Esko Aho oli 36-vuotiaana Suomen nuorin pääministeri ja joutui heti kättelyssä todella tukalaan paikkaan: ”Myönnän, että välillä mopo keuli” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Esko Aho oli 36-vuotiaana Suomen nuorin pääministeri ja joutui heti kättelyssä todella tukalaan paikkaan: ”Myönnän, että välillä mopo keuli”

Esko Aho oli Suomen nuorin pääministeri ennen Sanna Marinia. Aho sanoo, että nuoruudesta oli sekä hyötyä että haittaa.

Porvarihallituksen (1991-95) pääministeri Esko Aho kirjoitti kirjan ensimmäisestä pääministerivuodestaan. Aika vaati kovia päätöksiä, mutta: –Myönnän sen itsekin, että siinä välillä mopo keuli.

16.10.2020 5:50

Porvarihallituksen (1991–1995) pääministeri Esko Aho (kesk) kuvaa tuoreessa kirjassaan 1991 Mustien joutsenten vuosi (Otava) ensimmäistä, historiallista pääministerivuottaan, johon mahtui niin sanottuja mustia joutsenia totisesti läjäpäin: Suomen talous kaatui niskaan, ajauduttiin devalvaatioon, työmarkkinoilla oli raatelevia riitoja, Neuvostoliitto hajosi ja Nokiaa oltiin jo myymässä ruotsalaiselle Ericssonille.

Helppoa ei ole nytkään. Koronaviruksen ja talousahdingon täyttämässä Suomessa on paljon yhtymäkohtia 1990-luvun alun tilanteeseen.

Mikä on päällimmäinen ero nykytilanteen ja vuoden 1991 välillä?

– Yksi suuri ero on se, että rahalla ei ole enää hintaa. 1990-luvun alussa rahalla oli hintaa. Kun velkaa otettiin, me tiesimme, mitä se tarkoittaa. Me tiesimme, että se pitää maksaa joskus pois, ja siitä pitää maksaa heti korkoa.

– Velanoton helppous on tämän päivän yksi iso ongelma. Velkaa pitää nyt ottaa, siitä ei ole epäilystä, mutta velanoton helppous johtaa siihen, että painetta tehdä [rakenteellisia] muutoksia ei synny. Me kuvittelemme että velka auttaa ratkaisemaan ongelmia, mutta sehän ei ole näin: velka antaa meille aikaa, mutta se ei pelasta meitä mistään, Aho summaa.

Väistyvä ja virkaan astuva pääministeri YYA-sopimuksen juhlissa. Vasemmalla Harri Holkeri, oikealla Esko Aho.

Ahon mukaan velanoton aika pitäisi käyttää yhteiskunnan uudistamiseen.

– Olen tosi huolissani tästä yleisestä ilmapiiristä. Kaikki ajattelevat, että ajat paranevat, kunhan vain odotellaan. Voimme olla pandemian kanssa naimisissa tosi pitkään. Kun se joskus on ohi, ei palata enää entisiin aikoihin. Mistä suomalaiselle työlle syntyy kysyntää tulevaisuudessa? Kukaan ei puhu siitä mitään.

Kun Aho aloitti pääministerinä keskustan ”veret seisauttaneen vaalivoiton” jälkeen 1991, hän oli 36-vuotiaana Suomen nuorin pääministeri. Nyt titteli kuuluu Sdp:n Sanna Marinille, 34.

Aho arvioi, että nuoruudesta on kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa varsinkin kriisioloissa – joskin kokemuksen puutteen haitatkin hän ainakin omalta osaltaan nyt myöntää.

– Haittaa oli siitä, ettei ollut kokemusta, josta olisi joissakin tilanteissa ollut paljon hyötyä. Olisi osannut nähdä historialliset yhteydet paremmin ja osannut ehkä paremmin arvioida omaa rooliaan suhteessa muihin toimijoihin.

– Myönnän sen itsekin, että siinä välillä mopo keuli. Sitä tuli ajateltua itsestään enemmän kuin mihin oli eväitä, mutta se kuuluu niihin iän tuomiin vaikutuksiin, Aho tunnustaa.

– Mutta kriisin keskellä nuoruudesta on enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta se edellyttää, että pitää panna itsensä peliin.

Esko Ahon ensimmäinen hallitus vannoo valan ja järjestäytyy. Vasemmalta: Tytti Isohookana-Asunmaa, Pirjo Rusanen, Hannele Pokka, Iiro Viinanen, Martti Pura ja Esko Aho.

Aho arvioi, että nuoruudessa on myös se hyvä puoli, ettei rasitteena ole vanhoja painolasteja. Omalta osaltaan Aho katsoo, että se vapautti häntä katsomaan esimerkiksi Neuvostoliiton hajoamista avoimemmin silmin kuin edellinen YYA-sukupolvi.

Myös talouspäätöksien tekemistä vanhan painolastin puuttuminen helpotti.

