Ulla Appelsinin kommentti: Milloin tästä maasta tuli 17 sekunnin Suomi – ja miksi se on vaarallista? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ulla Appelsinin kommentti: Milloin tästä maasta tuli 17 sekunnin Suomi – ja miksi se on vaarallista?

Koronan takia on jäänyt vähälle huomiolle Suomen huolestuttava kehityssuunta. Siitä esimerkkejä ovat Elokapina, huonekaluliike Jyskin työntekijä, Geisha-patukka ja Kansallisteatterin näyttelijä, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Mitä yhteistä on Elokapinalla ja poliisilla, Geisha-suklaalla sekä Kansallisteatterilla? Ne kaikki ovat hiljattain olleet kohujen keskellä sosiaalisessa mediassa.­

17.10. 20:37

Aloitetaan Jonnasta. Jonna on huonekaluliike Jyskin tavallinen nuori työntekijä, joka elokuussa sattui huumorilla twiittaamaan, työpaikkansa nimeä mainitsematta, näin: ”Oli tänään näin lähellä, etten hypännyt hajareisin yhden komean miesasiakkaan päälle. Testasi tyynyä sängyllä selinmakuulla ja ois vaan ollu niin luonnollinen jatkumo.”

Jonna kuvitteli heittäneensä sosiaalisen median loputtomaan virtaan harmittoman vitsin. Hän ei ollut tehnyt yhtään mitään, vain kertoi, mikä ajatus tuntemattomasta henkilöstä oli juolahtanut mieleen. Mitä tapahtui? Twitterissä nousi kohu, jotkut selvittivät Jonnan työpaikan ja tämän työnantajalle kanneltiin julkisesti.

Kansallisteatteriin puolestaan oli tulossa ensi-iltaan Pedro Almodóvarin elokuvaan perustuva näytelmä Kaikki äidistäni, josta oli tehty brittiläinen sovitus. Tuon sovituksen rooliin oli valittu näyttelijä Janne Reinikainen, jonka piti esittää transvestiittia, mutta sosiaalisen median käsityksen mukaan transsukupuolista. Mitä tapahtui? Miehen valitsemista ko. rooliin pidettiin sosiaalisessa mediassa pyöristyttävänä ja transihmisiä loukkaavana ja asiasta kirjelmöitiin teatterin johdolle.

Entä Geisha? Kesällä keskusteltiin siitä, aikooko Fazer muuttaa kuuluisan suklaansa nimeä. Mitä tapahtui? Eräs twitteristi (ilmeisesti vielä piloillaan) vaati julkisesti Fazerilta nimenmuutosta, koska Geisha-patukat loukkaavat häntä ”Aasian mantereella syntyneenä maahanmuuttajana”.

Elokapina-episodissa puolestaan kiinnostavaa oli, miten nopeasti kohutusta mielenosoituksesta levisi taiten leikattu 17 sekunnin video, joka esitti poliisit pahoina ja mielenosoittajat viattomina uhreina. Mitä tapahtui? Sosiaalisessa mediassa suomalaisia poliiseja verrattiin jopa natseihin.

Sosiaalinen media on joskus kuin väkijoukko Pilatuksen aikaan: vaatimassa milloin kenenkin päätä vadille. Se ei liene kenellekään enää uutinen. Sen sijaan huolestuttavaa on se, että sitä somen huutavaa väkijoukkoa on alettu kuunnella.

Kuten näissäkin tapauksissa. Otetaan vaikka Jonna. Jyskin edustaja kiitteli Twitterissä Jonnasta kannellutta twitteristiä ja lyttäsi julkisesti Jonnan: ”Kiitos paljon viestistäsi. Otamme asian ehdottomasti käsittelyyn. Ei ole hyväksyttävää eikä meidän arvojen mukaista.” Yhtäkkiä ihan tavallinen Jonna oli tilanteessa, jossa julkisesti arvuuteltiin, saako hän potkut – sen takia, mitä hän oli ajatellut.

