Kesäpäivä on kaunis, kun istumme Markku Huhtamon, 74, ja Juhani Laitalan, 68, kanssa Park-hotellin terassilla. Loppukesää on varjostanut tieto koronaan sairastuneiden määrän noususta, mutta kevään tilanteessa ei onneksi olla – ainakaan vielä.
Huhtamo ja Laitala tietävät, miten hirveä sairaus korona voi olla. Näyttelijäkaverukset olivat yhtaikaa sairaalahoidossa. Huhtamon tila oli kriittisempi, mutta nyt hänkin on hyvissä voimissa. Toisin olisi voinut tapahtua.
– Toivottavasti tämä herättää niitä ihmisiä, jotka vähättelevät neuvoja ja suosituksia, Huhtamo sanoo syyksi sairaudesta puhumiselle.
Kun Huhtamon ja Laitalan ystävyys alkoi teatterikorkeakoulussa 1969, he eivät voineet arvata, että tulee päivä, kun he tukevat toisiaan hengenvaarallisesta viruksesta toipumisessa. Pohjoisen pojille vuodet ovat toki antaneet myös hyviä yllätyksiä.
Huhtamolla ja Laitalalla oli 10. maaliskuuta Kaj meitä laulattaa -esityksen ensi-ilta Kansallisteatterin Lavaklubilla. Tarkoitus oli, että neljän esityksen jälkeen he vierailevat esityksensä kanssa muualla.
Nostalginen esitys oli rakennettu Kaj Chydeniuksen lauluihin. Chydenius oli miesten musiikinopettaja teatterikorkeakoulussa. Mukana oli myös kohtauksia heille tärkeistä näytelmistä ja yllätysnumerona Laitalan tekemä videoesitys kouluajalta.
Esitystä harjoiteltiin pitkään. Se oli myös juhlaesitys, sillä Laitala ja Huhtamo ovat näytelleet noin 50 vuotta.
Esityksen julisteessa käytetyssä vuonna 1970 otetussa kuvassa nuoret teatterikoululaiset Markku Huhtamo ja Juhani Laitala sekä Juhanin kihlattu Ritva.
Säestäjänä oli pianisti Ritva Laitala, Juhanin vaimo. Myös kolmistaan heillä on pitkä yhteinen historia, sillä Juhani ja Ritva Laitalan yhteinen taival alkoi jo teini-iässä.
Toinen esitys oli 12. maaliskuuta. Samana päivänä hallitus piti tiedotustilaisuuden koronaviruksen leviämiseen varautumisesta. Tunnelma oli epäuskoinen: voiko hengenvaarallinen sairaus tosiaan uhata meitä. Tartunnan saaneita oli 109. Nyt heitä on yli 7700.
Seuraavana päivänä Kansallisteatterin esitykset lopetettiin koronavaaran takia. Siinä vaiheessa Huhtamo ja Laitala eivät tienneet, että eivät he olisi päässeet enää lavalle, vaikka teatteri olisi pitänyt ovet auki.
Covid 19 -virus oli luultavasti sekin katsomossa 12. maaliskuuta, mutta varmuudella sitä ei voi tietää. On tietenkin mahdollista, että Huhtamo ja Laitala saivat koronatartunnan vaikka ruokakaupassa – ja sattumalta yhtä aikaa.
– Yleisöstämme monet olivat olleet Naistenpäivän konsertissa, Huhtamo tietää.
Naistenpäivän konsertti osoittautui varsinaiseksi viruslingoksi. Konsertissa sairastui muun muassa Eeva Ahtisaari, jonka jälkeen myös Martti Ahtisaarella todettiin tartunta.
– Mutta ketään tai mitään tahoa ei voi syyllistää, Laitala ja Huhtamo korostavat, sillä koronan tartuttaja ei varmasti itse tiennyt sairaudestaan.
Pari päivää esityksen jälkeen Markku Huhtamo sairastui rajuun kuumeeseen. Hän ei muista siitä ajasta mitään.
– Sen muistan, että kävin hoitamassa autoa, mutta en sitä, että koin itseni sairaaksi. Naapurit näkivät, kun minut vietiin ambulanssilla, itse en sitäkään muista.