 Sitä tuli ajateltua itsestään enemmän kuin mihin oli eväitä, mutta se kuuluu niihin iän tuomiin vaikutuksiin.

Marin on herättänyt huomiota työnantajavastaisella retoriikallaan. Esimerkiksi Metsäteollisuuden päätöstä irtaantua TES-järjestelmästä Marin arvioi epäisänmaalliseksi.

– Isänmaallisuus-sanaan liittyy valtavasti latauksia. Julistautumien isänmaalliseksi tai jonkin sanominen epäisänmaalliseksi on kova väite, sitä pitäisi käyttää varoen sen takia, että jos panet riman korkealle, sinun pitää itsekin kyetä hyppäämään sen yli.

– En puhuisi epäisänmaallisuudesta, puhuisin enemmän itsekkyydestä. Se on parempi sana, Aho sanoo.

Aho lisää, että kansalliset intressit eivät ole aina työnantajilla etusijalla, mutta että pöytä ei ole puhdas toisellakaan puolella.

– Jos ajattelen vuotta 1991, niin mieleen tulee AKT:n lakko kesäkuussa 1991. Se pani kuukaudeksi Suomen viennin jäihin, kun kansantuote supistui 7–8 prosentin kuukausivauhdilla. Olihan se teko, jossa ei paljon ajateltu kansallisia etuja, Aho muistelee.

– Mutta kun devalvaatio oli tehty, parin viikon kuluttua tehtiin työmarkkinasopimus, jolla jäädytettiin palkat ja tulot pitkäksi aikaa, millä oli erittäin suuri merkitys elpymisen kannalta. Devalvaation jälkeen malttia oli.

 Minä väitän, että tilanne on epäterve. Tämä on johtanut siihen, että erilaiset vähemmistöt ovat saaneet äänensä paremmin kuuluville kuin hiljainen enemmistö.

Aiotko tehdä jokaisesta pääministerivuodestasi erillisen kirjan?

– En aio. Katsotaan nyt, millaisen vastanoton tämä saa. Minulla on itse asiassa enemmän muistiinpanoja seuraavilta vuosilta.

Maailma ja Suomen politiikka ovat joka tapauksessa muuttuneet vajaassa 30 vuodessa. Mutta miten?

– Poliitikkojen pääasiaksi on tullut kannatuksen ylläpitäminen, kun pitäisi hakea enemmänkin luottamusta. Sillä on iso ero. Kun katson, mitä Yhdysvalloissa Donald Trump tekee, hän hakee koko ajan kannatusta, ei kansalaisten luottamusta. Kun katsoo kauempaa, näkee kuinka lyhytnäköistä se on. Mutta meillä on nyt samoja piirteitä myös Suomen omassa politiikassa.

 Poliitikkojen pääasiaksi on tullut kannatuksen ylläpitäminen, kun pitäisi hakea enemmänkin luottamusta.

Tässä yhteydessä Aho alkaa puhua myös hiljaisesta enemmistöstä, joka nykypolitiikassa unohdetaan. Sosiaalinen media kärjistää tilannetta.

– Minä väitän, että tilanne on epäterve. Tämä on johtanut siihen, että erilaiset vähemmistöt ovat saaneet äänensä paremmin kuuluville kuin hiljainen enemmistö. Hiljaisen enemmistön toiveet, odotukset ja tarpeet tahtovat jäädä jalkoihin

– Kaikenlaiset erilaiset vähemmistöjen intressit pääsevät hallitsemaan. Varmaan vanhassa ajassa monet vähemmistöt jäivät jalkoihinkin, mutta nyt on menty toiseen äärimmäisyyteen. Uskon, että sellainen puolue tulee pärjäämään, joka pystyy jotenkin menemään siihen maailmaan, jota katson, kun ajelen Länsiväylää kohti Helsingin keskustaa. Ihmiset, jotka menevät töihin aamulla, vievät lapset hoitoon, maksavat kiltisti veronsa, joilla on asuntolainaa, jonka takia pitää tehdä ahkerasti töitä.

– He pitävät yhteiskunnan pyörimässä. Tuntuu että sitä pidetään itsestään selvyytenä. Hiljainen enemmistö maksaa kuitenkin viulut, jos menee huonosti.

 Nykyään käytän ilmaisua, että suunnitelmiin ei kuulu olla presidenttiehdokkaana.

Onko muuten keskustan paikka nykyhallituksessa?

– Jommankumman piti olla hallituksessa, keskustan tai kokoomuksen. Miten siellä pärjää, se ei ole mitenkään etukäteen määrättyä. Se on kiinni siitä, millainen kantti puolueella on. Näissä oloissa on vielä katsomatta, kuka tässä potin korjaa. Puolueet eivät ole tajunneet, että siirrymme politiikassa johonkin uuteen normaaliin. Se, joka aistii, mitä tapahtuu, tulee pärjäämään.

Pyritkö presidentiksi Sauli Niinistön jälkeen?

– Nykyään käytän ilmaisua, että suunnitelmiin ei kuulu olla presidenttiehdokkaana.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?