Fazer puolestaan ryntäsi pyytelemään ikivanhaa tuotemerkkiään anteeksi ja twiittasi: ”Geisha on ollut Fazerilla käytössä n. 100 vuotta ja ymmärrämme että maailma on sinä aikana muuttunut. Mikä 1900-luvun alussa oli eksoottista ja kiinnostavaa, näyttäytyy nykymaailmassa usein epäsopivana. Otamme palautteen vakavasti ja harkitsemme parhaillamme vaihtoehtoja brändille.”

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho puolestaan riensi ilmoittamaan, että Reinikainen heitetään ulos näytelmästä, koska ”tarkoitus ei ollut loukata eikä aiheuttaa hämminkiä, se ei ole Kansallisteatterin tehtävä”. (Voisi ehkä hämmingistä kuvitella toisinkin, mutta ei mennä nyt siihen.)

Elokapinan osalta tapahtumien kulusta oli sangen vähän tietoa vielä tapahtumapäivänä eli lauantaina, mutta se ei estänyt sisäministeri Maria Ohisaloa tulemasta ulos saman tien tällaisella, epäilyksiä poliisin suuntaan herättävillä lausunnoilla: ”Oliko Poliisin #voimankäyttö #elokapina-mielenosoituksessa tänään oikeasuhtaista? Olemme saaneet asiasta alustavan selvityksen, jota käydään läpi. Voimankäytön on oltava aina viimeinen keino ja sille on oltava painavat perusteet”, twiittasi sisäministeri.

Nykyaikana hoetaan mantran lailla vastuullisuutta. Tuntuu, että muodikas termi on ymmärretty väärin. Ikään kuin vastuullinen olisi se, joka ryntää välittömästi parvekkeelle nyökyttelemään myöntyväisyyttä, kun väkijoukko ulkona alkaa mylviä.

Sivistyssanakirjan mukaan vastuullisuuteen kuuluu harkitsevaisuus. Juuri se tuntuu olevan kateissa. Sen sijaan vallan ottaa paniikki tai hätä joka kerta, kun sosiaalisen median jossain nurkassa joku ulvahtaa. Kuten Kansallisteatterin johtaja paljastavasti Suomen Kuvalehdelle sanoi: ”Se on tämä aika. -- Olemme mukana ajan hengessä, kuuntelemme eri ääniä.”

Oleellinen kysymys on tämä: kenen ääniä? Eikö esimerkiksi omien näyttelijöiden äänillä ole teatterin johtajalla merkitystä? Ajan henki voisi olla myös sellainen, että Kansallisteatterin johtaja olisi heti asettunut suoraselkäisesti puolustamaan omiaan. Sanonut, että totta kai vähemmistöjä kunnioitetaan, mutta roolijako pitää ja hän toivoo, että jokainen tulee ensin katsomaan näytelmän ja muodostaa siitä vasta sitten mielipiteensä.

Tai Fazerin sometili olisi voinut vastata näin: ”Kiitos viestistä, mietimme ja kehitämme kaikkia brändejämme jatkuvasti. Ymmärrämme, että asioita voidaan katsoa monin tavoin, mutta me Fazerilla olemme ylpeitä Geishan noin 100-vuotiaasta, poikkeuksellisen pitkästä ja hienosta historiasta.”

Tai Jysk kommentoida kantelijoille tällä tavalla:”Me Jyskissä toivomme, että sänkymme tuottavat ihmisille monenlaista hyvinvointia ja paljon iloisia ajatuksia – olipa kyse sitten asiakkaista tai työntekijöistämme.”

Tai poliisitoimesta vastaava sisäministeri olisi voinut tulla ulos tällaisella, luottamusta yhteiskuntaan vahvistavalla lausunnolla:”17 sekunnin videon perusteella on mahdotonta kommentoida, mitä tilanteessa on tapahtunut. Kunnioitan suuresti Suomen poliisia ja siksi uskon, että myös tämä tilanne selvitetään poliisin sisällä huolellisesti. Sen jälkeen voidaan arvioida tilannetta.”

