Koulukiusaaminen on noussut puheenaiheeksi. Pari viikkoa sitten vanhemmat oppilaat pahoinpitelivät 11-vuotiaan kaatamalla maahan ja potkimalla vantaalaisen koulun pihalla niin, että uhri jouduttiin viemään sairaalaan. Viime viikolla 13–14-vuotiaat nuoret pahoinpitelivät koulun oppilasta joensuulaisen koulun sisätiloissa, ja lapselle tuli pään alueelle hoitoa vaativia vammoja.
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimukset osoittavat, että koulukiusaaminen lisääntyy avoimissa oppimisympäristöissä, joita uusi opetussuunnitelma painottaa. Uusien ihanteiden mukaisesti oppilaat saavat itse päättää, kenen kanssa, missä ja millä tavalla tehdään töitä, Keltikangas-Järvinen kuvailee.
– Kysymys on lapsista, jotka eivät kykene kaikkea harkitsemaan ja ennakoimaan. Kiusaamisessa kysymys on ryhmätoiminnasta, jossa syntyy tietty ryhmädynamiikka. Aikuisen rooli on estää tämä ja kertoa, miten toimitaan ja minne mennään.
– Mutta nykyään on yhä enemmän paikkoja ja erilaisia tilanteita, joihin opettajan silmä ei mitenkään kanna. Totta kai se antaa enemmän mahdollisuuksia kiusata, emeritaprofessori sanoo.
Kun lapset saavat itse valita, missä ja kenen kanssa he opiskelevat, voimaan tulevat viidakon lait, emeritaprofessori huomauttaa.
– Ujot, arat ja kiusatut eivät saa itse valita, vaan esiin tulee luokan vahvimpien voima. Ei se mene tietenkään tasapuolisesti.
Kiusaamistilanteita syntyy jo siinä, kun lapset pääsevät valitsemaan, millä sohvalla istuvat ja keiden kanssa.
– Joitakin valitaan yhteistyöhön ja joitakin ei valita.
Tänä päivänä kouluissa voi olla jopa 80 oppilaan ryhmiä, joissa on kolme opettajaa. Kun opettaja vaihtuu suurissa luokissa usein, opettaja ei osaa arvioida lapsen käytöksestä, onko hänellä paha olla koulussa, emeritaprofessori huomauttaa.
– Opettajien keinottomuus kiusaamistilanteissa lisääntyy ja heidän työuupumuksensa kasvaa.
Yle uutisoi aiemmin, että alle 15-vuotiaiden tekemä väkivalta on muuttunut aiempaa vakavammaksi. THL:n kouluterveyskyselyn mukaan koulukiusaaminen on yläkouluissa vähentynyt. Samaan aikaan yhä suurempaan osaan kiusaamistapauksista liittyy fyysistä väkivaltaa. Emeritaprofessorin mukaan ympäristö ja yhteiskunta selittävät tilastoissa näkyvää muutosta.
– Lapset eivät ole muuttuneet yhtään sen pahemmiksi kuin aiemminkaan. Kaikki lapset etsivät statusta ja hyväksyntää, mutta etsintä voi saada vääränlaisia muotoja. He näkevät erilaisia malleja, joita ei ollut mahdollista nähdä pari–kolmekymmentä vuotta sitten. Lisäksi vaikutus kumuloituu, kun teot laitetaan nettiin, Keltikangas-Järvinen sanoo.
Vantaan tapauksessa yksi oppilas kuvasi pahoinpitelyn videolle, joka lähti leviämään Snapchatissa ja YouTubessa. Keltikangas-Järvisen mukaan some vahvistaa kiusaajan ”sankaruutta” muiden silmissä.
Usein väitetään, että kiusaajat ovat olleet aiemmin itse kiusattuja. Se ei Keltikangas-Järvisen mukaan pidä paikkaansa.
– Ei ole mahdollista, että kiusattu lapsi olisi yhtäkkiä samassa ympäristössä seuraavana vuonna se, joka kiusaa. Joka näin väittää, ei tunne yhtään lasten maailmaa.
Kun tilanne on päällä, kiusaajat eivät tarvitse yhtä lailla apua kuin kiusattu, emeritaprofessori sanoo. Lapsi voi alkaa kiusata, vaikka hänen kotiolonsa olisivat kuinka hyvät. Tänä päivänä kouluissa syntyy kuitenkin helposti tilanteita, joissa kiusaamiseen puuttuminen on mahdotonta.
– Nyt keskustellaan siitä, kuinka monta välituntivalvojaa Vantaan tapauksessa pihalla oli. Samaan aikaan järjestetään tilanteita, joissa opettajalla ei ole mitään mahdollisuutta valvoa, jos oppilaat voivat mennä opiskelemaan vaikka telttaan.
Moni vanhempi haluaa laittaa lapsensa kouluun, jossa on perinteiset luokat ja luokkahuoneet, emeritaprofessori kertoo. Se on hänen mielestään luonnollista. Suurimmassa osassa kouluja opiskellaan edelleen luokissa.
– Vanhemmat kritisoivat tätä: mikä olisi parempaa kuin se, että on luokkia, oma opettaja ja struktuuri koulussa?
Pisa-tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että erot koulujen välillä ovat lähteneet kasvuun, varsinkin suurimmilla paikkakunnilla. Vaikka valtakunnallisesti signaalit ovatkin toistaiseksi heikkoja, emeritaprofessorin mielestä tätä ei voida hyväksyä ja pienikin erojen syntyminen julkisen koululaitoksen Suomessa on merkki, johon tulisi reagoida.
– Suomalaisten suuri ylpeydenaihe on ollut tasalaatuinen opetus. Koululaitoksemme vahvuus on ollut se, että laittoivatpa vanhemmat lapsensa mihin kouluun tahansa, opetus on ollut yhtä hyvää. Meillä ei ole tarvinnut muuttaa tiettyyn osoitteeseen saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun.
Seuraava askel on, että Suomeen alkaa syntyä yksityiskouluja. Se olisi suuri takaisku suomalaiselle koululle, joka on ollut tasa-arvoisen yhteiskunnan kivijalka, Keltikangas-Järvinen varoittaa.
– Ruotsissa alkaa jo olla yksityiskouluja. Siltä tieltä on hyvin vaikea lähteä taaksepäin.
Juttua muokattu 1.10. klo 21.23: Tarkennettu Pisa-tutkimukseen liittyvää kohtaa.