Karmiva psykoosi pakotti kolmeksi kuukaudeksi verhojen taakse piiloon – entiset huumeiden käyttäjät puhuvat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kuolemaa, kurjuutta, varastamista, psykooseja...

Katiska-sarjassa huume-elämä näyttää kovin hohtoisalta. Todellisuudessa se ei sitä ole: ystävät kuolevat, läheiset pelkäävät, keittiö on täynnä kärpäsiä ja yhtenä päivänä voi iskeä psykoosi. Nyt puhuvat entiset käyttäjät.

Valtavan määrän erilaisia huumausaineita Suomeen salakuljettaneen, Katiska-vyyhdin pääepäillyn Niko Ranta-ahon elämä näyttää aivan toisenlaiselta kuin hänen maahantuomiensa huumeiden käyttäjien arkinen todellisuus.­


12.9. 19:30

Luksuselämää, kauniita naisia, hienoja autoja, kalliita kelloja ja nopeaa rahaa. Sellaista huumemaailmaa on tarjonnut Katiska-dokumenttisarja.

Se maailma on kaukana niiden entisten käyttäjien elämästä, jotka ovat nousseet pohjakosketuksesta jaloilleen. Siinä elämässä on voinut olla pahoja amfetamiini­psykooseja, joissa elämä on ollut kuin elokuvaa. Vuorokausitolkulla valvonut päätähti on paennut kerrostalojen katoilla olevia tarkka-ampujia.

Se harhainen pako, kun todellisuus karkasi mielen ulottumattomiin, päättyi usein poliisin putkaan.

Se maailma ei ollut hohdokas, vaan surullinen ja karu.

Siksi Eetu Pakkanen, 30, on vihainen. Vihainen siitä, että Katiska-rikosvyyhdissä syytettynä oleva Niko Ranta-aho on kertonut olevansa liikemies, jonka ”portfolioon vain nyt sattuivat kuulumaan huumeetkin”.

– Se ottaa tunteeseen, miten julkisuus kiillottaa kuvaa huumemaailmasta. Se on vastuutonta, varsinkin, kun ajattelee, että nuoret näkevät nämä. Ei huumeet ole pelkkää bisnestä. Sehän olisi aivan sama kuin sanoisi ihmiskaupan olevan pelkkää bisnestä. Huumeet satuttavat ihmisiä. Minulta on kuollut tuttavia huumeisiin, heitä on joutunut henkirikoksen uhreiksi, he ovat tehneet itsemurhia tai kuolleet päihteissä tapaturmaisesti. Huumeissa ei ole mitään hohdokasta, sillä kärsijöitä on niin paljon, Eetu Pakkanen sanoo.

Hän on ollut selvin päin nelisen vuotta.

Teemu Halonen on huolissaan nuorista korvaushoidossa olevista. – Moni on riippuvainen jokapäiväisestä lääkkeestä ja sieltä on vaikea päästä takaisin normaaliin elämään, vaikkapa töihin.­

30 vuotta huumeita käyttänyt Teemu Halonen on ollut päihteittä vuoden. Hänen mukaansa huumeluksuselämän kuvaamisella ”romantisoidaan vakavaa asiaa”. Hän on töissä Sininauhasäätiöllä ja auttaa päihteiden kanssa kamppailevia.

– Näen töissä ihmisiä, joiden koko omaisuus kulkee mukana kassissa. Meidän tarjoamamme lämmin ateria on heidän ainoa lämmin ateriansa sinä päivänä. Heidän huumeidenkäyttönsä ei ole yökerhoja ja bilettämistä vaan kamppailua elämästä ja kuolemasta. Nuoret voivat saada televisiosarjojen huumemaailmasta ihan väärän kuvan, mitä se elämä oikeasti voi olla.

– Se elämä on todella yksinäistä. Siinä syrjäytyy helposti. Sinulla on kavereita silloin, kun sinusta voidaan hyötyä. Keneenkään ei voi luottaa. Siitä maailmasta on kaukana sellainen maailma, missä pyöritään Helsinki-missien kanssa ja ajellaan hienoilla autoilla ja matkustellaan Espanjassa, kun kaikki alkaa ihan perushygieniasta, että olisi edes puhtaita vaatteita ja pääsisi peseytymään, Teemu Halonen kertoo.

 Se elämä on todella yksinäistä. Siinä syrjäytyy helposti. Sinulla on kavereita silloin, kun sinusta voidaan hyötyä.

