Suomi liittyi perjantaina virallisesti mukaan EU:n Oxfordin-rokotteen yhteishankintaan. EU-komissio tiedotti reilu viikko sitten tehneensä sopimuksen lääkeyhtiö AstraZenecan kanssa mahdollisen rokotteen ostosta.
EU-jäsenmailla oli sen jälkeen viikko aikaa tutustua sopimukseen ja ilmoittaa, tekevätkö ne ostovarauksen ja millä määrällä ne osallistuvat kyseiseen rokotukseen. Suomi allekirjoitti sitoumuksen viikon harkinnan jälkeen.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ylijohtaja Päivi Sillanaukee kertoo, että päätös tehtiin yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa kuullen lisäksi kansallista rokoteasiantuntijaryhmää ja Fimeaa.
Sillanaukee vastasi IS:n kysymyksiin siitä, miten yhteishankintamekanismi toimii ja miten koronarokotteiden kanssa edetään EU:ssa ja Suomessa.
1. Miten varaussysteemi toimii?
– Kaikilla 27:llä EU:n jäsenmaalla on nyt yhteinen sopimus siitä, että EU-komissio neuvottelee maiden puolesta ja hankkii muutaman lupaavan rokotteen rokotesalkkuunsa. EU-maat ovat jonossa siihen tiettyyn määrän rokotteita, jonka ne ovat itse varanneet.
– Jokaisesta rokotteesta tehty sopimus on yrityskohtainen. Kun sopimus on tehty, se tulee jokaiseen jäsenmaahan, jotka eivät itse voi muuttaa sopimuksen sisältöä. Jäsenmaiden tulee itse päättää, mihin EU-komission ostosopimukseen kukin maa menee mukaan. Heinäkuussa kaikki EU-maat sitoutuivat siihen, ettei mikään maista neuvottele samaan aikaan samojen lääkefirmojen kanssa kuin komissio.
– AstraZenecan rokotteeseen on tehty 300 miljoonan rokoteannoksen esiostovaraus sekä 100 miljoonan annoksen lisäostomahdollisuus. Vasta sitten, kun tiedetään, millä määrällä jokainen EU-maa on varannut osuuksia, tiedetään, miten ne lopullisesti jaetaan. Jos niitä jää yli, ne voidaan jakaa uudemman kerran EU-maiden sisällä. Osa on sitouduttu jakamaan matalan- ja keskitulotason maille. Siihen on kansainväliset mekanismit, miten rokotetta niille jaetaan.
– Jokainen EU-maa kuuluu ohjausryhmään, jossa komission kanssa keskustellaan ja vaikutetaan siihen, mitä rokotteita otetaan ja minkälaisia sopimuksia tehdään.
– Kun komissio on tehnyt rokotevalmistajan kanssa sopimuksen, jokaisella EU-maalla on aikaa käydä sopimus läpi tiettyyn päivään mennessä ja todeta, onko maa rokotetta hankkimassa vai ei, ja minkälaisella määrällä.
– Tämä prosessi käytiin ennen kuin Suomi allekirjoitti sopimuksen perjantaina. Siellä on putkessa neuvoteltavana jo kaksi, kolme seuraava rokotetta, joiden osalta toimitaan samalla tavalla. Suomessa harkinta tehdään yhdessä rokoteasiantuntijoiden ja THL:n kanssa. Tiedot Suomen tilaamista osuuksista eivät ole vielä julkisia.
– Taulukko, jossa kerrotaan, kuinka paljon mikäkin maa varaa rokotetta on salainen. Tässä tapauksessa on hyvä muistaa, että jokainen maa on tehnyt oman strategiansa, montako rokotetta ja kuinka paljon suhteutettuna väestöönsä maa ottaa ja millä perusteella. Esimerkiksi eri ikäryhmille haetaan näillä näkymin eri rokotteita.
2. Missä järjestyksessä rokotteita jaetaan? Vievätkö isot maat rokotteet Suomen nenän edestä?
– Jakoperuste on tasapuolinen EU:n sisällä. Ei ole mitään sellaista, että isommat maat saisivat jotain ensin. Jokaisesta erästä katsotaan, miten varaukset jakautuvat, ja maat voivat mahdollisesti tehdä myös yhteistyösopimuksia toimitettavien erien osalta keskenään. Ne voivat esimerkiksi ottaa yhdessä suurempia eriä jaettavaksi keskenään riippuen toimitettavien erien koosta.
– AstraZenecankaan tapauksessa kaikki 300 miljoonaa rokotetta eivät tule kerralla, vaan erissä, jos rokote ylipäänsä saa myyntiluvan. Olemme siis tällä hetkellä tekemässä ostovarauksia rokotteisiin ennen kuin tiedämme, tuleeko niistä rokotteita tai saavatko ne myyntilupaa. On hyvin poikkeuksellista, että tällä tavalla toimitaan.
3. Maksetaanko rokotteista ennakkomaksua? Onko Suomi jo maksanut jotain?
– Maksamme ennakkomaksua, jotta yritys voi nostaa rokotteen tuotantokapasiteettia samanaikaisesti, kun tutkimus etenee. Jos tehokkuus- ja turvallisuustutkimuksessa onnistutaan saamaan niin hyvät tulokset, että rokote tulee, ja se saa myyntiluvan, rokote olisi nopeammin saatavilla kuin silloin, jos odotettaisiin, että kaikki tutkimukset käytäisiin läpi ja tuotantokapasiteettia alettaisiin vasta myöhemmin nostaa.
– Kun maksamme summia tässä vaiheessa, pystymme viemään tutkimusta eteenpäin ja nostamaan tuotantokapasiteettia eli nopeuttamaan huomauttavasti prosessia.
4. Menevätkö rahat hukkaan, jos rokote ei toimisikaan?
– Kääntöpuolena on se, että osa rahasta jää saamatta siinä tapauksessa takaisin. Mikään maa ei voi tehdä sopimusta, että se saisi rahansa takaisin.
– Tämä on siten hyvin pitkälti voittoa tavoittelematon prosessi, että nyt on haluttu yhteistyössä jakaa tietoa avoimemmin kuin koskaan aikaisemmin tuottajien ja tutkimusryhmien kesken. Maat ovat rahoittaneet rokotetutkimuksia huomattavasti laajemmin kuin yleensä rokotteiden kehittämisvaiheessa.
– Sopimuksissa myös riskit kannetaan ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Hinnat on mietitty siten, että riskit mahdollisista haitoista, joita nähdään vasta rokotettaessa suurempia määriä ihmisiä kuin nyt tehtävissä turvallisuus- ja tehokkuuskokeissa, jäävät hyvin pitkälti maiden kannettavaksi.
– Tämä on maailmanlaajuisesti uudenlainen, nopeutettu tapa edetä rokotekehityksessä, ja siitä on sovittu covid-19-rokotekehityksessä.
5. Paljonko tämä tulee Suomelle maksamaan?
– Summat eivät ole vielä julkisia. EU vastaa sopimuksiin liittyvästä viestinnästä. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa jo rahoitettu tässä vaiheessa. Hinnat eivät ole samaa luokkaa kuin perinteisissä rokotteissa, joissa riskien jakaminen on erilaista ja yritys kantaa vastuuta laajemmin kuin tällä hetkellä.
