Jyrki Lehtolan kolumni: Olit juuri luopumassa autostasi, mutta Maria Ohisalon takia ostitkin toisen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jyrki Lehtolan kolumni: Olit juuri luopumassa autostasi, mutta Maria Ohisalon takia ostitkin toisen

Kun oikeamielisyys kasvaa ylimielisyydeksi, muuttuu ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ostosretkeksi ja kaupungin keskusta aarniometsäksi täynnä 50-luvun ihania kivijalkaliikkeitä, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.

2.10.2020 8:00

Miksi vegaani saa julkisesti pilkata lihaa syöviä läskejä ilman, että kukaan huutaa kehorasismista?

Miten oma mukavuudenhaluisuus nostettiin sellaiseksi, että sähköpyöräilystä tuli eettisesti reipas valinta paremman maailman puolesta?

Miten päädyttiin lihansyönnistä luonnon ja oman terveyden vaalimisen kautta humalaiseen vegaaniin tilaamassa aamuyöllä mukaansa jotain sellaista kuin ”vöner-mättö”?

Miten kävikin niin, että olit juuri liittymässä taisteluun ilmastonmuutosta vastaan, mutta sitten vihreä ajattelija avasi suunsa?

Useimmilla lienee jonkin tason huoli ilmaston, luonnon ja ihmisen tulevaisuudesta. Kiva olisi omalta osaltaan tehdä jotain, olla paremman maailman puolella ja jopa uhrautua yhteisen hyvän eteen.

Ja juuri kun on päättänyt luopua autostaan tulevien sukupolvien hyväksi, avaa oikeamielinen suunsa, mistä seuraa halu seisottaa tyhjäkäynnillä kymmentä bensamoottoria Nuuksion kansallispuistossa retkeilevien lasten kasvojen edessä.

Sisäministeri ja köyhyystutkija Maria Ohisalon toivoisi tietävän jotain köyhyydestä ja muistakin asioista, mutta valtaa saatuaan sinisilmäisin sokeutuu nopeimmin.

 Kaupunkipyöräilijä kääntyy konkurssien tyhjentämältä kauppakadulta suoraan vihreään satumaahan.

Viikonloppuna Ohisalo pohdiskeli taas luontoa ja ihmistä. Ne molemmat hän näki itsensä läpi ilmoittaessaan: ”Keskustojen liikkeiden elinvoima ei riipu parkkipaikoista, sillä lompakko kulkee taskussa aivan yhtä hyvin pyörällä kuin autolla liikkuessa. Kävelykeskustassa on sitä paitsi paljon miellyttävämpi asioida ja piipahtaa putiikista toiseen”.

Ohisalon kannanotto on liikenne- ja kaupunkipoliittinen vöner-mättö. Taistelussa ilmastonmuutosta vastaan kyse ei enää ole valinnoista, luopumisesta tai omasta epämukavuudesta, vaan oman laiskottelun korottamisesta hyveeksi.

Kun Ohisalo maiskuttaa suussaan ilmastonmuutoksen vastustamisen urbaaniksi hillumiseksi, kääntyy kaupunkipyöräilijä konkurssien tyhjentämältä kauppakadulta suoraan vihreään satumaahan. Siellä kaikilla on aikaa ja rahaa ostella rauhassa kaupunkien keskustoissa, joissa tehokkain keino pysäyttää ilmastonmuutos on ”piipahtaa putiikista toiseen”.

Kun oikeamielisyys kasvaa ylimielisyydeksi, muuttuu ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ostosretkeksi ja kaupungin keskusta aarniometsäksi täynnä 50-luvun ihania kivijalkaliikkeitä.

Ei hullumpaa elämää niille, joita on onnistanut: rauhallista kävelyä, iloista pyöräilyä, ei toisten autoja omaa vapautta tukkimassa, paljon tuttuja lompakoineen.

Keittiö pitäisi remontoida, mutta onneksi lompakko kulkee taskussa. Ja kun on hankittu uudet kaakelit ja koneet ja graniittinen keittiötaso, voi kävellä rauhassa kotiin, uusi keittiö saapuu sinne autolla myöhemmin, ja sitten tulevat autoillaan ne, jotka rakentavat keittiön, ja omat kädet ovat pysyneet puhtaana, kun ei ole koskenut rattiin.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?