Suomen ainoalta ”aarre­laivalta” löytyi tuoreita jälkiä hylyn­ryöstäjien vierailuista – alus kokenut kovia hämärä­peräisen toiminnan yhteydessä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Suomen ainoalta ”aarre­laivalta” löytyi tuoreita jälkiä hylyn­ryöstäjien vierailuista – alus kokenut kovia hämärä­peräisen toiminnan yhteydessä

”Kansainvälistä tilaustyötä... Tullaan kumiveneellä yöllä...”

­

4.9. 19:37

Niin sanottu Borstön hylky Saaristomerellä on Suomen merialueiden ainoa todellinen ”aarrelaiva”, jos aarrelaivan kriteerinä pidetään kultaesineitä.

Niitä siellä on: kultaisia ja hopeisia taskukelloja, kultaisia ja kullattuja nuuskarasioita, jalokivin koristettuja viuhkoja, runsaasti posliinia, kuten astiastoja, luistimet...

Borstön hylky tai Borstö 1, kuten se myös tunnetaan, herää eloon öisin.

Kyse ei ole ammoin haaksirikossa kuolleiden merimiesten haamuista, vaan ikävämmästä ilmiöstä, joka on lihaa ja verta ja kumipukua.

Hämäräperäisiä sukeltajia, hylynryöstäjiä.

­

Keitä Museoviraston suojelemassa hylyssä ahnein aikein sukeltaa, ei tiedetä. Sitäkään ei tiedetä, miten usein siellä luvatta vieraillaan, sillä valvontaa ei ole.

– Hylyt ovat kuin museoita, joissa ei ole lukkoa, sanoo Meriarkeologisen seuran (MAS) puheenjohtaja Markku Luoto.

Koko tarina Borstön hylystä on kuin Viisikko-kirjoista: aarrelaiva, hylky, hylynryöstäjiä.

25-metriä pitkä tammesta rakennettu ja alunperin kolmimastoinen rahtialus makaa 40 metrin syvyydessä Borstön saaren eteläpuolella.

­

Lastin laatikoista on löytynyt pietarilaisia osoitteita. Lastissa on kuulua saksalaista Meissenin posliinia. Voidaan arvella aluksen olleen matkalla jostain Itämeren etelärannikon tai Pohjanmeren satamasta Pietariin.

Ajankohdaksi on arvioitu 1700-luvun puoliväliä.

Pitkään luultiin, että hylky on syksyllä 1747 Amsterdamista kohti Pietaria lähtenyt venäläinen Sankt Mikael, jonka kapteeni oli Carl Paulsen Amiel.

– Aivan äskettäin selvisi, että Sankt Mikael pääsi sittenkin perille Pietariin, Luoto kertoo.

Arvoituksesta on tekeillä väitöskirja. Uusi käänne on niin tuore, ettei se ole saavuttanut vielä edes Wikipediaa.

Meriarkeologisen seuran vapaaehtoisia ihailemassa löytöjä.­

Hylky löytyi vuonna 1953, kun kalastajien verkot tarttuivat pinnanalaisiin mastoihin. Ensimmäinen toimenpide oli lyhentää mastoja. Sen teki merivoimat.

Arkeologiset tutkimukset alkoivat paljon myöhemmin ja niitä tehdään yhä – kilpaa hylynryöstäjien kanssa.

Museoviraston resurssit ovat jopa enenevässä määrin rajalliset. Toisin kuin hylynryöstö, tieteellinen tutkimus on hidasta, koska siihen liittyy tarkka dokumentointi ja huolellinen konservointi.

Kaikkea esineistöä ei voi nostaa kerralla.

Kun hylystä katoaa hämäräsukeltajien matkaan esineitä, katoaa johtolankoja, tärkeitä paloja aluksen tunnistamisen palapelistä.

­

Tiedetään, että aluksen peräsin oli löydettäessä irti, ja että irtoaminen oli ollut väkivaltainen, raju. Tapahtuiko haaksirikko synkkänä ja myrskyisenä yönä vai kuulaan syysaamun sakeassa sumussa, se ei selvinne koskaan.

Kaksi vainajaa löytyi, mies ja nainen.

Uppoamispaikkaa ympäröivät joka puolelta salakavalat karikot aivan kuin tulivuoren kraatteria kiertävä reunus. Aluksen viimeinen leposija kraatterin keskellä on tasaista merenpohjaa.

Hylky on helppo löytää ”uudelleen” nykyaikaisella tekniikalla, viistokaikuluotaimella.

– Sellaisen saa nykyisin jo 500 eurolla. Se on sitten viidentoista minuutin homma etsiä paikka. Tullaan kumiveneellä yöllä, sukelletaan, tuodaan esineitä ylös mitä voidaan ja ehditään, Luoto kuvailee.

