuotta.

– Yläasteella minua kiusattiin osittain vähävaraisuuden vuoksi. Lukioiässäkin siitä vielä vihjailtiin.

Karjalainen muistaa, että hänen äitinsä haki ja sai ruoka-apua. Uusia vaatteita ostettiin harvoin.

– Muistan lapsuudesta sen, että jossain tilanteissa sanottiin, ettei rahaa ole. En kuitenkaan nälkää ole koskaan nähnyt.

Riikka-Maria Karjalainen koki lapsuudessa köyhyyttä.­

Tyttö oli usein lapsena huolissaan perheen taloudellisesta tilanteesta: hän koki huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, että hänen äidillään ei ollut ikinä varaa ostaa mitään itselleen.

– Olen tuntenut siitä syyllisyyttä, että minun vuokseni asiat ovat niin.

Tätä nykyä Karjalainen asuu kohta kaksivuotiaan poikansa kanssa Porissa. Hän on työkokeilussa ja tähtää opiskelemaan mielenterveys- ja päihdetyötä. Omalle lapselleen hän haluaa tarjota turvallisen, tasapainoisen ja taloudellisesti vakaan lapsuuden.

– Äiti on aina kertonut avoimesti, mitä huonoja puolia siitä on, ettei ole luottotietoja. Olen ikään kuin oppinut hänen virheistään. Haluan tehdä omien arvojeni mukaisia valintoja ja mennä omia unelmiani kohti.

Karjalainen on kiitollinen siitä, että pojalla on hänen lisäkseen muitakin rakastavia aikuisia ympärillään: oma isä ja sukulaisia.

– Toivon, että poikani ei tarvitse kantaa vastuuta tai tuntea syyllisyyttä meidän asioista, vaan hän voi luottaa siihen, että minä olen se aikuinen.

”Koulussa söin aina tosi paljon”

Kun kirkkonummelalainen Tove, 19, oli lapsi, hän odotti aina äidin palkkapäivää. Silloin pääsi äidin kanssa kauppaan. Niinä päivinä sisarukset saattoivat saada parikymppiä omaa rahaa.

– Tavallisesti äiti ei ottanut meitä ikinä mukaan kauppaan, Tove muistelee.

Useimmiten kauppareissut olivat stressaavia: äiti sai hermoromahduksia, eikä lapsille voitu ostaa viikonloppuherkkuja. Jos lapset halusivat herkutella, he leipoivat itse. Usein ihan tavallisista ruoista, kuten hyvästä juustosta tai hedelmistä, sai vain haaveilla. Välillä äiti kävi hakemassa seurakunnalta ilmaisia ruokakasseja. Tove saattoi syödä aamupalaksi ennen kouluun lähtöä vain näkkileipää ja vettä.

– Koulussa söin aina tosi paljon.

Eriarvoinen taloudellinen asema pisti silmään pienessä kyläkoulussa, missä lähes kaikki muut lapset olivat varakkaista perheistä: asuivat isoissa omakotitaloissa, kävivät ulkomaanmatkoilla ja omistivat oman mökin, ponin tai hevosen. Tove sen sijaan oli huolissaan, miten rahat riittävät äidin seuraavaan palkkapäivään saakka.

– Kaikki muut harrastivat sitä, mitä he halusivat. Jos olisin käynyt koulua jossain Espoon keskuksessa, erot eivät olisi ehkä olleet niin huomattavia.

Tove oli lapsena usein huolissaan perheen toimeentulosta.­

Tove on katsellut kuvia varhaislapsuudestaan. Vielä silloin perhe matkusteli ulkomailla, eikä talous ollut yhtä tiukalla. Kaikki muuttui, kun Toven isä ja äiti erosivat, kun hän oli kuusivuotias. Eron myötä välit sukulaisiin viilenivät, äidin yritys kaatui ja hän sairastui masennukseen.