40-vuotias Petri Engblom kertoo menettäneensä 20 vuotta huume-elämälle.

– Minulla ei 20 vuoteen ollut normaalia elämää eikä elämäniloa. En käynyt töissä, ei ollut perhettä eikä harrastuksia. Oli paljon tuskaa, pelkoa, hätää ja kärsimystä. Huumeidenkäyttö johti rikoksiin ja vankilaan ja pakkomielteeseen tehdä omien arvojen vastaisia asioita, Engblom kertoo.

Engblomin mukaan huumeluukut ovat pahimmillaan täynnä likaisia neuloja ja ruiskuja. Kymmenen luukussa majailleen ihmisen vaatekassit lojuvat sekaisin ympäriinsä. Tiskit ovat tiskaamatta.

– Keittiöt ovat yleensä täynnä pieniä kärpäsiä ja likaisia astioita. Kämpät ovat täynnä romuja ja roskaa. Pahimmillaan siellä on tavaravuorten keskellä pieniä käytäviä, joita pitkin pystyy kävelemään. Seinät on töhritty spraymaalilla ja kaikki on hajalla, Engblom kuvaa.

Petri Engblomin tärkein asia jokaisessa päivässä on, ettei hän ota enää päihteitä. Hän on kiitollinen nykyisestä elämäntilanteestaan 20 vuoden kovien aineiden käytön jälkeen.­

Engblomin paras ystävä kuoli 18-vuotiaana heroiiniin. Hän käytti itsekin kovia huumeita 17-vuotiaasta asti.

– Ystävän kuolema kosketti, mutta ei hillinnyt huumeiden käyttöäni. Olin 19-vuotiaana ensimmäisen kerran katkaisuhoidossa. 20-25-vuotiaana yritin lopettaa varmaan 15 kertaa, mutta en onnistunut, Engblom kertoo.

Hän aloitti päihteiden käytön 12-vuotiaana alkoholilla ja poltti 15-vuotiaana jo joka päivä kannabista. 16-vuotiaana hän alkoi käyttää amfetamiinia.

– Pyörin graffitijengissä 1990-luvulla. Käytimme päihteitä ja teimme rikoksia. Rikollisissa piireissä sai hyväksyntää. Koulunkäynti kärsi. Yritin käydä 10. luokan, mutta se jäi. Samoin jäi kauppakoulu, vaikka yritin käydä sitä monta vuotta huonolla menestyksellä, Engblom kertoo.

 Öisin kolusin rakennustyömaita tai vein pyöräkellareista ja juna-asemilta pyöriä.

Hän kertoo ymmärtäneensä 19-vuotiaana, että amfetamiini oli hänelle ongelma.

Petri Engblom kävi metadonikorvaushoidossa, mutta lopetti senkin, koska halusi elää täysin selvin päin. Tämä kuva on korvaushoidon ajalta.­

– Käyttäminen johti pahoihin psykooseihin. Kun vedin ensimmäiset vedot, minulla ei ollut enää mitään käsitystä, milloin vetäminen loppuisi. Aloin käyttää Subutexia, alkoholia, kannabista ja lääkkeitä. Ei ollut väliä, millä pään sekoitti. Aamulla kun heräsin, ensimmäinen ajatus oli, mistä saisin rahaa aineisiin. Minun kohdallani se tarkoitti kaupoista varastamista. Lonkeroiden, sisäfileiden, juustojen ja muiden elintarvikkeiden varastamista ja myymistä. Öisin kolusin rakennustyömaita tai vein pyöräkellareista ja juna-asemilta pyöriä ja myin eteenpäin, Engblom kertoo.

Hän kertoo myös myyneensä huumeita.

– Olen ollut törkeästä ryöstöstä vankilassa. Ryöstin pilleripäissäni veitsellä ohikulkijan. Se oli hallitsematonta ja väkivaltaista sekoilua. Tuo käytös tuntuu nyt selvin päin ahdistavalta ja pelottavalta, mutta se kertoo, millaiseksi huumeet voivat tehdä ihmisen, Engblom sanoo.

 Huumemaailma on häikäilemätöntä ja itsekeskeistä.

Engblom kertoo tyhjentäneensä tätinsä ja tyttöystävänsä kämpän ja myyneensä heidän korunsa.

