Jyrki Lehtolan kolumni: Sinussa on jotain vikaa, jos et ole vihreä

Vihreässä ideologiassa mielikuvitusrahaa voi jakaa muillekin kuin itselle, jopa niille, joilla menee huonosti, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.

14.8.2020 8:00

Hei, olen mainio, tuoreilta vegelastuilta tuoksuva vihreä!

Viime aikoina olen ihmetellyt, miksi et ole sellainen kuin minä.

Mikä sinua vaivaa? Miksi et halua polskia historian oikealla puolella? Miksi vihaat itseäsi, miksi vihaat lapsiasi?

En halua syyllistää!

Me vihreät olemme valo, josta usein sokaistun itsekin, ja kun en enää näe ympärilleni, ymmärrän näkeväni itseni tarkemmin, ja siitähän politiikassa on kyse.

Tällä viikolla pidimme kesäkokouksen, vaikka kesä on melkein ohi, mikä kertoo siitä, kuinka paljon olemme edellä kaikkia muita.

Kesäkokouksessa vaadimme hyviä asioita kaltaisillemme ja käytimme ylpeinä sanaa ”askelmerkit”, jollaisia toivomme myös Helsingin kaduille enemmän, koska yksi meistä kompastui toissa vuonna Esplanadilla.

Kesäkokouksessa vaadimme tukien poistoa väärin eläviltä köyhiltä ja siten kannustimme heitä elämään paremmin, jos haluavat vielä joskus syödä.

Vaadimme myös muita töihin, jotta itse emme joutuisi tekemään niitä, vaan voisimme keskittyä miettimään, mitä kaikkea muuta toiset voisivat tehdä puolestamme. Vanhukset haluamme potkia ulos eläkeputkesta pesemään lattioitamme. Työperäiset maahanmuuttajat tuovat eksoottista väriä proletariaatin taistoon ja hymyilevät iloisina, kun huudamme ”Bitch! Unohdit nuolla tuon nurkan!”.

 Ai niin, köyhyys! Melkein unohtui! Hih!

Pyöräily on ihanaa, sillä kun elää oman mielensä kokoisessa maailmassa, ei tarvitse autoa, ja jos tarvitsee, joku toinen ajaa sitä puolestasi.

Joskus on ihmisen myös lennettävä voidakseen pyöräillä, ja siksi me vihreät emme moralisoi omaa lentämistämme niin paljon kuin maalaisten autoilua. Vaadimme myös rahaa sähköpyörien tukemiseen, koska olisi kiva, jos joku polkisi puolestamme, ja Suomessa on toimivan riksaverkoston luomiseen liian vähän maahanmuuttajia (siksi vaadimmekin lisää työperäistä maahanmuuttoa).

Ai niin, köyhyys! Melkein unohtui! Hih!

Köyhän tyhjää sijoitustiliäkin suurempi ongelma on köyhän tyhjä pää, mutta onneksi me tiedämme, miten ja millä sen täyttää.

Puheenjohtajamme Maria (Jumalatar! (Kunnes heitämme ulos.)) on köyhyystutkija, joten vihreillä on tästäkin enemmän tietoa kuin muilla. Kesällä MTV:n puheenjohtajatentissä kysyttiin puoluejohtajilta, kenelle he jakaisivat ”koronasatasen”, jos heillä sellainen olisi. Maria tunki vastauksellaan muille soijajauhot suuhun. Maria antaisi koronasatasen ”pienituloisille yksinhuoltajille, jotka voisivat ostaa lapsille vaikka kirjoja”.

Maria, Maria, Maria! Marian lausunnossa tiivistyy kauniisti vihreä ideologia:

1. On olemassa mielikuvitusrahaa.

2. Mielikuvitusrahaa voi jakaa muillekin kuin itselle, jopa niille, joilla menee huonosti.

3. Mielikuvitusrahaa ei saa käyttää niin kuin itse haluaa, vaan niin, että meille vihreille tulee parempi mieli.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?