Huhtamon puoliso Sirpa tilasi ambulanssin. Sairaalassa Huhtamo joutui tehohoitoon ja hengityskoneeseen. Hän tietää sanoneensa hoitajalle: Ei tässä hätää ole.
Huhtamolla oli hätä. Hän oli tehohoidossa 19 päivää, lähes kolme viikkoa. Itse hän ei sinä aikana tiennyt tilansa vakavuutta.
– En muista mitään, olin niin syväjäädytettynä. Sitä olen jälkeenpäin ihmetellyt, miksen teholla herätessäni kyseenalaistanut, miksi olen sairaalassa.
– Kerran olin lähdössä vaihtamaan kesärenkaita, mutta sanoivat: Markku, olet nyt tehohoidossa, Huhtamo kertoo esimerkkinä, miten pienistä asioista vakavasti sairas voi kantaa huolta.
Huhtamolta on turha kysyä, millaista on olla hengityskoneessa. Hänellä ei ole mitään mielikuvaa siitäkään, siinä mielessä hän oli jopa onnekas.
Vakavasta koronasta toipuneet Markku Huhtamo ja Juhani Laitala tietävät, kuinka vaarallinen virus voi olla.–Toivottavasti tämä herättää niitä ihmisiä, jotka vähättelevät neuvoja ja suosituksia, Huhtamo sanoo.
Huhtamo oli sairaalahoidossa kuukauden. Yhtenä päivänä hän laski letkut, jotka olivat häneen kiinnitettyinä. Niitä oli kahdeksan.
– Kun heräsin lähimuistiani testattiin jatkuvasti: mikä vuosi, kuka on presidentti ja niin edelleen, Huhtamo muistelee.
Kun Huhtamo oli tehohoidossa, hän ei tiennyt elämänsä muuttuvan kokonaan. Maaliskuun viimeisenä päivänä hänen koronaan sairastunut puolisonsa Sirpa kuoli ambulanssissa matkalla sairaalaan.
– Sirpalla oli perussairauksia, ehkä siksi hän menehtyi niin nopeasti. Sain tietää puolisoni kuolemasta vasta viikkoa myöhemmin, Huhtamo kertoo.
Puolisonsa kuolemasta Huhtamo ei halua puhua enempää. Tässä haastattelussa hän haluaa tuoda esille koronan vaarallisuuden, ei omaa suruaan. Jokainen varmasti ymmärtää hänen menetyksensä suuruuden, jota ei edes voi sanoittaa.
Huhtamo ei osaa sanoa, miten hän selvisi järkyttävistä kokemuksistaan. Ison osan ajasta hän oli liian sairas ymmärtääkseen tapahtuneita tosiasioita.
– Vain kaksi kertaa painoin punaista nappia. Juteltiin sitten yöhoitajan kanssa... Se auttoi.
Huhtamon mieleen on jäänyt, miten hän ei kyennyt edes avaamaan vichypulloa. Vichyä hänen sentään teki mieli, ruoka oli iso haaste.
– Ei mennyt pitkään aikaan mikään alas, kun kuulin Sirpan kuolemasta. Olin vain siinä shokissa...
Markku Huhtamo ja Juhani Laitala ehtivät esittää vain kaksi kertaa Kaj meitä laulattaa -esityksensä. Maaliskuun 12. päivän esityksen jälkeen he sairastuivat vakavasti.
Kun Markku Huhtamo pääsi sairaalasta kotiin, hänen kaksi tytärtään asuivat vuorotellen isänsä luona. Yksin hän ei olisi pärjännyt.
– Mutta rupesin heti kävelemään, kuten oli neuvottu. Tytöt työnsivät varmuuden vuoksi rollaattoria vieressäni. Rollaattoria käytin vain puolisoni siunaustilaisuudessa, siellä kävelymatka oli pitkä.
– Pikkuhiljaa aloin kävellä yksin. Käveleminen on ollut paras lääke. Tavoitteenani oli päästä siihen kuntoon, missä olin ennen sairastumista, Huhtamo kertoo.
Tuli päivä, kun Huhtamo ilmoitti tyttärilleen, että tästä eteenpäin hän pärjää yksin. Hän tiesi, että paapottavana oleminen on lopetettava ajoissa, muuten siihen tottuu.
– Kotona oli jonkin aikaa huimauksen tapaista ja väsymystä. Enää ei ole vaivoja. Muistikin toimii, sen minkä muistin ennen, muistan edelleen.
