Kommentti: Näin pankki jätti yksin huijatun vanhuksen, mutta huijarit eivät hylänneet - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Näin pankki jätti yksin huijatun vanhuksen, mutta huijarit eivät hylänneet

Ilman voimassa olevaa henkilö­korttia ihminen ei ole olemassa. Vain huijareille olemme kaikki samanarvoisia, kirjoittaa toimittaja Tuomas Manninen.

Kirjoituksessa kerrotaan törkeän huijauksen kohteeksi joutuneen Erkin tarina. Kuva ei liity tapaukseen.­

28.9. 7:05

Oma pankki hylkäsi huijatun Erkin.

Huijarit eivät. He palasivat.

Pankille huijattu Erkki muuttui ihmiseksi, jota ei ollut enää olemassa.

Mutta aloitetaan alusta.

Erkillä on etunimi, jonka perusteella voi arvata hänen olevan ikäihminen. Mikä pitää paikkansa. Erkki on 86-vuotias. Lankapuhelinkin hänellä on. Kutsu sekin.

Ehkä Erkkiä oli seurailtu. Kaupasta kotiin. Tarkkailtu jo vähän aikaa. Tiedettiin, että Erkki asui yksi, ja oli hauras.

Eräänä maanantaina puhelin soi.

Siellä oli Erkin suuren kerrostaloyhtiön huoltomies, joka kysyi, oliko asunnossa jo se uudenmallinen palovaroitin, joka ei tarvinnut lainkaan paristoa.

Tietenkään hän ei ollut huoltomies.

Eikä sellaisia laitteita ole olemassa.

Pian ovikello soi ja huoltomies tuli sisään asentamaan palovaroitinta. Hän oli kuitenkin unohtanut tarvikkeitaan ulos autoon.

Hän hakisi ne, mutta sitä ennen huoltomies pyysi Erkkiä maksamaan. Erkki työnsi pankkikorttinsa huoltomiehen tarjoamaan maksupäätteeseen.

Ja naputteli PIN-koodin.

Huoltomies lähti hakemaan tavaroitaan.

Eikä enää palannut.

Tiistaina Erkin piti maksaa apteekissa. Pankkikortti ei kelvannut. Kun sitä katsottiin tarkemmin, se ei ollut Erkin kortti. Pankki oli kyllä sama, mutta kortissa luki toinen nimi. Sanotaan vaikka Pentti.

Huoltomies oli vaihtanut kortit.

Erkki lähti Pasilaan tekemään rikosilmoitusta. Kortti kuoletettiin. Poliisi huomasi, että Erkin henkilökortti ei ollut enää voimassa. Se oli vanhentunut viikko sitten.

Uuden henkilökortin luvattiin tulevan postissa viikon sisällä.

Hätä ja huoli kalvoivat Erkin mieltä. Varastetun pankkikortin takana olivat kaikki hänen säästönsä. Erkki ei ollut rikas, päinvastoin. Mutta hän oli elänyt hyvin vaatimatonta elämää ja säästöjä oli kertynyt kohtuullisesti.

Niin paljon, että pelko kouri Erkin vatsan pohjassa. Oli vaikea keskittyä mihinkään.

Kaikki oli samalla tilillä. Ehkä pankki olisi voinut neuvoa siinä asiassa, ehkä se oli joskus yrittänytkin, mene ja tiedä.

Erkki käveli sisään tuttuun konttoriin ja pyysi virkailijaa kertomaan, miten paha tilanne oli. Kuinka paljon hänen tililtään oli kadonnut rahaa? Oliko tili tyhjennetty?

Epätietoisuus on epätoivon sisar, kauhu on pelon isoveli. Erkki pelkäsi pahinta.

Erkillä ei ole tietokonetta eikä älypuhelinta. Toisin sanoen hänellä ei ole verkkopankkitunnuksia.

Pankkivirkailija pyysi Erkki todistamaan henkilöllisyytensä. Erkki näytti henkilökorttia, pankkivirkailija ilmoitti, ettei se kelvannut. Se oli vanha. Tosin vain viikko sitten vanhentunut, ja siinä oli Erkin kuva, mutta yhtä kaikki, pankkivirkailija ei suostunut kertomaan Erkille yhtään mitään.

Säännöt kielsivät.

Erkki koki, että häntä kohdeltiin kuin hän olisi tullut ryöstämään pankin. Vaikka hänet oli juuri ryöstetty, huijattu, petetty.

Erkki on sitä sukupolvea maalaisihminen, joka on tottunut olemaan nöyrä elämän edessä. Liiankin nöyrä. Joku toinen olisi alkanut huutamaan ja hänet olisi pitänyt poistaa konttorista lepositeissä.