 Onko vastuullinen se, joka ryntää välittömästi parvekkeelle nyökyttelemään myöntyväisyyttä, kun väkijoukko ulkona alkaa mylviä?

Jyskin Jonnalle ei lopulta kohun jälkeen tullut lähtöpasseja (hyvä kysymys sinänsä on, mitä olisi käynyt, jos Jonna olisikin ollut Jonne eli mies). Ja Kansallisteatterikin käänsi takkinsa ja antoi Janne Reinikaisen pitää työnsä, kenties siksi, että lähtöpasseja olisi ollut mahdoton käytännössä perustella. Vielä toistaiseksi Geishaakin saa kaupasta. Poliisien osalta lopputulos on auki: poliisien toiminnasta Elokapinan mielenosoituksessa aloitetaan esitutkinta. Epäiltynä on useita poliisimiehiä, uutisoitiin torstaina.

Mikä sen prosessin lopputulos sitten onkaan, niin yhtä toivoisi, ihan tavallisten, työtään tekevien poliisien arjen tähden: että selkeästi sitten sanottaisiin, millä lailla viranomaiset Suomessa saavat toimia laittomuuksien lopettamiseksi. Mitkä ovat viranomaisten keinot, kun tulee uusia mielenosoituksia, joissa tahallisesti haetaan konfliktia ja 17 sekunnin julkisuutta? Jos tilanne jatkuu tunteja, kantaminen ei auta ja kaasuttaa ei saa, mitä sitten? Annetaanko anarkialle vain periksi?

Moni kansalainen on nykyajasta ymmällään. Alkaa olla henkisesti yhä vaikeampi suunnistaa oikeaoppisuuden viidakossa, jossa jatkuvasti on vaarassa astua miinaan. Hiljattain esimerkiksi absurdin raivon kohteeksi joutui Twitterissä Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila, joka kertoi, että aina saadessaan hyvää palvelua maahanmuuttajalta hän kysyy, missä ovat tämän juuret ja toivottaa ihmisen tervetulleeksi Suomeen. Maalaisjärjellä tämä kuulostaa kovin ystävälliseltä ja kohteliaalta käytökseltä. Mutta tämä hyväntahtoiseksi tarkoitettu ele sai aikaan pöyristymistä ja eräskin väitellyt tutkija kutsui Ihamuotilaa ”moukaksi”. Tutkijan mielestä maahanmuuttajalta juurien kyseleminen edustaa ”todella typerää ja huonoa käytöstä”. Moukka on siis nykyisin se, joka yrittää olla toiselle ystävällinen?

Miksi kaikella tällä on väliä? Siksi, että yhä useampi tavallinen ihminen itsekseen kysyy, onko maailma ympärillä tullut hulluksi. Kun tänään viattomasti ostat suklaapatukan tai kauniisti toivotat toisen tervetulleeksi, huomenna oletkin sortaja.

Osa jaksaa nauraa kehitykselle, mutta osa ei. Osa ärsyyntyy tai ahdistuu. Tässä piilee se suuri vaara yhteiskunnan kannalta. Mitä vaikeampaa ihmisen on ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa ja sen logiikkaa, sitä vieraammalta se voi alkaa tuntua ja sitä suurempi houkutus voi monelle olla alkaa etsiä vastauksia kovan luokan ääriliikkeistä tai salaliittoteorioista. On tahoja, joilta tekisi mieli kysyä, sitäkö te haluatte.

Historian voisi kuvitella opettaneen meille suhteellisuudentajua: mitkä ovat isoja ongelmia ja mitkä eivät, mistä kannattaa nostaa myrsky ja mistä ei. Mutta välillä nykyisin tuntuu, että historian on korvannut – hysteria.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?