Ex-kirkkoherraa syytetään Puolustus­voimien tutkijan vainoamisesta – taustalla muun muassa kertomus ”isosta ja terävästä kirveestä” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ex-kirkkoherraa syytetään Puolustus­voimien tutkijan vainoamisesta – taustalla muun muassa kertomus ”isosta ja terävästä kirveestä”

Kremlin-mielisenä nettivaikuttajana tunnettu mies on Helsingin käräjäoikeudessa syytettynä kahden henkilön vainoamisesta. Asianomistajia yhdistää se, että he ovat perehtyneet Venäjän harjoittamaan informaatiovaikuttamiseen Suomessa.

Puolustusvoimain tutkijan ja Ylen toimittajan vainoamisesta epäilty vastaaja puolustaa oikeudessa itse itseään eli hän ei käytä lainkaan asianajajaa.­

14.9. 22:12

Helsingin käräjäoikeudessa alkoi maanantaina pääkäsittely asiakokonaisuudessa, jossa epäiltynä on entinen kirkkoherra, nykyisin aktiivisena nettivaikuttajana tunnettu teologian tohtori.

Teologian tohtoria syytetään kahteen henkilöön kohdistuneesta vainoamisesta, mikä on tapahtunut haastehakemuksen mukaan vuosina 2014–2017.

Toinen asianomistaja on Ylen toimittaja Jessikka Aro ja toinen on Puolustusvoimien palveluksessa siviilihenkilönä työskentelevä sotatieteiden tohtori.

Syytteen nostamisesta on päättänyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, ja perusteena on ollut laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Oikeudessa syytettä ajaa aluesyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen.

Syytetty vastaa oikeudessa syytteisiin itse eli hän ei käytä lainkaan oikeusavustajaa tai asianajajaa. Hän kiistää syyllistyneensä mihinkään rikokseen.

Syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen katsoo, että toimittaja Jessikka Aroon ja Puolustusvoimien tutkijaan on kohdistunut vihamielistä informaatiovaikuttamista.­

Yksi oikeudessa käsiteltävä teko liittyy kirja-arvosteluun, jossa syytetty analysoi Puolustusvoimien tutkijan kirjoittamaa teosta. Kirja käsitteli Venäjän harjoittamaa informaatiovaikuttamista.

Syytetty kuvailee kirjoituksessaan, kuinka hän osti kirjan tuoreeltaan heti sen ilmestyttyä ja luki sen nopeasti jo kirjakaupan ulkopuolella. Kirjan hän sanoo todenneensa asiantuntemattomaksi ja pamflettimaiseksi.

Teoksen pikalukemisen jälkeen hän kertoo jatkaneensa matkaansa Helsingin keskustassa mukanaan ”iso ja terävä kirves”. Hänen näköpiiriinsä ei tullut kuitenkaan tuolloin kirjan kirjoittajaa eikä ketään muutakaan ”Puolustusvoimien informaatiosodan agenttia”.

Oikeudessa kävi ilmi, että tutkija oli kokenut kirjoituksen uhkaavaksi ja häneen oli kohdistettu sen seurauksena turvatoimia.

Syytetyn mukaan kirves oli kuitenkin ”rauhanomainen”, sillä hän oli tuolloin menossa erääseen kellariin purkutöihin.

Kirveestä hän antaa ymmärtää kirjoittaneensa kirja-arvosteluun siksi, että hän halusi havainnollistaa, kuinka Venäjän informaatiovaikuttamisesta voi tehdä virheellisiä johtopäätöksiä, ellei tutkija kysy sen väitetyiltä harjoittajilta näiden omaa kantaa.

– Pahatahtoinen ihminen olisi vainoharhaisuudessaan keksinyt ihan muita selityksiä kirveelle kuin tämän päivän rauhanomainen fakta oli. Siksi pitäisi kysyä ensin, syytetty perusteli kirvesvertaustaan.

Jessikka Aroon kohdistuneesta vainoamisesta on todisteena yhteensä 44 eri kirjoitusta tai tekoa ja tutkijan vainoon liittyy 13 eri tekoa.

Syyttäjän mukaan vainoamisen tunnusmerkit täyttyvät tekojen toistuvuuden, henkilöiden persoonaan kohdistuvan halventamisen sekä kaikkia tekoja yhdistävän motivaatiotekijän vuoksi, vaikka jotkut yksittäiset teot eivät olisikaan leimallisesti ahdistavia tai pelkoa aiheuttavia.

– Syyttäjän näkemys yhteisestä motivaatiotaustasta liittyy ristiriitaan vastaajan yhteiskunnallisten näkemysten ja asianomistajien kirjallisen tuotannon välillä. Näin sen voisi sanoa kauniisti, Hämäläinen muotoili oikeudessa.

Syyttäjän mukaan vastaajan menettelyä voi pitää vihamielisenä informaatiovaikuttamisena.

– Tekijällä on ollut laajakantoinen tavoite vaikuttaa niin, ettei teon kohde, tässä tapauksessa tutkija tai journalisti, enää jatkossa kykene hoitamaan tai halua hoitaa tehtäväänsä.

Tuoreessa vainoamisoikeudenkäynnissä Ylen toimittaja Jessikka Aro on toinen asianomistajista.­

Asianomistajien asianajaja Martina Kronström puolestaan kuvaili, että vastaaja on profiloitunut Venäjän poliittista toimintaa ymmärtävänä henkilönä ja tämä on lisäksi itse kertonut julkisuuteen tuntevansa henkilöitä Venäjän turvallisuuspalvelusta.

– Molemmat asianomistajat ovat kirjoittaneet Venäjän harjoittamasta informaatiovaikuttamisesta. Se ei ole ollut vastaajan mieleen, vaan hän on pyrkinyt vaientamaan heidät ja kyseenalaistamaan heidän uskottavuutensa, Kronström kuvaili oletettua motiivia.

Vastaaja kiistää vainonneensa tai uhkailleensa. Lisäksi hän katsoo, että oletukset hänen yhteyksistään Venäjän turvallisuuspalveluun ovat asiattomia. Venäläisellä datshalla saattaa hänen mukaansa törmätä FSB-taustaiseen henkilöön vaikkapa saslikinsyönnin yhteydessä, mutta se ei tarkoita sen enempää.

– Enkä minä kaikessa ole Putinin kanssa samaa mieltä, vastaaja painotti.

Oikeus joutuu ottamaan kantaa muun muassa siihen, täyttääkö syytetyn toiminta vainoamisen tunnusmerkit vai onko kyseessä ollut asianomistajien työhön kohdistunut ja sananvapauden piiriin kuuluva normaali julkinen arvostelu.

Vainoaminen on Suomen oikeuskäytännössä melko tuore lainkohta, joten oikeudenkäynnissä on kyse myös tämän rikoksen tunnusmerkkien määrittelystä.

Aluesyyttäjä Hämäläinen jäikin maanantaina vielä pohtimaan, lisääkö hän haastehakemukseen toiseksi vaihtoehtoiseksi syytteeksi törkeän kunnianloukkauksen sen varalle, että oikeus ei katsoisi vainoamisen tunnusmerkkien täyttyvän.

Helsingin käräjäoikeus jatkaa asian käsittelyä tiistaina ja oikeudenkäynti jatkuu ensi viikkoon.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?