Erkki lähti pois.

 Säännöt ovat sääntöjä, sokeita. Terve järki on kuollut. Inhimillisyys.

Mieli kuohui. Erkin lähipiiri huomasi, kuinka huonosti hän voi. He yrittivät auttaa, soittivat pankin neuvontaan. Sieltä kerrottiin, että konttorissa oli toimittu täysin oikein. Kun Erkki ei ollut kyennyt todistamaan olevansa Erkki, hänelle ei voitu kertoa, mitä omalla tilillä oli tapahtunut.

Neuvonnan nainen tuntui kuitenkin empaattiselta, kun hän kuuli tapauksen yksityiskohtia ja Erkin aika raskaan henkilöhistorian, elämän kovat koettelemukset.

Häntä pyydettiin ottamaan pikaisesti yhteyttä konttorin johtajaan ja selittämään Erkin tilanne. Neuvonnan nainen lupasi välittää viestin ja soittopyynnön kiireisinä.

Kului aika, eteni iltapäivä. Erkille ei soitettu.

Lähipiiri soitti pankin valtakunnalliseen keskukseen (muita numeroita ei ole) ja pyysi saada puhua konttorin johtajan kanssa. Se oli mahdotonta, olisi pitänyt tietää, mikä johtajan nimi oli.

Uusi soitto pankin neuvontaan. Nyt puhelimeen vastasi mies, vähemmän empaattinen. Hän kertoi, ettei edes hän voisi noin vain soittaa konttorin johtajalle. Se ei ole mahdollista enää nykypäivänä. Soittopyynnön hän voisi jättää, sähköpostitse.

Sitten Erkin lähipiiri soitti – kun ei enää muutakaan keksinyt – sille Pentille, jonka nimi oli Erkille vaihdetussa kortissa. Pentti vastasi ja kertoi kadottaneensa korttinsa ollessaan ”ottamassa kuppia” vieraassa seurueessa. Tililtä oli kadonnut 500 euroa.

Pentti ei ollut tehnyt rikosilmoitusta.

”Kärsin nahoissani.”

Lähipiiri varoitti Erkkiä enää avaamasta ovea, oli siellä kuka hyvänsä.

Toivottiin kuitenkin, että pankkikonttorista vielä soitettaisiin Erkille.

Soittoa ei tullut. Erkki meni hyvin varhain nukkumaan, kuten aina. Hän heräsi puhelimen ääneen. Siellä oli ”Liikanen pankista”. Liikanen kertoi, että rikollisliiga oli seurannut Erkkiä ja tilanne oli paha.

Liikanen tiedusteli Erkin verkkopankkitunnuksia. Kuultuaan, ettei sellaisia ole, Liikanne kysyi, oliko asunnossa mitään muuta arvokasta, joka olisi vaarassa.

Erkki oli unenpöpperöinen ja peloissaan. Hän mainitsi vaimonsa pankkikortin. Erkin puoliso asui hoivakodissa, ja pankkikortti oli jäänyt Erkille. Liikanen kehotti Erkkiä laittamaan pankkikortin ja tunnusluvun kirjekuoreen ja tuomaan sen talon ulko-oven taakse, laittamaan piiloon ritilän alle.

Nyt Erkki tajusi olevansa samojen huijarien tähtäimessä yhä. Hän oli kauhuissaan ja soitti 112. Poliisi lupasi tulla paikalle. Ainakin näyttäytyä, jos huijarit olivat jossain kulmilla. Erkin poika tuli hänen luokseen yöksi.

Seuraavan päivänä poika yritti Erkin valtakirjalla käydä kysymässä, mitä Erkin tilillä oli tapahtunut maanantaina ja tiistaina aamupäivällä. Tietoa ei annettu.

Kului viikko ja posti toi Erkin uuden henkilökortin. Sen kanssa hän meni omaan pankkinsa konttoriin, pankin, jonka uskollinen piensäästäjä hän oli ollut nuoresta pitäen.

Nyt tiedot annettiin.

Erkin tililtä oli kadonnut 2 000 euroa, luotolta 1 400 euroa, yhteensä 3 400 euroa.

Tarinan opetus: Jos sinulla ei ole verkkopankkitunnuksia ja henkilökorttisi on vanhentunut, olet olemassa vain huijareille.

Säännöt ovat sääntöjä, sokeita. Terve järki on kuollut. Inhimillisyys.

Vanhuksena ei ole hyvä elää sellaisessa maailmassa. Se on kylmä ja kova.

Armoton, jos suojaus pettää

Pahalta maailmalta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?