Hylystä on tehty myös pienoismalli.­

Tältä hylky näyttää ylhäältä katsottuna.­

Vedenalaisen tekniikan kehittyminen on vaikeuttanut hylkyjen suojelua.

– Itsekin olen nähnyt Saaristomerellä saksalaisen purjeveneen, joka veti viistokaikuluotainta, Luoto mainitsee.

Hän uskoo etteivät Borstön hämäräsukeltajat ole suomalaisia, vaan kyseessä ovat kansainväliset tilaustyöt, joissa toimeksiantajat ovat antiikkiesineiden keräilijöitä.

– Se on Suomen tunnetuin hylky, jokainen sukeltaja tietää sen. Sillä on lähes kanonisoitu asema, kuin vedenalainen Suomenlinna.

– Kukaan suomalainen sukeltaja ei kehtaisi mennä sinne, Luoto haluaa uskoa.

Hylystä on kadonnut mm. tämäntyyppisiä posliiniastioita.­

Borstön hylystä suurella todennäköisyydellä peräisin ollutta posliinia on aiemmin ollut myynnissä Sothebyn huutokauppakamarissa Lontoossa.

– Kanteitakin on oikeudessa nostettu, mutta lopulta on ollut mahdotonta todistaa esineiden alkuperää, harmittelee MAS:in varapuheenjohtaja Vesa Saarinen.

Arkeologit eivät mielellään arvota kohteitaan rahallisesti.

– Niinhän se on aina tapana sanoa, mutta kyllä tällä lastilla muutaman omakotitalon rakentaisi, Saarinen sanoo.

Laillisesti esineitä on nostettu 600.

­

Borstön hylyn sijainti on ollut julkista tietoa jo vuosikymmeniä, ja erityisesti sen jälkeen, kun Museovirasto vuonna 2010 julkisti EU-direktiivin avoimuusvaateen vuoksi koko hylkyrekisterinsä, yhteensä 1 600 hylkyä.

Borstön hylyn ympärille Museovirasto on perustanut suoja-alueen.

MAS toivoo teknistä valvontaa. Kameran voisi Luodon mielestä sijoittaa Borstön saaren radiomastoon, mistä hälytys menisi merivartiostolle.

Hylynryöstäjien jäljille on päästy, kun on verrattu hylystä vuonna 2012 otettuja valokuvia tuoreisiin kuviin. MAS:in sukeltajat kävivät hylyllä elokuun lopulla mukanaan Museoviraston valvoja, kuten tapaan kuuluu. Ilman valvojaa yli satavuotiaissa hylyissä käyvät vain hämäräsukeltajat.

– Siellä on availtu luukkuja ja tehty uusia sisääntuloja... Siirretty lautoja pois perähytistä... Yksi kokonainen laatikko oli ilmeisesti kadonnut..., Luoto luettelee raskauttavia todisteita.

­

Aarrelaivasta löytynyt nuuskarasia.­

Hylynryöstäjiltä oli pudonnut matkasta palanen rikki menneestä nuuskarasiasta. Se erottui vielä suhteellisen kirkkaana, mikä todisti, että jälki oli veres ja vierailu hyvinkin tuore.

– Merenpohjassa leijuva siltti peittää nopeasti kaiken alleen, tämä ei ollut vielä ehtinyt peittyä, Luoto kertoo.

Hylynryöstäjien äkkiväärä ja kiireinen toiminta saattaa heikentää aluksen rakenteita, samoin mahdollinen hylkyyn ankkuroituminen.

– Lopulta siellä on vain tyhjä palko, Luoto ottaa esimerkin hernekasvien maailmasta.

­

Tuoreen havainnon vuoksi MAS aikoo tehdä Lounais-Suomen poliisilaitokselle tutkintapyynnön Borstön hylyn suoja-alueen rikkomisesta.

Seura uskoo, että hylystä mahdollisesti kadonneita arvoesineitä voidaan jäljittää antiikkikauppiaiden avulla.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikkoa MAS lähestyy avoimella kirjeellä kysyen, mitä ministeri ja hallitus aikovat tehdä sen hyväksi, että suomalaiset pääsevät nauttimaan rikkaasta vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä ennen kuin se lopullisesti katoaa kansainvälisille yksityiskokoelmien markkinoille?

Vuonna 2014 Yle näytti dokumentin Kuka ryösti hylyn, jossa eräs perussuomalainen kuntapoliitikko esitteli posliinia, jonka alkuperäksi mainittiin Borstön hylky, silloin vielä Sankt Mikael.

Borstön hylyssä on näiden tietojen perusteella käyty luvatta jo vuosikymmenten ajan.

Veden alta haettua esineistöä liikkuu maailmalla, mutta ryöstäjiä ei ole jäänyt pyydyksiin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?