– Nyt tykkään jo rehkiä. Saan Jussi Koskela -kohtauksia: pitäisi taloa siirtää, Huhtamo naurahtaa viitaten rooliinsa Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä Pyynikillä.
On Huhtamolla kevyempiäkin hommia: hän tekee veistoksia, jotka edesmennyt Oiva Toikka nimesi hyvän mielen veistoksiksi.
Kuukauden ajan Huhtamo ja Laitala piikittivät itseensä verenohennuslääkettä, jolla estettiin veritulpat. Varsin tärkeä oli koronan alkuvaiheessa lääkäreiden havainto veritulppavaarasta.
Kun Markku Huhtamo oli tehohoidossa, hän ei tiennyt sitäkään, että kaveri on samassa sairaalassa.
Myös Juhani Laitala sairastui muutaman päivän kuluttua viimeisen esityksen jälkeen. Hänen puolisonsa Ritva Laitala sairastui ensin, mutta hänellä korona oli lievänä.
– Esitystä seuraavana päivänä tyttärentyttäret tulivat yökylään. Sinä yönä vaimo sairastui ja nukkui seuraavat kolme vuorokautta. Viisivuotiaalle tuli vuotava nuha, seitsemänvuotiaalle hakkaava yskä ja tyttärelle hirvittävä vatsatauti, Laitala muistelee.
Kun Laitalalle nousi kuume, häneltä otettiin Laakson sairaalassa verenpaine ja keuhkoista röntgenkuva. Mitään hälyttävää ei ollut, eikä koronatestiä tehty.
Juhani Laitala sairasti kolme vuotta sitten mykoplasman aiheuttaman keuhkokuumeen, joten hän tiesi, että kuume voi kieliä vakavasta sairastumisesta.
Parin päivän kuluttua Laitala oli jo niin sairas, että hän tuskin sai sanaa suustaan. Malmin sairaalassa hänellä todettiin korona.
– Olin kaksi yötä Malmin sairaalassa, josta minut siirrettiin Meilahden sairaalaan. Sairaalassa olin kolme viikkoa, Laitala kertoo.
Sairaalaan joutuessaan Laitala tiesi, että myös kaveri on sairaalapotilaana.
– Salaa toivoin, että oltaisiin päästy Markun kanssa samaan huoneeseen, Laitala kertoo.
Huhtamo oli siinä vaiheessa tehohoidossa. Myös Laitalalle oli varattu paikka tehohoidosta, jonne hän ei kuitenkaan päätynyt.
– Sain happihoitoa. Lisähappea tuli ensin 16 litraa minuutissa, mikä on tietääkseni paljon. Kotiin pääsin, kun selvisin ilman lisähappea.
– Pahin oli alkuvaihe, kun kuumetta oli lähes 40 astetta ja oli vaikea hengittää, Laitala kertoo.
Laitala muistaa panikoituneensa vain kerran sairaalahoidon aikana. Se tapahtui sinä päivänä, kun Markun veli soitti ja kertoi Markun puolison kuolleen koronaan.
– Silloin ajattelin, että tässäkö kaikki oli.
Kun Laitala sai myöhemmin Markun puhelimella kiinni, hän alkoi ajatella, että kyllä me tästä selviämme. Se ei tietenkään poistanut surua siitä, että toinen oli menettänyt puolisonsa.
Sairaalassa Laitala käveli kahden tunnin välein muutaman minuutin. Se tuntui lähes kuntorääkiltä. Normaalisti hän käy kuntosalilla neljä-viisi kertaa viikossa.
Iso ilo Laitalalle oli sairaalassa perheen WhatsApp-ryhmä, jossa hän sai seurata vaimonsa kotielämää – ja usein lastensakin. Vierailuaikoja koronapotilailla ei ole.
Juhani Laitala kotiutettiin 17. huhtikuuta. Kolme päivää myöhemmin Markku Huhtamo pääsi kotiin.
– Jussi tuli käymään heti seuraavana päivänä, Huhtamo kertoo.
Meidän ei tarvitse tietää, mitä tuossa kohtaamisessa puhuttiin. Se on varmaa, että mitään ei näytelty. Joskus itse elämä on julmempaa kuin suurimmat näyttämötragediat.