– Olen vienyt läheisten kodeista kaiken arvokkaan. Huumemaailma on häikäilemätöntä ja itsekeskeistä. Sitä on valmis tekemään aineiden eteen mitä vaan. Siinä ei hirveästi moraalin perään kysellä. Se hävettää, mutta olen käynyt menneisyyteni läpi ja jotenkin pystynyt itselleni antamaan anteeksi. En voi kuin pitää huolen, etten enää ikinä käytä aineita. Sen lupauksen teen päivä kerrallaan. Yritän hyvittää tekojani parhaan kykyni mukaan auttamalla narkomaaneja selvän elämän alkuun ja auttamalla isoäitiäni. Menneisyyteni teot eivät ole mieltä ylentäviä. On hyvä muistaa, että sellainen ihminen minusta tulee jos käytän huumeita, Engblom sanoo.

Eetu Pakkanen haluaa muistuttaa erityisesti nuorille, miten pienillä valinnoilla voi olla suuret vaikutukset koko elämään. Huumeissa ei ole mitään ihannoitavaa.­

Eetu Pakkasen päihteiden käyttö alkoi myös alkoholilla.

– Olin silloin 10-vuotias. Olin syrjään­vetäytyvä ja hiljainen kundi, joka 4. luokalla sai röökin poltolla vanhempien 6. luokalla olevien kavereiden hyväksynnän. Pääsin porukkaan. Se oli ensimmäinen koukkuni.

Kannabis, sienet ja pillerit tulivat kuvioihin kolme vuotta myöhemmin.

– Varastelin ja karkailin kotona. Minut otettiin kiireellisesti huostaan. Se oli pelottava tilanne. Olin kiireellisesti 30 päivää huostassa. Juhlin vapautumistani pillereillä ja viinalla, Pakkanen kertoo.

Huumeet veivät Pakkasta niin vahvasti, että hän oli valmis huijaamaan jokaista saadakseen rahaa ja huumeita.

– Unelmani oli olla samankaltainen kuin leffojen diilerit, jotka ovat kaikkien kavereita. Ajatus oli sinänsä absurdi, koska olin kuitenkin valmis kusettaan jokaista, Pakkanen sanoo.

 Kyllä se glamour 18-vuotiaana katosi siitä hommasta.

Pakkanen kertoo, kuinka nuorena päätyi töölöläisasuntoon bileisiin, jossa vedettiin kokaiinia.

– Nuorena sitä hommaa ihannoi. Halusin rahaa, halusin kokaiinia, naisetkin tuntuivat tällaisesta espoolaislähiön pojasta Töölössä paljon fiinimmiltä. Mutta kyllä se glamour 18-vuotiaana katosi siitä hommasta. Olin sekakäyttäjä. Jos käytin kokaiinia, saatoin käyttää Subutexia ja amfetamiinia samalla sekä alkoholia, Pakkanen sanoo.

Massiivisia rahatukkoja, luksuskelloja, timantteja, hulppeita asuntoja... Valtavan määrän erilaisia huumausaineita Suomeen salakuljettaneen, Katiska-vyyhdin pääepäillyn Niko Ranta-ahon elämä näyttää aivan toisenlaiselta kuin hänen maahantuomiensa huumeiden käyttäjien arkinen todellisuus.­

Eetu Pakkanen muutti ensimmäiseen omaan asuntoon Espoon Matinkylään, kun täytti 18 vuotta.

– Elämisen taitoni rajoittuivat siihen, että kuinka ostaa kamaa, kuinka vetää kamaa, kuinka myydä kamaa ja kuinka varastaa. En tajunnut, että minun täytyy tehdä sähkösopimus. Olin nelisen päivää ilman sähköä. Valtio antoi minulle rahaa, toimeentulotukea. En ymmärtänyt, miksi minun olisi pitänyt niistä rahoista maksaa vuokraa. Kämpästä tuli vetoluukku, jonka ovi oli potkittu puoliksi sisään ja rappu sotkettu tusseilla. Joka toinen päivä tulivat poliisit ja melkein joka kolmas kerta minä lähdin niiden mukaan, koska riehuin. Kolmessa kuukaudessa sain häädön ja olin ensimmäistä kertaa asunnoton 18-vuotiaana, Pakkanen kertoo.

Hän kuului lastensuojelun jälkihuollon piiriin ja sai kuitenkin pian uuden asunnon. Huumekierre jatkui vahvana vuosikausia.