– Jos rahaa oli, siitä maksettiin aina ensin pakolliset menot, kuten sähkö ja vesi. Olin tosi urheilullinen, mutta urheiluvälineisiin ei ikinä ollut rahaa.

Kotona ei ollut toimivaa nettiyhteyttä, joten Tove kävi usein kirjastossa käyttämässä ilmaista nettiä. Sisarukset käyttivät toistensa vanhoja vaatteita. Lapset oppivat jo pienenä soittamaan hälysoiton, jotta heidän omaa puheaikaansa ei kulunut.

– Jos halusin herkkuja, keräsin pulloja ja säästin rahaa. Joskus vanhempana lainasin kavereilta rahaa herkkuihin.

Kun hän kävi kavereilla yökylässä, jääkaapit olivat pullollaan ruokaa.

– Se oli luksusta, että kaapista sai ottaa aamupalalla, mitä halusi. Meillä oli kotona niin huonot olosuhteet, ettemme halunneet sinne ketään.

Tove on tehnyt 16-vuotiaasta lähtien töitä koulun ohella ja ollut töissä kaikki loma-ajat. Hän on kiitollinen, että on saanut esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:lta tukea oppimateriaaleihin ja päässyt opiskelemaan haaveilemaansa alaa urheiluopistoon. Omilla säästöillään hän on päässyt myös matkustelemaan.

– Olen perinyt isältäni sen, että olen todella tarkka raha-asioistani. Lapsena ajattelin, että minulla ei tule ikinä olemaan varaa omaan autoon. Nyt minulla on kuitenkin halpa ja onneksi hyvä auto.

Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni -kyselyyn vastanneista lapsista 13 prosenttia arvioi perheensä olevan melko tai erittäin vähätuloinen.­

Raportti: Rahanpuute stressaa lapsia

Iso osa vähävaraisten perheiden lapsista on ollut joskus tai usein stressaantunut perheensä taloudellisesta tilanteesta, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni -kysely. Raportin mukaan myös kiusaamiskokemukset ovat yleisempiä huonosti toimeentulevien perheiden lapsilla. Matalatuloisten perheiden lapsilla on lisäksi heikommat mahdollisuudet harrastaa.

Kyselyyn vastanneista lapsista 13 prosenttia arvioi perheensä olevan melko tai erittäin vähätuloinen. Erittäin tai melko hyvätuloisena perhettään piti puolestaan 29 prosenttia ja keskituloisena 53 prosenttia.

Aineisto kerättiin huhtikuussa 2020. Kyselyyn vastasi verkossa 3 129 lasta eri puolilta Suomea.

Aineiston keruuaikana koulut olivat siirtyneet etäopetukseen koronapandemian vuoksi. Poikkeusolot vaikuttivat vastausten mukaan erityisesti matalatuloisten perheiden lapsiin, jotka kertoivat muita lapsia useammin heikentyneestä henkisestä hyvinvoinnistaan, haasteista koulunkäynnissä sekä perheen tuen tarpeen lisääntymisestä.

Osa vähätuloisten perheiden lapsista kertoi, että rahat eivät aina riitä edes perustarpeisiin, kuten vuokranmaksuun ja ruokaan.

– Rahat on aina tiukilla, hyvä kun on rahaa ruokaan, eräs lapsi kertoo kyselyssä.

– Usein vanhemmat riitelevät kaupassa käymisestä, koska kummallakaan ei ole rahaa, toinen kuvailee.

Matalatuloisten perheiden lapset olivat tietoisia vanhempiensa velkataakasta ja haasteista laskujen maksuun liittyen.

– Raha on koko ajan tiukalla, lukiokirjat maksavat paljon, ja jos ne tulee ostaa, voi ruoka mennä luoton puolelle, yksi lapsi vastaa.

– Jouduttiin turvautumaan mun säästötiliin, jonne kerätty syntymästä saakka rahaa. Lisäksi tulot on pienemmät, mitä olisi työttömänä tukien kautta, toinen kertoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?