Tämä kuva otettiin, kun Juhani Laitala vieraili Markku Huhtamon luona heidän päästyään sairaalasta. Toipilasaikaa heillä kesti pari kuukautta.
Huhtamo ja Laitala jatkavat nyt työtään näyttelijöinä, mutta koronavaaran takia monet työsuunnitelmat ovat jäissä.
– Eläkeläisinä olemme freelancereita, eikä freelancereilla ole nyt helppoa, Laitala toteaa.
Juhani Laitala jäi eläkkeelle Kansallisteatterista. Suuri yleisö muistaa hänet parhaiten Puhtaat valkeat lakanat -televisiosarjan Ensio Raikkaana. Nyt hänellä on tulossa pieni rooli televisiosarjassa, muut työt ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen.
Markku Huhtamo oli Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä, joka on nähty lukuisissa elokuva- ja televisiorooleissa, viimeksi Syke-sarjassa.
– Olen tehnyt nyt kesällä kaksi dubbauskeikkaa, se tuntui hyvältä. Ja oli meillä Jussin kanssa jo eka yleisö sairastumisen jälkeen, kun esiinnyimme tuttavan pihafestivaaleilla, Huhtamo naureskelee.
Molempien kunto oli normaali jo juhannuksen jälkeen. Huhtamo on jopa hämmästellyt, miten nopeata toipuminen oli.
– Otin urakakseni omakotitalomme pihan kivityöt. Aluksi siirsin kolme-neljä kiveä, nyt menee jo kolmekymmentä kiveä kerralla, Laitala kertoo.
Huhtamo ja Laitala ovat olleet entistä enemmän yhteydessä. Heillä on paljon muistoja ystävyytensä ajalta, mutta nyt on myös yhteinen kokemus, jota he eivät toivo kenellekään muulle.
– Viime aikoina koko meidän teatterikurssimme on ollut yhteydessä. Ystävien välittäminen on tuntunut hyvältä, Laitala kertoo.
Koronaa näyttelijöiden ei tarvitse nyt pelätä, heillä pitäisi olla vasta-aineita virukselle ainakin jonkin aikaa.
– Toivottavasti saadaan rokote ennen kuin vasta-aine lakkaa, Laitala hymähtää.
Sairaalan hoitohenkilökunnalle näyttelijät ovat kiitollisia. Kadulla he eivät heitä tunnistaisi, sillä hoitajat ja lääkärit olivat ”muovitettuina” lähes varpaista päänuppiin.
Laitala pyysi kerran hoitajaa poistamaan varusteensa, jotta hän näkisi ihmisen, joka häntä hoitaa. Hoitaja poisti suojavarusteensa turvaetäisyyden päässä.
Sitä ei tule ajatelleeksi, miten outoa on sekin, kun ei näe hoitohenkilökunnan kasvoja. Suojavarusteiden käyttö on myös raskasta varsinkin ylikuormitetussa tilanteessa.
Huhtamo ja Laitala eivät ole jossitelleet, olisiko jotakin pitänyt tehdä toisin. Esityksensä jälkeen he kulkivat yleisön joukossa, mutta vaikea sitäkään on katua.
– Tauti oli silloin vasta esileikkivaiheessa, Huhtamo muistuttaa.
– Esitystilanteessa ollaan kovilla kierroksilla, hengityskin toimii silloin nopeammin, Laitala miettii yhdeksi syyksi, miksi juuri he sairastuivat.
Markku Huhtamo osallistuu tutkimukseen, jota tehdään tehohoidossa olleille. Siitä hän on iloinen, jos pystyy olemaan avuksi tutkimukselle.
– Kaksi kyselyä on jo tullut. Oli myös lähes 50 minuutin puhelinkeskustelu. Syksyllä on magneettikuvaus ja muita kokeita.
Huhtamo ja Laitala toivovat, että kaikki tottelisivat nyt koronan estämiseksi annettuja suosituksia. Korona on viekas vieras, joka ei saapumisestaan etukäteen ilmoittele.
Entä, mitä tapahtuu Kaj meitä laulattaa -esitykselle, jonka vain harvat ehtivät nähdä?
– Me palataan sen kanssa ensi vuoden kevättalvella – entistä parempina, pojat lupaavat.