Hän kertoo omasta rajusta huumepsykoosistaan, kuinka ei uskaltanut kolmeen kuukauteen ulos kämpästään.

– Olin valvonut melkein viikon amfetamiinin voimalla ja poltin bongista pilveä. Joku ratas meni päässä väärään asentoon. Kolme kuukautta pyörin kämpässä ovisilmän ja verhojen välissä, kun luulin, että ihmiset ohjaavat minua katseella ja puheella, Pakkanen kertoo.

Lopulta hän päätyi asunnosta katkolle, kun sosiaalityöntekijä tuli hakemaan. Häntä yritettiin kuntouttaa, mutta kuntoutuspaikasta hän lähti pelaamaan pelikoneilla. Pelaamisesta tuli ongelma.

– Löysin talousrikollisuuden. Tein nettipetoksia. Olin ensimmäistä, mutta en viimeistä kertaa vangittuna 2009. Vankilasta tuli minulle se normaali paikka, vaikka se voi kuulostaa oudolta. Siellä sain katon pään päälle, ruokaa, pääsin treenaamaan ja nukkumaan kunnolla. Kroppa lepäsi. Minulle kertyi käyttävänä aikana noin 540 rikosrekisterimerkintää. Suurin osa oli nettipetoksia. Ne ovat minun menneisyyttäni, Pakkanen kertoo.

Teemu Halonen oli menettää henkensä yliannostuksen takia – vahingossa.­

Teemu Halonen aloitti oman huumeiden käyttönsä kannabiksella 13-vuotiaana. 16-vuotiaana hän käytti amfetamiinia.

– Olen käyttänyt amfetamiinia suonensisäisesti. Suonet olivat niin huonossa kunnossa, ettei niitä juuri näkynyt, Halonen kertoo.

 Huumeissa ei ole mitään hohdokasta, sillä kärsijöitä on niin paljon.

Huumeidenkäytöstä huolimatta hän oli 22 vuotta töissä rakennuksilla.

– Olin siitä 18 vuotta purkumiehenä. Amfetamiinin avulla jaksoin painaa pidempiä päiviä ja viikonloppuja. Kynttilä paloi molemmista päistä. Menin heikkoon kuntoon lopuksi. Kannabiksella yritin sitten rentoutua. Olen 194 senttiä pitkä. Kärsin ravinnonpuutteesta ja nestehukasta eli kyllä minun päihteidenkäyttö näkyi ulospäinkin, vaikka töissä kävin. Olin laihassa kunnossa, Halonen kertoo.

Kaikki rahat menivät päihteisiin.

– Ei ollut rahaa syödä aina, kun päihteet menivät etusijalle. Olin rahaton ja koko ajan velkaa. Laskut jäivät maksamatta. Nuorempana tuli tehtyä kaikenlaisia varkauksia ja apteekkimurtoja. Viime vuosina oli pientä huumemyyntiä ja joitain pienempiä varkauksia, Halonen kertoo.

Hän oli menettää henkensä yliannostuksen takia.

– Luulin ottaneeni amfetamiinia, mutta aine olikin heroiinia. Olin kaksi päivää tajuttomana. Minulla kävi melkoinen tsägä, etten menettänyt henkeäni. Olin silloin vasta reilu 20-vuotias, Teemu Halonen kertoo.

Kuvat huumeidenkäyttäjien asunnoista ovat karua katseltavaa. Jutun kuvat ovat peräisin poliisilta eivätkä ne liity haastateltuihin henkilöihin.­

Kaikki kolme iloitsevat päihteettömästä elämästä ja sen mukanaan tuomasta uudesta mahdollisuudesta.

– Olen unelmatyössäni Sininauhasäätiössä auttamassa elämässä monella tapaa syrjäytyneitä. Tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Minulla on hyvä tukiverkosto. Käyn vertaistukiryhmissä. Unelmoin ihan tavallisista asioista ja nautin pienistä seikoista, mitä ennen en edes huomannut kuten lintujen laulusta. Minulla on todella hyvä olo, kun en käytä päihteitä. Jokaisella on mahdollisuus muutokseen, Teemu Halonen rohkaisee.

Petri Engblomin yksi unelma on juosta maraton. Hän valmistuu ensi talvena päihde- ja mielenterveystyön lähihoitajaksi. Hän työskentelee oppisopimuksella Vantaan A-Killassa.

