Varusmies kuvasi maastossa viikon ajan syömiään aterioita –”Nälän tunne on normaalia” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Varusmies kuvasi maastossa viikon ajan syömiään aterioita –”Nälän tunne on normaalia”

IS:n haastatteleman varusmiehen mukaan ruokaa on valmistettu yleensä riittävästi. Suurempi ongelma syntyy siitä, ettei ruokaa ehditä syömään niin paljon kuin olisi tarpeen.

– Jos on ollut vähän aktiivisempi päivä, niin sillä pakkiruoalla jaksaa yleensä tosi heikosti, varusmies sanoo.

7.9.2020 6:12

Koronaviruksen vuoksi maastoruokailua on lisätty varuskunnissa ympäri maan. Osa varusmiehistä on kokenut, ettei ruokaa ole maasto-olosuhteissa tarjolla riittävästi, ja he ovat valittaneet pakkiruokailujaksojen aikana nälän tunnetta.

IS julkaisi tällä viikolla viikon maastoateriamenun, joka nautittiin Porin prikaatissa elokuussa. Ravitsemusterapeutti Aino Niemi tutustui IS:n pyynnöstä ruokalistaan ja totesi sen vaikuttavan hyvältä ja vaihtelevalta. Puolustusvoimien ja Rikosseuraamusviraston ruokahuollosta vastaavan Leijona Cateringin mukaan viiden viikon maastoruokalistan ravintosisällön päivittäinen keskiarvo on 3 650 kilokaloria.

– Energiasisällön puolesta se on hyvä määrä, annoskokojen on tosin laskettu olevan aika isoja, jotta tulee noin paljon energiaa Niemi sanoo.

Juuri tässä piilee IS:n haastatteleman varusmiehen mukaan ongelma. Hänen mukaansa sekä ruoka että ravintoarvot vaikuttavat paperilla hyviltä, mutta todellisuus on toinen. Annoskoot jäävät todella usein aivan liian pieniksi, eikä varusmiehillä ole yleensä mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Aamupuuro hillosilmän kera. Huomionarvoista on, että tällä ruokailukerralla leipää ei ollut tarjolla ollenkaan, mutta juustoa oli tästä huolimatta pakattu mukaan.

Heinäkuussa koronakriisin keskelle palvelukseen astunut varusmies kertoo, että maastoruokailut sujuvat hänen varuskunnassaan hyvin vaihtelevasti. Joskus ruokailu sujuu hyvin, mutta joskus asiat menevät pahasti pieleen. Varusmies kuvasi maastoruokailuja viime viikon ajan.

Varusmiehen mukaan ongelma ei niinkään ole siinä, että ruokaa olisi määrällisesti tarjolla liian vähän. Usein varusmiehillä ei ole syystä tai toisesta aikaa syödä riittävästi.

– Ihmisille jaetaan vajaita annoksia, mutta ruokaa lentää silti roskiin. Ruoka otetaan tosi ripeään tahtiin ja kaikille annetaan vaikka yksi kauhallinen, mikä ei ole paljon. Jos se kauhallinen menee vähän ohi siitä pakista ja siitä tippuu vähän maahan, tulee vajaa annos. Linjasto pitää purkaa nopeasti ja kun on valmiiksi hirveä kiire, niin siinä ei ehdi santsaamaan ollenkaan, varusmies sanoo.

– Tai jos ollaan maastossa, ja kasarmilla on esimerkiksi vapautustaistelijoita. Silloin ei saa koskaan santsata, koska täytyy pitää huoli, että niille riittää ruokaa.

Vapautustaistelijalla tarkoitetaan varusmiestä, joka on terveyssyistä vapautettu päivittäisestä palveluksesta. Maastoruokapäivinä he ruokailevat omassa yksikössään samaa ruokaa kuin muut yksikön varusmiehet, eivätkä asioi varuskuntaravintolassa.

Tässä on tarjolla porsaanlihaa tarjoiltuna riisin ja paprikan kera. Varusmiehen mukaan kyseinen ruoka oli käytännössä pelkkää riisiä, sillä lihaa siinä oli todella vähän.

