Saara Kankaanrinnan kolumni: Ilmainen liittymä, paras verkko - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Ilmainen liittymä, paras verkko

Monella taajuudella ei voi olla, sen tietää jokainen joka on yrittänyt saada kännykkään uponneen huomiota, kirjoittaa Saara Kankaanrinta

31.8. 8:00

Makaan lämpimällä rantakalliolla ja katson taivasta. Tuntuu samalle kuin lapsena: melkein huimaa kun pilvet liikkuvat. Samalla kun parin millimetrin kokoinen ötökkä kulkee kädellä, silmien edessä on ääretön.

Kaislat kahisevat, kun kuopus tulee viereen makaamaan ja toteaa: ”Luonto puhuu meille.”

Näin voi kuvata yhteyden luontoon ja elämän verkkoon. Sanaton vuorovaikutus voi olla kemiallista, sähköistä tai biologista.

Hetken kuluttua olen kuitenkin kanavoinut kaiken huomioni kilpailevaan verkkoon. Tutkin kännykällä uutisia Koronavilkusta. Sovelluksen pitäisi auttaa havaitsemaan altistumiset ja rajoittamaan viruksen leviämistä. Kolumnin julkaisupäivänä lataan sen.

Samalla, kun kiitän mielessäni digitaalisia ratkaisuja, mietin miten kasvavassa määrin me pistämme vuorokaudessa aikaamme ja energiaamme älypuhelimiin.

Monella taajuudella ei voi olla, sen tietää jokainen joka on yrittänyt saada kännykkään uponneen huomiota.

Koronan aikana lähiluonto on noussut suorastaan pelastukseksi. Miksi monenmuotoinen vihreä tuntuu selittämättömän hyvälle? Miksi tuntuu ihanalta kulkea ulkona paljain jaloin? Miksi luonnossa on nautinnollista olla, katsella, kulkea, kuunnella, haistella ja tuntea?

Tiede antaa välähdyksiä näkymättömästä. On todistettu, että luonto auttaa mielen ja ruumiin terveyteen. Mieliala paranee, stressi laskee, ajatukset selkenevät, vastustuskyky kohenee.

 Mitä kauemmas erkaannumme luonnosta, sitä kliinisemmäksi koemme myös sen suojelemisen.

Luonnon vaikutusmekanismien selvittäminen on kuin alkaisi koota miljoonan palan palapeliä. Muutama keskeinen kuvio on hahmottunut. Olipa kyse vedestä, ilmasta, maaperästä tai ihmisen suolistosta, aina törmäämme mikrobeihin. Toinen on monimuotoisuus.

Tutkimuksessa huomattiin, että luontoympäristön monimuotoisuus oli yhteydessä lasten mikrobistoon. Ihmisen terveyttä ylläpitävä mikrobijoukkue kun rakentuu arjesta: siitä mitä syöt, hengität ja kosketat.

”Vauhdilla kaupungistuvissa ympäristöissä ihminen tekee hidasta avioeroa luontoympäristöstä. Asfaltti ja betoni katkaisevat juuremme”, kirjoittaa emeritusprofessori Tari Haahtela. Äärimmäisen tärkeä näkökulma kaupunkisuunnittelussa!

Mitä kauemmas erkaannumme luonnosta, sitä kliinisemmäksi koemme myös sen suojelemisen. On helppo ajatella teknologian ratkaisevan maapallon kaikki ongelmat. Luonto kutistuu vaikeiksi sanoiksi ja paperinmakuiseksi.

Asfaltin ja älylaitteen välissä on helppo unohtaa olevansa itse osa luontoa – ja myös miksi sillä ylipäätään on väliä.

Seuraavan kerran, kun lähdet lähiluontoon, anna Koronavilkun tehdä töitä taskussa. Pysähdy juttelemaan luonnon kanssa kaikin aistein.

Maapallon langaton verkko syntyi miljardeja vuosia ennen ihmisen luomia verkkoja. Kenttää tässä ikivanhassa verkossa kyllä riittää, kun vain yhdistämme itsemme siihen. Se kannattaa, jo oman terveytemme ja hyvinvointimme takia.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?