Uutuuskirja: Kyllikki Saari saattoi olla vielä elossa, kun hänet haudattiin suohon – nämä viisi seikkaa tekivät rikoksesta unohtumattoman - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Uutuuskirja: Kyllikki Saari saattoi olla vielä elossa, kun hänet haudattiin suohon – nämä viisi seikkaa tekivät rikoksesta unohtumattoman

Kyllikki Saaren murhasta julkaistu kirja kertoo, että Kyllikki Saari tukehtui todennäköisesti omaan vereensä.

30.9.2020 6:35

Väkivaltainen kuolema teki Kyllikki Saaresta, 17, ikäluokkansa kuuluisimman suomalaisen, pysyvästi. Sitä ennen hän oli ollut ihan tavallinen isojokinen tyttö.

Suomalaisten kollektiivisessa muistissa Kyllikki Saaren murhalla on dekaani ja professori Juho Saaren mukaan erityinen asema. Tapahtumaketjun muistaminen yhdistää suomalaisia sukupolvia, sukuja, alueita, luokkia sekä uskonnollisia ryhmiä.

  • Jutun videolla käydään läpi Kyllikki Saaren tarina.

Kirjan mukaan Kyllikki Saaren vanhemmat uskoivat uniin ja kannustivat ihmisiä kertomaan murhaan liittyvistä unista. Krp:n esitutkinnassa on noin 900 uniin liittyvää dokumentteja, ihmisten lähettämiä kirjeitä.

Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Kuuluisan kuoleman varjo, Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu (Gaudeamus). Kyllikki Saaren murhasta ei aikaisemmin ole tehty sosiaalitieteellistä tai -historiallista tutkimusta pro gradu -tutkielmia lukuun ottamatta.

Juho Saari kävi läpi koko keskusrikospoliisin Kyllikki Saaren murhaa koskevan esitutkinnan. Hän ei ole sukua Kyllikki Saarelle.

Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu 67 vuoden jälkeenkään?

Siihen on viisi syytä, jotka Juho Saari listaa kirjassaan.

Kollektiivista muistia edistivät poliisin lukuisat tutkintalinjat. Toiseksi muistamista edistivät lukuisat eri paikat, jotka tapahtumaan liittyvät. Kyllikkiä etsittiin useista paikoista, kunnes löydettiin suohaudasta lokakuussa 1953.

Kolmanneksi nuoren tytön murha aiheutti paljon tunnereaktioita, surua, vihaa, ahdistusta ja uteliaisuutta. Neljänneksi muistamista edistivät symbolit. Puhdas, siveä ja uskonnollinen maalaistyttö koki väkivaltaisen kuoleman. Kuolemasta muistuttaa yhä muistomerkki suohaudalla. Suohaudan merkkinä ollut männynnäre on esillä keskusrikospoliisin rikosmuseossa.

Viidenneksi Saaren kuolemaan liittyi pahuutta. Seksuaalinen väkivalta, kasvojen luiden murskaaminen ja mahdollinen hidas tukehtuminen järkyttivät Juho Saaren mukaan ihmisiä. Kaikkia yksityiskohtia ihmiset eivät tienneet, sillä poliisi salasi niitä tutkinnallisista syistä.

– 17-vuotiaan nuoren naisen väkivaltainen kuolema 1950-luvulla oli poikkeuksellinen ja harvinainen tapahtuma. Kyllikin muistamista edistää se, että hänen roolinsa ja kuolemansa välillä oli niin voimakas kontrasti. Kyllikki oli työteliäs, uskonnollinen ja puhdas tyttö, jonka kuolema oli hyvin karu. Se loi vahvoja tunteita ja jännitteitä jopa niin, että kuolemanrangaistuskin haluttiin palauttaa, jotta puhtoisen nuoren naisen tappaja saataisiin ihmisten mielissä asianmukaisella tavalla tuomituksi, Saari kertoo.

Kyllikki Saaren surma ei selvinnyt.

Kyllikki Saaren elämässä oli dekaani Juho Saaren mukaan viisi asiaa, jotka muokkasivat hänen minuuttaan: polkupyöräonnettomuus, koulunkäynnin keskeyttäminen, uskonnollinen herätys, työelämään siirtyminen ja rippipapin tekemä seksuaalinen hyväksikäyttö.

Kyllikin murhan aikaan selvittämättä oli naisiin kohdistuneista henkirikoksista vain 18-vuotiaan kotiapulaisen Aune Huttusen murha 4.7.1949. Hänet oli raiskattu, kuristettu hengiltä ja upotettu lampeen, josta ruumis löytyi viikkoa myöhemmin.

”Suomalaisten suhtautuminen Kyllikki Saareen murhan uhrina olisi todennäköisesti ollut erilainen, jos murhattu olisi ollut tansseissa käyvä ja aktiivisesti miesten tai naisten kanssa seurusteleva nuori nainen, jolla olisi ollut maalaisyhteisössä vakiintunut ”huonon tytönhupakon” rooli”, Saari kirjoittaa.