Varusmies sanoo, että annetulla ruokamäärällä ”pärjää periaatteessa”, mutta maastoruokailun jälkeen ei ole koskaan kylläinen olo. Pahin nälkä kyllä talttuu, mutta hänen mukaansa monet turvautuvat omiin eväisiin, kuten esimerkiksi patukoihin.

– Jos on ollut vähän aktiivisempi päivä, niin sillä pakkiruoalla jaksaa yleensä tosi heikosti. Nälän tunne on aika normaalia.

Maastossa tarjottu ruoka ei ole varusmiehen mukaan laadultaan ”mitenkään tajunnan räjäyttävää”. Lämpimän ruoan oheen saa yleensä kaksi palaa leipää margariinin kera ja pillimehun. Joskus kylkiäiseksi voi tulla suklaapatukka tai vastaava jälkiruoka.

– Yleensä se (lämmin ruoka) on sellaista aika mössömäistä muhennosta, hän kuvailee.

Varusmiehen mukaan hänellä ei ollut suuria odotuksia ruokailun suhteen ennen palvelukseen astumistaan. Ravintolassa tarjottuun ruokaan hän kertoo olevansa tyytyväinen, mutta maastoruoan taso pääsi vähän yllättämään. Hänen mukaansa tarjottu ruoka on tosi yksipuolista.

– Pakkiruoan suhteen ei ollut paljoa odotuksia. Mietin, että kyllä se varmaan nälän pitää poissa. On tuo hienoinen pettymys ollut, että se ruoan taso on joskus noinkin heikkoa. En olisi odottanut, että ihan näin paljon joutuu näkemään nälkää täällä.

Kuvassa on varuskunnan sunnuntaibrunssi maastoversiona. Tällä ruokamäärällä varusmiesten tuli pärjätä aamuyhdeksästä kello 16:een saakka. Varuskuntaravintolassa brunssin tarjonta on huomattavasti runsaampi.

Koronatilanteen vuoksi ruokailua varuskuntaravintolassa, eli muonituskeskuksessa, on vähennetty ja maastoruokailujen määrää vastaavasti lisätty myös kasarmiolosuhteissa. IS:n haastatteleman varusmiehen varuskunnassa asia on ratkaistu siten, että joinain päivinä kaikki ruoat syödään maastossa ja joinain päivinä ravintolassa.

– Sanoisin, että meillä on näitä pakkiruokapäiviä neljästä viiteen viikossa. Loput kaksi–kolme päivää on sellaisia, jolloin syömme muonituskeskuksessa.

Yleensä maastoaamupalalla saa puolikkaan pakin kannen verran puuroa ja lisukkeeksi leipää sekä juustoa tai leikkelettä. Tällä kerralla bonuksena on tarjottu myös pieni purkki mehukeittoa.

Niin ikään koronaepidemian myötä myös maastoruokailussa on varusmiehen mukaan kiinnitetty tarkkaa huomiota käsihygieniaan. Kädet pestään aina ennen ruokailua vedellä ja saippualla, ja lisäksi käytetään vielä käsidesiä. Tässäkin hän näkee piilevän epäkohdan.

– Metsäleirillä meidän piti pestä ensin kädet vedellä ja saippualla, minkä jälkeen kädet piti vielä desinfioida ennen kuin ruokaa pääsi ottamaan. Siinä ei sinänsä ole mitään järkeä, koska meillä ainakin se käsidesi laitettiin heti sen jälkeen, kun oli pesty kädet saippualla. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta kuivata käsiä eli käytännössä me laitettiin käsidesiä märkiin käsiin.

Torstain klassikkolounas eli hernekeittoa ja pannukakkua. Varusmiehen mukaan tässä kuvassa keittoa on poikkeuksellisen paljon, koska hän oli itse jakamassa sitä linjastolla. Ruoan jakajiksi määrätyt henkilöt ottavat ruokaa viimeisinä, eikä ruokaa tarvinnut tällä kerralla säästää yksikössä majaileville vapautustaistelijoille.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?