– Unelmoin siitä, että saisin kohtalotovereiden kanssa auttaa ihmisiä pois korvaushoidosta ja saisimme heidät elämän syrjään kiinni, Engblom sanoo.

Eetu Pakkanen käy kokemusasiantuntijana puhumassa erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille.

– Yhdessäkin paikassa oli 14-vuotias kundi, joka oli vetänyt huumeita jo suonensisäisesti. Näistä nuorista minä olen huolissani ja haluan auttaa erityisesti heitä.

Rikostarkastaja Markku Heinikarin mukaan huumemaailma on hyvin raadollinen ja väkivaltainen.­

”Huumeiden käyttö vaikuttaa lisääntyvän”

– Huumeet ja väkivalta nivoutuvat tosi tiivisti yhteen joka tasolla. Törkeitä huumausainerikoksia paljastaessa löytyy samalla hyvin usein vakavia väkivaltarikoksia ja kiristyksiä. Huumausainetakavarikoiden yhteydessä löydetään usein myös aseita. Huumekauppa on suoraan monen muun vakavan rikoksen motiivina, rikostarkastaja Markku Heinikari Helsingin poliisista kertoo.

Suurin osa Helsingin asuntomurroista on Heinikarin mukaan huumeiden käyttäjien tekemiä silloin, kun kyse ei ole ulkomaisesta liigasta.

– Huumausaineiden käyttö vaikuttaa koko ajan lisääntyvän. Se on nouseva trendi ja näkyy sitten monella tavalla mm. huumaantuneena ajamisena. Se on voimakkaassa kasvussa. Meno tiellä on vaarallista, jos on useamman päivän valvonut ilman minkäänlaista unta ja käyttänyt aineita, Heinikari huomauttaa.

 Hetkellisesti jollakin voi pyyhkiä hyvin, mutta sitten voi käydä todella huonosti.

Huumemaailmassa ei ole Heinikarin mukaan mitään hohdokasta.

– Kun käyttäjä painelee pakkasessa seuraavan annoksen perässä asunnottomana niin ei siinä mitään hohtoa ole. Huumemaailma on hyvin raadollinen. Käyttäjän oma elämä menee sekaisin ja huumeiden käyttö vaikuttaa suoraan hänen läheisiinsä. Helsingin yöelämässä pyörii myös huumeita. Hetkellisesti jollakin voi pyyhkiä hyvin, mutta sitten voi käydä todella huonosti. Se elämä on vaarallista.

Huumekauppa on yksi järjestäytyneen rikollisuuden tärkeimmistä tulonlähteistä.

– Isompien huumerikosten takana ovat hyvin usein kotimaiset ja ulkomaiset rikollisryhmät. Se lisää väkivallan uhkaa. Väkivaltaa käytetään häikäilemättä hyväksi huumausaineiden käyttäjien kiristämisessä. Kiristäminen saattaa lähteä huumevelasta liikkeelle, mutta velka saattaa olla täysin tekaistukin. Väkivallan uhka on kuitenkin niin kova, että uhri alkaa järjestellä rahaa. Pelkoa lisää, jos velan perijällä on liivit päällä, Heinikari sanoo.

Helsingin alueella tapahtuvista ryöstöistä moni liittyy Heinikarin mukaan huumekauppaan.

– Kyse voi olla velan perinnästä tai sitten tällit on sovittu tor-verkon välityksellä ja toinen osapuoli tulee puhtaasti ryöstötarkoituksessa paikalle ryöstääkseen huumeet tai rahat. Näiden tilastointi on vaikeaa, sillä uhri ei halua puhua, koska on itsekin ollut laitonta huumekauppaa tekemässä.

Ilta-Sanomat ja Nelosen Ruutu-suoratoistopalvelu kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Täältä apua

  • Irti Huumeista ry:n päivystävä puhelin käyttäjille ja läheisille 080098066 ma–pe 9–15, ma–to 18–21. Soittaminen on maksutonta.

  • Nimettömien narkomaanien auttava puhelin 0503077597 klo 18–20.

  • Valtakunnallinen ympärivuorokautinen päihdeneuvonta 080090045. Palvelun tuottaa Ehyt ry ja Helsingin Diakonissalaitos. Soittaminen on maksutonta.

  • AA:n auttava puhelin päihteiden käyttäjille 09750200 klo 9–21.

  • Päihdelinkki-verkkosivuston kautta löytyy tietoa myös vertaistukiryhmistä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?