Teemu Keskisarjan kolumni: Suo, kuokka ja Jussi on irvokas myytti – suomalaisten vaurauden takaa löytyy orjakauppaa ja kolonialismia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Suo, kuokka ja Jussi on irvokas myytti – suomalaisten vaurauden takaa löytyy orjakauppaa ja kolonialismia

Suomalaisten vauraus lienee peräisin afrikkalaisten orjuuttamisesta ja Venäjän imperialismilla ratsastamisesta, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

25.8.2020 8:00

Älä narraa itseäsi suon, kuokan ja Jussin narratiivilla. Alussa olivat maailmankauppa, orjat ja terva.

Suomen luonnonvarat vastasivat 1600–1800-luvuilla nykyisiä öljyvaltioita. Metsät olivat Euroopan runsaimmat. Ne revittiin käsistä ensimmäisessä globalisaatiossa, siirtomaavaltojen synnyssä. Englannin ja Hollannin laivastot eivät pysyneet pinnalla ilman Suomen tervaa, pikeä ja lankkuja. Siksi tuottajahinta kohosi pilviin ja tervatalonpojista tuli taalerimiljonäärejä.

Ydinbisnes ei vaatinut ahkeruutta eikä älliä: puukasa palamaan, tynnyrit täyteen ja myötävirran vietäviksi. Tervanpolttajien raikas ja vapaa työnilo ei muistuttanut rääkkiä tervalla valelluissa orjalaivoissa ja plantaaseilla.

Jo riittää tervanmustien faktojen valkopesu. Pohjolan vihreillä metsillä ja etelän mustilla ihmiskaupan uhreilla oli kohtalonyhteys. Se näkyy yhä Kokkolan, Raahen, Oulun ja Kajaanin vanhojenkaupunkien monumentaalisissa marmoripalatseissa.

Suuriruhtinaskunnan imperialismin temmellyskenttä oli 1800-luvulla Venäjän keisarikunta. Jokaiseen sen valloitussotaan riensi mukaan suomalaisia tappamisen huippuosaajia.

Suomessa oli mustalaisia, tataareja, juutalaisia ja saamelaisia hädin tuskin vainota asti, mutta Venäjä tarjosi rasismille suunnattoman elintilan. Suomalaiset kiihottuivat ja tyydyttyivät kansanryhmiä vastaan Kaukasuksella. Siellä alisti 1850-luvulla vuoriston alkuperäiskansoja kenraali Casimir Ehrnrooth. Arvasit oikein: superrikkaiden Ehrnroothien esi-isä. Sittemmin Suomi imi voittoja Bakun ja Batumin naftateollisuudesta.

Tehtailija Finlayson & Tampereen tehtaantytöt käärivät helpot massit Etelävaltioiden puuvillalla. Se ei ollut ainoa raaka-aine, jossa orjatyövoima hyödytti. Matkapuhelin-Nokian alkusolu, ”afäärifennomaanien” perustama Suomen Gummitehdas valmisti kalosseja kumista. Suomalaisia työskenteli esim. höyrylaivoilla pimeyden ytimessä Kongossa, belgialaisten kavereina kuminkerääjien käsiä katkomassa.

Vaikka suomalaiset eivät omilla pelloillaan saaneet ihmeitä aikaiseksi, pettuleipä oli 1900-luvun alussa jo katoavaa kansanperinnettä. Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian riiston hedelmiä varten syntyi erikoisliikkeitä, joita kutsuttiin siirtomaatavarakaupoiksi.

Itsenäinen Suomi rakensi vaihtotaseensa jälkikolonialismille. Tuonti kehitysmaista koostui pilahintaisista elintarpeista. Persaukisimmillakin metsäläisillä oli varaa epäreilun kaupan kahviin. Suomen vienti oli puusälää, kuten sekundalautoja ruumisarkkuihin ja parruja jotka pönkittivät Lähi-idän diktatuureja.

Ennen luulin Suomea kolonialismin ja imperialismin historian kannalta lumivalkoiseksi immeksi. Vanhemmiten olen kansainvälisen tason tutkimuksista ja somelähteistä ymmärtänyt kansallisten myyttien irvokkuuden. Suomi-neito ansaitsee määrämittaisen propsin siihen ruumiinosaan, jota Aurajoki kartassa vastaa.

Kirjoittaja on historioitsija.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?