Tällä tiellä Kyllikki Saari kohtasi murhaajansa.

Kyllikki Saari hävitti päiväkirjansa ennen kuolemaansa. Tämä runo on Kyllikin kirjoittama.

Kyllikki Saari surmattiin lyömällä häntä painavalla esineellä kasvoihin niin, että kasvojen luita murskaantui. Kirjassa Saari kertoo, että Kyllikki kuoli todennäköisesti tukehtumalla omaan vereensä. Murhaaja teki Saarelle myös seksuaalista väkivaltaa.

Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi määrittyi kasvoluiden murtuma, ”vaikkei tukehtumismahdollisuuttakaan voitu täydellä varmuudella poissulkea”.

Kyllikkiä ei haudattu suohon heti surmaamisen jälkeen. Tekijä palasi murhapaikalle.

”Tämä on päätelty ruumiin asennosta. Mikäli hänet olisi haudattu välittömästi, hänen raajansa olisivat todennäköisesti olleet suorassa. Nyt kädet ja jalat olivat koukistuneet. Raajojen asennon perusteella on päätelty hautaamisen tapahtuneen kuolonkankeuden aikana eli aikaisintaan 6–12 tuntia ja viimeistään 2–3 vuorokautta surman jälkeen”, Saari kirjoittaa.

Suohaudan merkkinä ollut männynnäre on esillä keskusrikospoliisin rikosmuseossa.

Poliisi epäili, että Kyllikki olisi haudattu ”hyvin mahdollisesti lähimmän kahden viikon kuluessa surmaamisesta”.

Juho Saaren mukaan on mahdollista, että Kyllikki Saari olisi haudattaessa ollut vielä elossa ja liikuttanut raajojaan suohaudassa.

”Saaren tyrmännyt isku osui nenään ja poskeen, ja hän saattoi olla varhain aamuyöllä tapahtuneen hautaamisen aikaan tajuton ja herätä sitten suohaudan viileydessä. Kevätyön pimeydessä ennen auringon nousua uhria haudannut henkilö ei välttämättä olisi huomannut tämän hengittävän tai oli kenties haudannut tämän siitä huolimatta päästäkseen eroon todistajasta. Lopullinen kuolinsyy olisi tällöin tukehtuminen vammoista vuotaneeseen vereen. Mahdollista on myös, että Saari hukkui hautaan nousseeseen veteen”, Saari kirjoittaa.

Kaikkein todennäköisin selitys ruumiin asennolle oli Juho Saaren mukaan kuitenkin se, että murhaajan kaivama hauta oli jäänyt liian lyhyeksi.

”Suon kuivassa reunassa oleva maa oli kenties ollut täynnä juuria tai muuten kovaa lapiolla kaivettavaksi. Asiaa ei varmuudella tiedetä, koska poliisi ei tutkinut hautaa tästä näkökulmasta”, Saari kirjoittaa.

5 700 asukkaan Isojoesta tuli tapahtuman jälkeen Kyllikki Saaren murhapitäjä.

– Yhä kylän päänähtävyys on Kyllikin suohauta, Juho Saari huomauttaa.

Tunnekuohu yhteisössä oli valtava.

– Etsintöihin värvättiin sadoittain miehiä. Kyllä se on ollut melkoinen kokemus. Etsijät tiesivät, että jos tekijä ei ollut ulkopuolinen, se oli yksi heistä, Saari kuvaa.

Kyllikin ruumis nostettiin suohaudasta lokakuussa 1953.

Kyllikki Saaren suohauta vuonna 2018.

Murha toi epäilyksen yhteisön sisälle.

– Ihmiset ilmiantoivat toisiansa. Yhteisö pyrki myös monin keinoin työntämään pahan ulos yhteisöstä vastustamalla ojankaivajalinjaa ja edistämällä autolinjaa ja myös pappilinjaa, Saari kertoo.

Jos Kyllikki Saari olisi saanut elää, hän eläisi Juho Saaren mukaan todennäköisesti yhä.

– Hän eläisi keskuudessamme tällä hetkellä leskenä. Hänellä olisi ollut kolme todennäköistä elämänpolkua. Ensimmäinen olisi se, että hän olisi jäänyt Isojoelle ja mennyt paikallisen pienviljelijän kanssa naimisiin. Isojoelta lähti suuri muuttoliike Ruotsiin, jonne Kyllikkikin olisi voinut päätyä tehtaalle töihin. Kolmas vaihtoehto on se, että hän olisi kirjeopiston kautta päätynyt Tampereelle ja tehnyt työuran kaupan apulaistyttönä tai tehtaan konttorityöntekijänä, Saari kuvaa.

Kuka sitten murhasi Kyllikki Saaren?

– Kun tuomiota ei ole, niin ei kannata sormella osoittaa. Poliisilla oli pääepäilty. Toinen asia on se, että oliko Kyllikki Saaren henkirikos murha ollenkaan. Ihan vaivatta se ei murhan kriteerejä täytä. Pikemminkin kyse saattaisi olla pikaistuksissa tehdystä taposta, Juho Saari sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?